Tässä yksi hykerrytys.Tuo valkoinen vuori, etenkin takin töpöliepeessä, on niin raikas ja ihana, että hypityttää tasajalkaa. Vuori on tällä hetkellä koko takin suosikkiosuuteni. |
lauantai 27. elokuuta 2016
Rokokoohommelit jatkuu
Nyt hykerryttää niin että melkein pyörryttää!
Tunnisteet:
Disney Animators -nukke,
nukenvaatteet,
rokokoo
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Sota ja rauha (BBC 2016), ensimmäinen jakso
AARRGGHHHHH!
Mieheni joutui kuulemaan minulta eilen illalla pitkän ja paatoksellisen monologin Sota ja rauha -sarjan ensimmäisestä jaksosta. Ja se monologin sävy ei ollut kiittävä.
Joten: Varoitus niille, jotka näkivät sarjan ekan osan ja pitivät siitä. Nyt seuraa Tolstoi-puristin nillittävä valitus!
Olin etukäteen lukenut sarjan arvosteluja ja muodostanut mielikuvan,
että mitä odottaa. Siispä olin päättänyt, että tätä pitää katsoa siten,
että yritän unohtaa kirjan ja Bondarchukin elokuvan (1966 - 1967). Että ylipäätään
pitää muistaa, että tämä tv-sarja on itsenäinen teos ja todennäköisesti ihan
vain viihdettä, mutta toivon mukaan laatuviihdettä kuitenkin. Etukäteen
toki minua häiritsi ajatus englantia puhuvista hahmoista,
näyttelijävalinnat häiritsivät myös. Mutta ajattelin, että kai nyt
englantilaisetkin saa filmata Tolstoita ja näyttelijät ovat joka tapauksessa
hyviä.
No. Näyttelijät olivat hyviä ja kuvaus nättiä ja miljööt
komiat ja puvut hienot (vaikka paikoin aika yllättävät) ja englanniksi
puhuminen ihan okei. Mutta. Tuota ensimmäistä osaa katsoessani jouduin jatkuvasti sanoa itselleni, että nyt nyt, älä vertaa alkuteokseen. Mutta ei onnistunut. Ei mitenkään. Ja
minusta se, ettei onnistu unohtamaan alkuteosta, kertoo siitä, että
sarja ei ole oikein noussut omaksi itseisarvoiseksi teoksekseen.
Seuraavassa syytteitäni.
Dialogi. En moninkaan paikoin
kestänyt sitä. Aina joku mättäsi. Puheenvuoro saattoi olla liian
läpinäkyvän selittävä, että tämmöinen tausta tällä jutulla tässä meidän
venäläisessä 1800-luvun kontekstissa. Tai sitten puheenvuoro oli
sellaista alleviivausta, että huomatkaa minkäluonteinen henkilö meillä
tässä nyt on. (Eikö henkilöiden luonteen esiintuomiselle ole aikaa
kuitenkin kuusi tuntia? Miksi moinen hoppu?) Tai sitten puheenvuoro oli
juonen tietävälle lattean oraakkelimainen, sellainen, että hei
huomaatko, tässä on jännä viittaus tulevaan huom huom huom. Tai sitten
puheenvuoro oli laitettu henkilölle, joka ei kirjassa sano juuri
sanaakaan. Nimittäin Helena Kuragin on kirjan halki lähes vaiti. Kun hän
avaa suunsa, hän sanoo jotakin latteaa. Ei siinä mitään.
Käsikirjoittajalla on oikeus pistää henkilöt puhumaan. Mutta en nähnyt
mitään lisäarvoa sarjan Helenaan tehdyissä muutoksissa. Ihan kuin
käsikirjoittaja ei olisi luottanut siihen, että Helenan viettelevyys ja
irstaus voi ilmetä pelkällä kylmän viileällä ja etäisellä olemisella, ja
niin hän teki henkilöstä näpsäkän nykyaikaisen seireenin.
Ymmärrän, että 1800-luvulla kirjoitettua dialogia nykyaikaistetaan ja
kaunokirjallisia pitkiä monologeja ei toisteta. On ihan perusteltua
saada keskustelut kuulostamaan normaalilta ja arkiselta. Jännä juttu
vain, että Bondarchukin elokuvan dialogi on suoraan Tolsoilta (okei,
ainakin dialogin suomennos on kuin suoraan kirjasta; venäjää en ymmärrä
sanaakaan) ja se tuntui luonnolliselta ja oikealta. Sen sijaan tämä
2000-luvulla kirjoitettu niin sanottu arkinen dialogi kuulosti...
käsikirjoitetulta. Eikä ongelma nähdäkseni ollut näyttelijöissä.
