Tämä ei jää tähän

Voisikohan meidän kissallamme olla joku taikavoima?

Haluaisin ehkä pöllön.

Luen Harry Pottereita. Ensimmäistä kertaa koko sarjaa. 

Mittakaavaa

Joskus kun sataa ja on harmaata, tylsää ja kiireetöntä ja kaikki on niin onnekkaasti, ettei ole edes pää kipeä tai muuten kurjaa, on kamalan hauskaa, kun siihen tylsään kiireettömyyteen hiipii joku aivan turhanpäiväinen idea. Minulle hiipi turhanpäiväinen idea eilen, kun silmäni osui teemukiin, jonka olin ajatuksissani työntänyt nukkekotini kirjastohuoneeseen.

Tässä ideani:

Ja sitten teki mieli alkaa leikkiä ihan oikeasti:

Kuvassa laskettavissa 17 kahvi- tai teekuppia, yksi oluttuoppi ja kolme kahvi- tai teepannua. (Herralla on kova kofeiinin tarve, sillä kirjallisen työn deadline lähestyy.)

Kompensaatioa

Minulle tuli huono omatunto edellisestä blogitekstistäni. Ei ole marraskuun vika, että se on tähän aikaan vuodesta! Sitä paitsi ei marraskuu oikeasti ole kamala. Sitä on vain kiva syyttää kaikesta. Oikeasti marraskuu on aika lempeä. Värit luonnossa ovat pehmeät ja levolliset, ja kaiken kattava usva ja sade ovat oikein laupiaita. Marraskuussa ei ole mitään räikeää silmiin tökkivää. Ja marraskuussa kotihiiri saa pysyä kotona hyvällä (teko)syyllä.

Minä tosin pidän väreistä. Siksi latasin toiseen blogiini puutarhakuvia Irlannin-matkaltani. Samaisesta blogista löytyy myös postauksia irlantilaisista kartanoista, joissa kävin syyskuussa.

Marraskuun mönkijäiset

Marraskuu mönkii ikkunanraoista sisään, valuu pitkin seiniä ja lattioita ja hiipii kaikkialle. 

Ulkona se on vienyt lehdet puista, värit maailmasta ja auringon taivaalta. Korvaukseksi se tarjoaa beigenharmaanvalkoista taivasta aamusta iltaan, sumusadetta, sadetta, sumua, hyytävyyttä ja mysteerisyyttä. Hyvänä päivänä sen mysteerisyyden voi laskea jonkinlaiseksi Muumilaakson marraskuu -tekijäksi, positiiviseksi hämäräperäiseksi pysähtyneeksi mahdollisuudeksi nähdä epätodellisia tai epätodennäköisiä asioita (tämä ei ollut analyysi Muumilaakson marraskuusta, huom.). Huonona päivänä marraskuun mysteerisyys rajoittuu siihen, ettei ikkunasta ulos katsoessaan voi määrittää, sataako ulkona vai eikö sada.

Sisällä marraskuu saa aamutossut ja maton liittoutumaan yhteistoimintaan, jonka tavoitteena on kampittaa ihmisiä. Lisäksi marraskuu kaataa vesivärivedet pitkin lattioita, linnoittaa näkymättömän muurin käsityökorin ympärille niin, että käsityökoriin ei voi koskea, liima kirjat kirjahyllyyn, jumittaa netin, kadottaa tavaroita ja rikkoo toisia tavaroita, tai ensin kadottaa tavaroita ja sitten rikkoo ne, ja täyttää  pesuhuoneen litimärillä ulkotakeilla.

Ihmisessä marraskuu aiheuttaa lyhytnäköisyyttä, luovuttamista, kylmiä varpaita sekä mökötystä.

Kuvan tilanne on sikäli liioitellun positiivinen, että ulkona näkyy lunta.

Marraskuuta vastaan voi taistella mm. seuraavin keinoin:

- Hankkimalla kissan, joka viihtyy kokopäiväisesti sylissä lämmittämässä. Kissan tyytyväinen hyrinä saattaa hetkeksi saada ihmisen luulemaan, että maailmassa on kaikki hyvin.

- Hankkimalla kuumavesipullon, joka lämmittää syliä sekin, mutta kehräämättä. Lisäksi se voi lämmittää esim. varpaita (niin kissakin), selkää (niin kissakin) sekä niskaa (kissa harvemmin). Myös kauratyyny voi lämmittää niskaa ja selkää ja varpaita, mutta sen vaikutusaika on kuumavesipullon vaikutusaikaa huomattavasti lyhyempi. (Niskassa kauratyyny on hivenen mukautuvaisemman tuntuinen kuin kuumavesipullo.)

- Hankkimalla tilkkutäkin, jossa on iloisenvärisiä tilkkuja.

- Juomalla kuumaa juotavaa aamusta iltaan.

- Päättämällä, että justiinsa marraskuussa ei tarvitse pelastaa koko maailmaa ja keksiä elämänsä kaikkiin ongelmiin ratkaisua. Muina kuukausina saa sitten vapaasti olla nerokas yli-ihminen.