sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Pitää antaa Helsingille mahdollisuus, osa 6

Eilen oli Ravintolapäivä. Tässä olisi ollut lähellä vaikka mitä kivoja viritelmiä, mutta olin liian väsynyt lähteäkseni pihaa pidemmälle. Tänään sain kompensaation:  Oli taloyhtiön pihakirppispäivä. Nautimme aamukahvit pihalla kera itsetehtyjen mammuttimaisten (ja herkullisten) korvapuustien. Juttelimme naapurien kanssa. Katselimme kirpputoriasetelmia. Löysin itselleni hameen neljällä eurolla. Olin hameesta niin innoissani, että tärisin. Paitsi että hoksasin, että tärisinkin kofeiinipöffähdyksestä (kahvia tyhjään vatsaan pullan kanssa). Sopivasti sattui siihen viereen kävelevä karjalanpiirakkamyyjä. Myyjä polvistui nurmikolle ja kaivoi repustaan munavoirasian ja otti lämpölaukusta ihanan rapean lämpimän täydellisen karjalanpiirakan, jonka päälle voiteli voista munavoita. Ei margariinista munavoita, huom. (Älytöntä, että monessa paikassa myydään karjalanpiirakoita ja munamargariinia karjalanpiirakoiden ja munavoin nimellä.) 

Puolentoista tunnin höpöttelyn ja seisoskelun jälkeen piti käydä sisällä kakkosaamupalalla, koska ei pullalla ja karjalanpiirakalla pitkälle pötki. Aamupalan jälkeen palasin ulos käsityön ja kissan kanssa. Istahdin vielä tunniksi aurinkoiselle nurmikolle myyjien väliin ja juttelin ja katselin ja ompelin ja esittelin kissaa. Oli ihmeellisen helppoa höpöttää vieraiden ihmisten kanssa.

Ei tarvinnut lähteä pihaa pidemmälle saadakseen vaihtelua ja viihdykettä! Kai tällaisia tapahtumia on ympäri maata, mutta en ole ennen osunut paikalle. Niin että annetaan pisteetä tästä Helsingille. Tai ainakin Käpylälle.


Ja katsokaas kuin kiva uusi neljän euron villahame! Sen oikea väri on pehmeän murrettu sammalensinapinvihreä.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Rokokoovillitys - päälihame alkaa olla kuosissa

Laiskaa bloggaamista pelkin kuvin (ja kuvatekstein).


Jotkut asiat pitää ottaa varman päälle.

Ja sitten ompelukoneella on tietysti verensokerit alhaalla.

Ompelijallakin oli ehkä verensokerit alhaalla, kun se tyhmyyksissään alkoi vuorittaa yläosaa Kaikkeuden Ääliömäisimmällä Tavalla. Vuorikankaaksi valiintui sama pellava kuin kureliiviinkin. Värillä ei ollut niin väliä, materiaali merkkasi tässä kohtaa eniten. Mutta jostakin syystä onnistuin leikkaamaan aivan älyttömänkokoiset vuoripalat enkä sitten hoksannut alkaa niitä mitoittamaan järkevästi erillisinä. Ei. Piti nuppareilla kiinnittää palat hameeseen ja ommella ja nipsata saksilla vuoria oikeaan kokoon ja ommella ja siirtää nuppareita ja nipsata saksilla ja ommella ja nipsata ja ei sitä voi selittää.

Mutta siisti siitä tuli. Helman käänsin vain puolikkaasti, jotta laskeutuminen ei häiriintyisi vakavasti.

Kyllä oli selvä juttu, että taftista pitää tehdä rypytettyjä koristeita, että tulee kankaan heijasteluominaisuudet käyttöön.

Ei se vielä valmis ole, mutta aika valmiilta se näyttää. Nyt täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen, miten päälihameen helma laskeutuu. En olisi villeimmissä kuvitelmissakaan osannut ajatella, että saan lopulta tuon taftin toimimaan. Hoksaus, että kangasta tarvitaan leveyteen enempi kuin aiempia käyttämiäni, auttoi onnistumisasiassa hyvin paljon.

