Käytännöllisiä ratkaisuja

Järkevin ratkaisu taloudessamme noin kymmeneen vuoteen (hihasta vedetty aika-arvo, joka ei välttämättä ole missään tekemisissä todellisuuden kanssa mutta joka ilmaisee ratkaisun järkevyyden suuruusluokkaa) oli se, kun mieheni päätti, että minun pitää saada kestävä puhelin. Elämäni kestävän puhelimen aikakaudella on ollut suunnattomasti entistä mukavampaa. Puhelin on pudonnut erilaisia kiviportaita myöden ja monen kaupan, bussiaseman ja rautatieaseman lattialle. Tietysti se on pudonnut myös monen junan ja bussin lattialle. Ja asfaltille. Sanoisinko, että puhelimeni on pudonnut ainakin yhdesti joka kerta, kun olen ollut poissa kotoa. Ja kotona se on pudonnut lähes päivittäin. Olipa tässä jakso, että puhelimeni putosi käsistäni jopa kesken tekstaamisten ja puheluiden.  Mutta koska minulla on kestävä puhelin, sen näytössä ei ole naarmun naarmua, kuten ei ole sen kyljissäkään. Eivätkä takalevy ja akku ole lentäneet siitä irti kertaakaan, eivät edes silloin kun puhelimeni pomppi kiviportaita kakkoskerroksesta ykköskerrokseen. Ah, mikä riemu! Viimeiset reilut kaksi vuotta olen saanut ilman minkäänmoista säikähdystä noukkia vain pudottamani ja jatkaa toimiani!

Samaan kategoriaan kuulunee järkipäätös pitää arkiastiat ja paremmat astiat visusti erillään. Ihme ja kumma silti, ettei edes arkiastioidemme määrä ei ole vuosien saatossa kovastikaan vähäntynyt. Mitä nyt joitakin laseja ja asetteja on tullut menetettyä.

Koska astioidemme määrä ei ole vähentynyt luonnollisen poistuman kautta, on niiden määrä kasvanut aivan yhtä luonnollisella tavalla. Ainahan niitä löytyy kivoja tasseja kirpparilta. Ynnä muuta.  Ja tästä päästään kätevästi uusimpaan käytännön ratkaisuuni, jonka toivon osoittautuvan nerokkaaksi.

Minä vihaan tiskaamista. En yhtä paljon kuin imuroimista, joka toiminta on vaarallista, koska imurimme on väkivaltainen. Minä vihaan tiskaamista siksi, että jostakin syystä se on fyysisesti tavattoman kuluttavaa. Eikä tiski lopu sitten ikinä. Eilen sain tätini inspiroimana ajatuksen. Tänään toteutin sen, ja lähipäivät näyttävät, tuottaako toiminta tulosta. Kannoin 3/4 arkiastioistamme ja kahveleistamme saunan lauteille.

(Meidän sauna on niin huono, ettei sitä viitsi käyttää.)

Koska parempia astioita ei käytetä kuin hemmottelusunnuntaiaamiaisissa ja vieraiden kanssa ja juhlina, oletan humanistilogiikkaa käyttäen, että arkiastioiden määrän typistyttyä olennaisesti myös tiskin määrä typistyy olennaisesti. Toivottakaa minulle onnea!

Jätelajittelun puolesta

Tulipa poleeminen otsikko.

Taloyhtiömme pihaan tuli keväällä energiajäteastia. Eli meillä on ollut siitä lähtine tarjolla omat roskikset pahvia, biojätettä, energiajätettä ja sekajätettä varten. Saimme aikaiseksi siirtyä systeeminmukaiseen eloon roskiskaappimme osalta vasta kaksi viikkoa sitten. Siihen asti lajittelimme lasin, pahvin ja metallin sekä melko usein myös biojätteen, mutta seka- ja energiajätelajittelu tapahtui vain puuskissa. Koko homma tuntui niin mahdottomalta saada toimimaan pienessä roskiskaapissa.

