1920-luvun kesämekko

Joskus käy niin, että tekee vahingossa jotakin mitä ei aikonut tehdä. Tällä kertaa se oli ihan hyvä juttu, sillä Anna-nukke on asunut pianoni päällä jo vuoden pelkissä aluskalsareissa. Nyt vahinkopuuskani ansiosta (se on: rokokooasun päälihameen koristenauhan laskostamisen vaatiman hermolepo-ompelun ansiosta) (jäykät lauserakenteet kunniaan!) neiti pääsi sivistyneelle kesäkävelylle ikiomassa mekossaan!

Hameen malli jäljittelee 1920-luvun tyttöjen muotia. Bongasin internetin syövereistä kuvan McCallin vanhan kaavan... kaavakuvasta. Siis eli löysin sen sellaisen kuvan (joka usein löytyy kaavojen kyljestä), jossa on postimerkinkokoiset piirrokset hameen kappaleista. Antoisa löytö.

Lantiokohdan pitäisi olla hivenen matalammalla. Ja helman pitäisi olla piirun verran lyhyempi (mutta sitten se ei enää kyllä laskeutuisi).

Nämä eivät kyllä edusta 1920-lukua, mutta kesää kylläkin. Puin neidot heidän kesämekkoihinsa. Mukavan vihreäasuinen joukko:

Tässä rokokoohame kakkonen

Ei tähän niitä kuvia nyt niin paljon ole tulossa (kuten ennen juhannusta lupasin/uhkasin).

Tässä linkki asun aluskerroksiin.

Sitten haluaisin kirjoittaa jotakin, mutta en taida jaksaa. Niin että kuvia taas vain.

Tällainen siitä tuli.

Tämä oli tylsää. Aivolohkoni eivät ole ihan balanssissa, sillä koristenauhan laskostaminen alhaalta oikeaa reunaa ylös keskelle sujui ihan normaalisti. Mutta peilikuvana keskeltä alas vasemmalle... Pyörittelin kangasta käsissäni ja etsin liikerataa. Mutta ei ei ja ei. Meni valehtelematta aina minuutti, että sain yhden laskoksen sormien alle nätisti ja nupparin siihen. Kuvassa se kiltti oikea reuna joka oli helppoa.

Tässä kuvassa (myös) päälihameen tuhma vasen reuna. Alushameen kirjailut tein tuttuun ja laiskaan tapaani. Eli kunhan suunnittelematta aloin kirjoa. Se on hauskaa, vähän kuin piirtämistä langalla. Pitäisi kuitenkin ehkä opetella kirjomaan suunnitelmallisesti.

Kun latasin kuvia, suunnittelin kirjoittavani tähän väliin leipätekstiä. No. Nyt kirjoitin.

Tässä toinen "tällainen siitä tuli" -kuva.

Tämä on lähikuva, jossa lisukkeena on pitsihuivi ja irtopitsit hihansuissa.

Tässä on lähikuva, jossa ei ole lisukkeita mutta jossa hiukset ovat erilailla.

Tässä on mustavalkoinen kuva.

Blogiteksti loppuu tähän.

Rokokoinen tadaa!

Juhannuksen jälkeen lisää kuvia (paljon).

Kun ihminen palasi Kiinasta, osa 2: Nukenvaateompelukuume tuottaa rokokootulosta

Lohikäärmebrokadista suunnittelemani rokooasu on luullakseni kohta valmis. Sen valmistuminen tulee olemaan haikea juttu, sillä tämä jäi viimeiseksi nukenvaatteeksi, jota ompelin yhdessä seuraneiti- ja endorfiinikissani kanssa. Yli kaksi vuotta Arthur-neiti valvoi tarkkaavaisena vierelläni, kun tein käsitöitä (no, tein mitä tahansa). Kissan homma oli laskea nuppineulat, tarkistaa että mitassa on sentit tallella ja että ompelukoneen neula tikuttaa tasaisesti (tosin viimeisen vuoden olen tehnyt lähes kaiken käsin, kuten nyt tämänkin asun kaikki muut jutut paitsi kureliivin tikit rintamuksessa). Ennen kaikkea kissa hyväksyi suunnitelmani. Lohikäärmebrokadisuunnitelmakin on vielä Arthurin leimaama, kissa oli valitsemassa koristenauhatkin. Mutta jatkossa minun pitää pärjätä omillani, sillä 17-vuotias kissa on nyt siirtynyt taivaaseen opiskelemaan koinee-kreikkaa ja kirjoittamaan runoja (viimeksi mainittua kissa teki täällä Käpylässäkin).

Asun aluskerrokset ovat valmiit. Päälihame on vielä koristeluita ja päärmeitä vaille. Ja hihapitsit pitää askarrella jostakin. Sellaiset rokokoohörhellykset

Se kyllä näyttää muhkeudessaan enemmän barokilta kuin rokokoolta.

Piti tehdä uusi kureliivi. Vanha nimittäin pilkisteli näkyviin vatsakappaleen alta. Mutta ei haittaa, että pilkisteli. On kivaa että nukella on nyt pinkkikin kureliivi! (1700-luvulla oli vaikka minkävärisiä kureliivejä!)

Tämä valmistui nopeasti, sillä vanhan kureliivin kaava oli tallella ja tekotapa takaraivossa. Kaavan pienellä korjaamisella uudesta kureliivistä tuli istuvampi kuin vanhasta.

Pujotin rintamukseen tikkausten väliin siimanpätkiä. Ja siimanpätkät sain leikkelemällä ja halkomalla ostamaani 1:1-korsettinauhaa. Ostin sen aikanaan nukenvaatetarpeisiin, ja hyvin toimii!

Hempukkaista! Minulla on suunnitteilla jo vihreästä silkistä seuraava hame. Ajatuksena on, että tämä alushame ja vatsakappale sopisivat senkin kanssa.

Vatsakappale on erittäin nafti. Nimittäin silkkiä oli naftisti. Sitä jäi yli postimerkin kokoinen pala.

Alushameen takakappale on puuvilla. Takana helmassa on toki silkkisuikale.