Seuraavaksi vuorossa on kaikenaisten koristusten viljely. Laitan vaaleanpunaista koristenauhaa hihojen lisäksi tuohon pitkittäin kulkevien rypytysten keskelle peittämään ompelukoneen verensokerialeneman aiheuttamaa onnettomuutta. Hihapitsitkin (tulee irtopitsit) pitää vielä valita. Tässä vertailussa vaaleanpunainen ja luonnonvalkoinen. Harkinnassa on kolmaskin vaihtoehto.

Ihmiskoon pitsihuivista pitää leikata nukkekoon huivi.

Ja sitten ois rusettimateriaaliakin olemassa. (Yksi hihapitsivaihtoehto on tuossa alavasemmalla näkyvä valkoinen pitsi vaaleanpunaisen ja kermanvärisen satiininauhan välissä.)

Pakollinen hempeilyhörhellysmateriaalikuva. Kyllä näillä hame vielä koristeltua saadaan!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Rokokoovillitys - lisää kerroksia (bum roll, alushame ja stomacher)

Pahoittelen otsikon englanninkielisiä sanoja, mutta "lisää kerroksia (takapuolirulla, alushame ja vatsakappale)" tuntui jotenkin poissuljetulta vaihtoehdolta.

Kureliivin valmistuttua oli mahdollista jo ommella alushame, sillä vyötärönympärys oli ratkennut. (Jotensakin huvittavaa, että ((kovalla) nukella kureliivi radikaalisti lisää vyötärönympärystä.) Alushame tässä tapauksessa tarkoittaa sitä hametta, mikä lopulta näkyy yläosan alta. No. Minäpä ompelin sen. Ja sain huomata, että valitsemani sininen tafti oli monsterikangas laskeutumisominaisuuksiltaan. Olisi pitänyt muistaa aiemmista taftikokemuksista, mutta en vain muistanut. Tein parhaani ja hameesta tuli sellainen kuin tuli. 

Seuraavaksi tein vatsakappaleen, siis stomacherin, joka on se rokokooasujen litteä rintalauta, yleensä korea kuin mikä. Minä tein simppelin.

Seuraavaksi parantelin alushameen laskeutumistilannetta ompelemalla bum rollin. Olin ajatellut, että hyppään sen vaatekappaleen yli, mutten voinutkaan hypätä. Eli rokokooasusta on tulossa osiensa määrän puolesta melko aito. Sen vuoksi minun kai tarvii lopuksi ommella myös irtotaskut hameen alle... 

Tässä kuvasarja punapään pukeutumisen tähänastisista kerroksista:


Alimmaisena aluspaita. Siihen aikaan ei käsittääkseni ollut sukkiksia vaan sukkia, mutta Meridan mukana tulleet valkoiset sukkikset nyt ovat niin sopivat tähän tarkoitukseen, että ei kai minun tarvi tehdä asiaa vaikeaksi.

Seuraavana kureliivi.

Seuraavana bum roll.

Seuraavana alushame.

Seuraavana stomacher, vaikka, en tiedä, luullakseni kuitenkin, se kiinnitetään oikeasti päälihameeseen. Nyt kuitenkin kiinnitin sen kureliiviin, sillä tämähän on kokonaisuus, jonka päälle alan kaavoittaa viimeistä kerrosta.

Tämä vatsakappale (jonka kovikkeena on maitotölkkiä) on nerokas systeemi. On kivaa, että siisti linja kaula-aukon keskellä ja alhaalla vöytäröllä on taattu jo nyt!



Rokokoovillitys - seuraavaksi nuken aluspaita ja kureliivin puentaa

Johan minulla oli jo kaksi alusmekkoa ja kaksi aluspaitaa. Mutta väärää mallia! Tiedonetsintäni perusteella tulin siihen tulokseen, että tällainen malli rokokoopuvun alushameelle olisi melko autenttinen:

Pellava olisi ollut kai puuvillaa autenttisempi materiaali. Leikkasin kaula-aukon edestä ja takaa lopulta kaarevaksi. Sivukiilat eivät tulleet optimaalisen kokoisiksi. Voipi olla, että mittasuhteiltaan ovat ok, mutta koska mittakaava on pieni, ei valmis helma laskeudu kivasti (vaikka kangas on ohutta ja pehmeää).