Sitten. Ensimmäinen sotakohtaus ei vielä tarjonnut mitään, mistä puskisi läpi
Tolstoin nerokas sotakuvaus. Toivottavasti jatko on parempaa. Ja mitä
tulee Kutuzovin esikuntaan... Sodassa ja rauhassa hyörii ja pyörii koko
ajan miljoona kenraalia ja adjutanttia, ja esikunta on yhtä karusellia
(johon Tolstoi kohdistaa kritiikkiä) ja esikunnan henkilöissä on
kymmeniä ja kymmeniä historiallisia nimiä, joiden keskellä toikkaroi muutama fiktiivinen hahmo. Miten tässä BBC:n sarjassa? No. Andrei
Bolkonski on armeijan ylipäällikön oikeana kätenä yksinään. Siellä he
kahdestaan keskustelevat armeijan liikkeistä. Äärimmäisen naiivi
ratkaisu. Tunsin myötähäpeää.
Ja vielä. Se klassinen
nyky-tv-sarjan välttämättömyys. Seksi ja irstailu. Tolstoin noin
1400-sivuisessa teoksessa yhden virkkeen osassa mainitaan, että
huhuttiin, että Anatol ja Helena Kuraginin välillä oli ollut sopimaton
rakkaussuhde. Ai mikä vastustamaton herkku käsikirjoittajalle! Jippii!
Mitäs sitä piilottelemaan sitten! Niinpä jo sarjan ensimmäisessä osassa
sisarusten välisestä suhteesta saatiin aikaiseksi enemmän ja vähemmän
vihjailevia kohtauksia. Voin vain kuvitella, miten hommasta on revitty
vielä monen monta kohtausta loppujen viiden tunnin aikana. Ihan kiva
myyntilisäarvo?
Phuuh. Siinä päälimmäiset.
Kyllä minä
silti aion katsoa sarjan loppuun. Kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen tunti kuudesta. Kiinnostavaa nähdä, alkaako juonen
päälle kertyä jotakin taiteellisempaa lisäarvoa ja kypsyykö tuo sarja
tuosta välittämään jotakin Tolstoin syvällisiä mietteitä
maailmanmenosta ja nouseeko se vähitellen sille tasolle, mitä Tolstoin alkuteos vaatisi.
P.S. Ruhtinatar Maria Bolkonski oli erinomainen.
P.P.S. Aion katsoa ensimmäisen osan uudelleen vielä ennen toista osaa. Kun tiedän jo tarkalleen. mitä odottaa, ja kun olen päässyt näin purkamaan isoimmat höyryt, voin nähdä toisella katsomiskerralla asiat jo toisin. Jos mielipiteeni muuttuu, lupaan nöyrästi pyörtää puheeni.
sunnuntai 21. elokuuta 2016
Edelleen rokokoota ajatuksissa
Usvainen kuva raottamaan esirippua, että mitä tuleman pitää |
Työn alla on nyt kaksi asukokonaisuutta: pierrot-tyyppinen jakku ja valkoinen hame sekä pet-en-l'air-takki ja tikattu silkkihame. Toisesta asusta hame on jo valmis, toisesta asusta takki (valitettavasti valmiit osat eivät näytä hyviltä keskenään!). Tikattua hametta varten ei ole edes olemassa vielä kangasta.
Olen lähdössä Irlannin korkeanpaikan ompeluleirilleni (paitsi! ystäväni työhuone on siirtynyt toisesta kerroksesta ensimmäiseen, jonka vuoksi en varmaan voikaan kutsua leiriä korkeanpaikanleiriksi! harmillista!) neljäntoista päivän... se on... kahden viikon (!) päästä. (Kylläpä tänään esiintyy huutomerkkejä sulkeissa.) Haluaisin saada nämä kaksi asua valmiiksi leiriin mennessä, sillä siskoni lupasi minulle kameransa lainaksi. Ja ystäväni lupasi minulle irlantilaisen kartanon ja irlantilaisia maisemia kuvausrekvisiitaksi. Ja minun sydämessäni on lämmin muisto kesäisestä kuvausretkestä Kallossa. Oli hulppean tavattoman älyttömän hauskaa ottaa kuvia nukeista! Niinpä sormeni suorastaan syyhyävät päästä hyvän kameran kanssa vaikkapa Russborough'n pihamaalle. Mikä sen täydellisempi tausta rokokooasuiselle nukelle kuin 1700-luvun kartano! Sisuskaluni hyppivät riemusta pelkästä ajatuksesta!
Eli. Suunnitelma A on ladata joskus syyskuun lopulla tänne blogiin National Geographicin ja Voguen kuvien tasoisia otoksia nukkejeni uusista rokokooasuista. Suunnitelma B on ladata joskus syyskuun lopulla tänne blogiin otoksia pianoni päällä seisovista nukeista uusissa rokokooasuissaan. Toivon pääseväni lähemmäksi suunnitelma A:ta kuin B:tä.