Mutta kaksi viikkoa sitten tyhjäsin (ystävän avustuksella!) kaapin purkeista ja pahveista ja panttipulloista. Päätin alkaa jämptiksi niiden kanssa: vien ne kierrätyspisteisiin (tai pullonpalautukseen) ennen kuin niitä on kaapin täydeltä. Roskiskaapissamme oli valmiiksi kiskoilla ne perinteiset kaksi harmaata ämpäriä. Ostin lisäksi biojätettä varten kolmelitraisen kannellisen ämpärin (se on osoittautunut sopivan kokoiseksi). Tulostin lajitteluohjeet ja liistrasin ne kaapin oveen.

Kahden viikon kokemuksen jälkeen (kahden hengen talous, ei lapsia):

- Sekajäteämpäri ei ole vieläkään tullut täyteen.

- Energiajätteen olen tyhjentänyt vasta neljä kertaa.

- Biojäteastia tulee täyteen 1 - 3 päivässä (riippuen siitä, mitä on tullut syötyä).

- Pahvit olen vienyt nelisen kertaa.

- Metallit ja lasit ja pullot kertyvät hitaasti. Mutta valitettavasti myös salakavalasti. Niistä tulee akilleenkantapääni, jos en ole tarkkana. Joka tapauksessa niitä on vielä olemattoman vähän.

→ Kaappi on pysynyt tyhjänä ja roskiskäyntejä ei ole ainakaan yhtään enempää kuin ennen. Ja minä kun luulin, että lajittelussa menee ikä ja terveys. 

Rytkyt roskiin!

Vuoden olen suunnitellut vaatekaappisiivousta. Jokin vissiin kypsyi viime yönä, koska nyt on puolet vaatteista roskapusseissa, yksi läjä on menossa Konttiin tai Uffille. Muutama vaatekappale on menossa siskolle, pari kaverille sovitukseen ja kolme paitaa menee tilkuiksi. Vaatekaapissa on tällä hetkellä kaksi paitaa (plus sukkia ja alusvaatteita laatikoissa) ja jokunen hame ja parit housut. Eilisen pyykkäämisen jäljiltä suosikkivaatteet (neuletakki, neulepoolo, farkut, raitasukkahousut, huppari ja pari t-paitaa) ovat narulla vielä. Yksi koneellinen paitoja on nyt pesussa. Niistä puolet tai yli lentää mäkeen, kun olen kerran pitänyt niitä vielä päällä. Kaikki ikihaisulit nimittäin tuomitaan nyt roskikseen. Viiden minuutin testipukeutuminen kertoo totuuden :D

Odotan innolla huomista päivää, kun kaikki pyykätyt vaatteet ovat raikkaassa komerossa pinoissa. Matalissa pinoissa!

P. S.

Tarttee nyt vielä todeta, että oli kyllä aikakin heittää ronskilla kädellä menemään. Hyvin reilusti yli puolet vaatteistani on tullut minulle käytettynä, ja moni niistä käytetyistäkin on ollut minulla jo vuosikausia. Alunperin itse ostamistani vaatteista (=paidoista) puolet on hankittu vuosien 1998 - 2003 nurkilla. Tietystihän ne alkavat jo kyllästyttääkin, eivätkä ne hehkeitäkään enää ole, mutta todellinen ongelma on ollut, että niitä ei saa enää raikkaaksi... (Kyllä samoja vaatteita voisi pitää vaikka koko elämänsä, jos niissä pysyisi väri ja malli ihan kivasti JA ne tulisivat aina raikkaiksi pesussa.)

Mitä voisi tehdä iloisenkirjaville pitkävartisille raitasukille, joissa on värit kirkkaat vielä mutta kantapäät menossa puhki? Olisikohan mahdotonta leikata irti iloiset varret ja ommella ne kurjan värisiin sukkiin kiinni nilkan kohdalta? Tuskin on :(