Olin kuulkaas ylpeä, kun osasin sijoittaa nuo neliskanttiset kulmapalat oikeaan kohtaan. Voin kertoa, että ne voi laittaa myös väärään kohtaan!

Kureliivin ompelun aikana aavistin ja aluspaidan ompelun aikana olin jo varma, että käsin ompeleminen sopii nykytilaani paremmin kuin ompelukone. Huomasin jaksavani keskittyä ja puuhata kauemmin, kun työ oli käsissä ja se eteni kontrolloidusti pisto pistolta ilman ompelukoneen melua, tärinää ja hallintaa. Käsin ompelemisessa tosin tulee vastaan nivel- ja rannevaivat, eli suo siellä, vetelä täällä. Jatkossa kuitenkin teen aina niin, että vedän siksakit ja pitkät suorat koneella ja kaiken muun teen käsin. Käsipistot sitä paitsi tuottavat pehmeän ja kivan jäljen.


Valmis paita näyttää tältä.

Ja sitten kuvia paidasta ja kureliivistä. Kuvista huomaa, että kureliivien kanttaus edestä keskeltä meni vähän pieleen. Jos koskaan teen toisen liivin nukelle, ymmärrän, että reunustustyö kannattaa aloittaa jostakin huomaamattomammasta paikasta...



Katsokaapa! Siellä on kainalossa lisätilaa nukelle nostaa kättä!










Rokokoovillitys - ensin kureliivi nukelle

Lapsena tykkäsin tietysti rokokoosta. Kuinkas muuten: hempeitä värejä ja runsaasti rusetteja. Kasvaessani aloin vieroksua sitä koreuden määrää ja etenkin helmojen kummallista muotoa. Mutta 1700-luvun hameet jäivät kolkuttelemaan takaraivoa viime syksynä, kun näin Irlannissa pukunäyttelyssä rokookolttuja. Pääsin näkemään niitä läheltä, ja ystävä tulkkasi hameita, että miten ne rakentuvat. Nyt sitten muutaman hajavirikkeen takia iski villitys. Piti saada nukelle rokokooasu! 

Ensin tietysti piti käydä kankaat läpi. Itsestään selvää oli, että hame tulee punapäälle (korkkiruuvit on kova sana, kun tekee rokoohametta nukelle). Sininen tafti tuntui nappivalinnalta. Tädin nukkekäyttöön lahjoittama pitsihuivi hakeutui automaattisesti rokokoomateriaalien sekaan.

Hamekankaiden valinnan jälkeen homma tietenkin lähtee pohjakerroksista. Aloitin kureliivillä. Se oli ja on tietenkin käsittämättömän älytön kapine ommeltavaksi nukelle, jonka vyötärönympärys on leveämpi kuin rinnanympärys, ja lantionympärys leveämpi kuin vyötärönympärys.


Tällaisen mallin arvoin sopivaksi pömppövatsaiselle nukelleni.

Minulla ei ollut kylliksi pellavanväristä lankaa, joten tikkasin hoidon ruskealla. Etumuksessa menee ompeleiden välissä kujissa muovisesta kivennäisvesipullosta leikattuja suikaleita. Kyljissä on nippusidettä.

Satiininauha oli paras keksimäni kanttausmateriaali.

Ennen vuorin laittamista ompelin eteen keskelle pystysuuntaan hammastikut ja nippusidettä pitämään ryhtiä yllä.

Tässä vaiheessa olin tehnyt kureliiviä viiden päivän ajan, ja valmiina alkoi olla vasta toinen puolisko.

Sen vuoksi oli välttämätöntä kannustaa itseään kuvaamalla se toinen puolisko.

Kureliivi valmistui lopulta seitsemässä päivässä. Toisen puoliskon viimeistely oli nopeampi homma, koska olin miettinyt ja tehnyt kaiken jo kertaalleen. Valmis liivi näyttää tältä:


Etumus on ommeltu kiinni sellaisilla Lumikki-pistoilla.