Tunnisteet:
Disney Animators -nukke,
nukenvaatteet,
rokokoo
tiistai 9. elokuuta 2016
Napoleon marssii taas Moskovaan eli Sota ja rauha -lukukerta nro mones
Koska BBC filmasi juuri Sodasta ja rauhasta tv-sarjan ja Yle lähettää sen nyt alkusyksystä, totesin että on aika lukea taas Tolstoita. On myös aika katsoa uudestaan Bondarchukin ohjaama neuvostomammuttileffa. (Mikä parasta, minulla on ystävä mukana luku- ja katsomisprojektissa!)
Myönnettäköön, että olen etukäteen tavattoman ennakkoluuloinen BBC:n taltiointia kohtaan. En vähiten siksi, että sarjan käsikirjoittaja (Andrew Davies) sanoi jossakin haastattelussa, että kun häntä pyydettiin käsikirjoittamaan Sota ja rauha, ei hän ollut koskaan vielä lukenut kyseistä teosta, koska luuli että se on tylsä. Kyllä joo, Davies sanoi sitten, että ei kirja ollutkaan tylsä. Mutta siinä vaiheessa minulta oli jo mennyt hermo. Minusta on sietämätöntä, että niin monet kirjat tuomitaan etukäteen tylsiksi lähinnä sen vuoksi, että ne on kirjoitettu yli viisikymmentä vuotta sitten ja koska ne ovat pitkiä. Hah! Sota ja rauha on reilusti alle puolet Harry Potterien yhteispituudesta, ja suunnilleen jokainen alle 12-vuotias suomalainen on lukenut Potterit. Niin että.
No.
En minä sano, että kaikki voisivat pitää kaikista kirjoista. Mutta sen minä sanon, että mitään kirjaa ei sovi päättää etukäteen tylsäksi toisten puheiden perusteella. Pitää itse lukea ja kokeilla! Alastalon saliakin!
Sodasta ja rauhasta on vähän hankala kirjoittaa sen puolesta, että ei oikein tiedä, minkä verran tulee tehneeksi juonipaljastuksia, jos puhuu Ranskan ja Venäjän armeijan liikkeistä. Nimittäin tietenkin ne kaikki liikkeet löytyvät historiankirjoista (ja Wikipediasta), mutta ehkä kaikki eivät muista niitä. Minulle joka tapauksessa jostakin syystä juuri sotaretkiin liittyvä linja on Sodan ja rauhan kiinnostavin ja puhuttelevin osa. Toki kaikki fiktiiviset henkilöt ovat rakastettavia ja heidän kehitystään ja tarinaansa on hieno seurata. Mutta se on tuo sota ja sen mielettömyyden kuvaaminen ja maailmanmenon pohtiminen, joka minua Tolstoin jutuissa eniten kiehtoo. Yleensä en kestä väkivaltaa enkä jännitystä. Mutta Tolstoi ei kuvaakaan sotaa väkivaltaisesti eikä jännittävästi vaan häkellyttävästi.
Luojalle kiitos minulla ei ole mitään käsitystä, mitä sota on. Luulen kuitenkin, että Tolstoin kuvaus on melko todellista (Tolstoi oli itse ollut sodassa). Sota Sodassa ja rauhassa on kaaosta, kaikki on ihmismassaa, kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, mikään ei tapahdu kuten suunnitellaan, kenraalit istuvat kokouksissa ja puhuvat suut silmät täyteen, mutta kukaan ei edes kuuntele suunnitelmia. Tuhansia ihmisiä vain siirtyy liejussa ja ravassa paikasta toiseen, rapaa ja liejua on, koska on tuhansia ihmisiä, ja missään ei ole järkeä ja ihmisyksilöt haaveilevat kunniasta ja samalla pelkäävät. Itse taistelutilanteessa asiat tuntuvat epätodelta (ja kaaokselta), on pelkoa, pakokauhua ja mitäkaikkea, jälkikäteen liioitellaan ja valehdellaan, muttei tarkoiteta liioitella ja valehdella. Venäläiset, ranskalaiset, saksalaiset, kaikenmaalaiset ihmiset marrsivat pitkin Eurooppaa vailla mitään tolkkua. Venäläiset Keski-Eurooppaan, ranskalaiset Moskovaan. Pariisista Moskovaan on lähes 3000 kilometriä. Mitä ihmettä Napoleonin päässä liikkui, kun hän marssitti joukkonsa sinne?
Kun olen lukenut historiankirjoista sodista, ne ovat olleet omituisia abstrakteja juttuja. Mutta Tolstoin kirjoittamana sodan mielettömyys suorastaan poksahtaa aivoihin (ei niin, että muuten olisin pitänyt sotia mielekkäinä). Ihan järjetöntä! Ei mitään mieltä. Ei oikeasti yhtään hyvää syytä koko touhulle. Se kaikki Tolstoin aiheuttama turhautuminen ja toivottomuus ja halu järsiä pöydän kulmaa koska maailmassa on niin paljon järjettömyyttä, on kai syy, miksi tartun Sotaan ja rauhaan aina uudelleen ja uudelleen. Vallan kiinnostavaa nähdä, miten vahvana tämä ulottuvuus on BBC:n uudessa tv-sarjassa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)