Merimiesmekko, rokokoomekko, 1920-luvun mekko ja minä Kallossa, Meri-Porissa

Informatiivinen otsikko, vai mitä!

Satakunta-ylistys jatkuu. 

Meri-Pori on tosi jees. Kaikki tietävät Yyterin. Yyteri on kiva. Mutta Yyterissä on aina liian kylmä tai kuuma. Yleensä ensin kuuma, sitten kylmä. (Eli kun pääsee paikan päälle, santa polttaa jalkapohjia, aurinko paahtaa. Mutta kun saa viltin hiekalle ja aikoo pulahtaa uimaan, iltapäivän meripilvet porhaltavat paikalle ja iltapäivän merituuli alkaa hönkäillä ja heti tulee vilu.) Reposaari on suloinen. Kallo on paras. 

Kallo toimii säällä kuin säällä. Viimeistä edellisellä Kallo-retkelläni oli syysmyrsky. Tuuli ärjyi, aallot kuohuivat, vesi tulvi yli kallioiden ja kahlaamista riitti. Tyrnipensaat olivat marjassa. Siellä me tuulessa kahlasimme pensaalta toiselle ja ahmimme tyrnejä ja välttelimme kallioilta veteen lipeämistä. Kun lopulta palasimme viluisina autoon ja kaadoimme termarista teetä, huomasimme että meiltä kaikilta kolmelta oli mennyt ääni tuulen pauhun yli huutamisesta ja korvissa humisi yhtäkkinen hiljaisuus, kun pahin meteli oli suljettu autonovien ulkopuolelle. Aijai.

Tällä kerralla Kallossa oli vähän erilainen tunnelma:

Mukana oli kahdeksanhenkinen retkikunta. Istuimme lämpimillä kallioilla rivissä syömässä pannaria. Lapset tutkailivat kallioita ja löysivät kaikenmoisia luonnon ihmeitä. Mereltä kävi leppeä tuulenvire, joka piti tukahduttavan kuumuuden loitolla. Mikäs siinä nukkeja kuvaillessa.

Äitini nuken joululahjamekko tuli valmiiksi sopivasti pari tuntia ennen retkelle lähtöä.

Taas ohi suunnitelmien: pellavainen rokokooasu

Tämä hame kiilasi heti omepelemieni nukenhameiden lempparikseni! Pahoittelen, mutta edellisessä virkkeessä on ehkä häikkää.

Hyvää kesää vain! Ja terveisiä eksoottisesta Satakunnasta! Täällä metsät tursuaa vadelmia. TURSUAA! Auvoisaa hakea niitä talonkulmalta aamupalaksi ja iltapalaksi ja välipalaksi ja herkkupalaksi ja mansikkakakun päälle (mustikoiden kanssa, niitäkin on metsässä)(mansikkakermakakku, jonka lisukkeena on mustikoita ja vadelmia ei ole kovin pahaa) ja muuten vain.

Muita satakuntalaisia avuja: Heinäsirkkojen siritys ja ampiaisten ja möttiäisten ja muiden ötököiden pörinä. Lehtien kahina (puissa, vielä ei ole syksy). Puutarhatuolissa lötköttäminen sanitorium-hengessä viltti jalkojen päällä, tyyny niskan alla, Sota ja rauha käden ulottuvilla. Kesäkukkien poimiminen. Hengissä oleva kissa. Kuolleen kissan ikioma ruusupuska. Ajatus muurinpohjaletuista ja toinen ajatus iltaretkestä Kalloon merta tuijottamaan. Kanat! Siskolla on kanoja! Viktoria, Elisabet, Vanilja, Anni ja mitä heitä oli. Ja kukko! Uskokaa tai älkää, mutta Satakunta on hieno paikka!

Nuken uusimman rokokooasun ompelin kuitenkin Käpylässä. Pellavat sain siihen serkultani. Tai siis. Sain serkultani pellavakangasta joskus talvella, ja yhtäkkiä tässä joku päivä kesken päivätorkkujen muistin kankaan ja ymmärsin, että elämäni ei ole elämän arvoista jos en heti ompele siitä pellavasta nukelleni 1700-luvun asua.

Mallin nappasin uudesta Janet Arnoldin kirjastani. Valitsin yhden englantilaistyylisistä asuista (robe à l'anglaise) ja siirsin kaavat nukenkokoon niin hyvin kuin onnettomalla matikkapäälläni oli mahdollista. Silmämääräisesti ja vähän taskulaskinta käyttäen laskeskelin ja kieltämättä häkellyin, kun onnistuin aika hyvin. (Jälleen kerran todiste siitä, että jos koulussa olisi matikantunnilla laskettu derivaattoja silkeistä ja pitseistä, olisin ehkä oppinut jotakin.)

Vanhat alusvaatteet (kureliivi tosin ei ole järin vanha) saivat kelvata (toki minun pitää joskus ommella lisää rokokooalusvaatteita, että voin pukea useammalle nukelle samaan aikaan sen aikakauden asuja). Pellavainen alushame tuli valmiiksi varsin äkkiä, kuten alushameet yleensäkin (ellen saa päähäni pyöritellä niihin satiiniruusuja ja kirjoa kukkasia).

Kaavat (kuvassa yllä) tosiaankin onnistuivat kertaheitolla ihmeen hyvin. Tietenkään pömppömahaisen nuken  vaatteen malli ei voi olla justiinsa prikulleen kuten naismallisen ihmisen. Mutta kopioin leikkaukset ja idean parhaani mukaan. Tämä oli eka kerta, kun ompelin aikakausipukua nukelle niin, että minulla oli käsillä ihan oikeat kaavat, ja oli kovasti hämmentävää huomata, miten kaikki leikkauslinjat ja laskosten suunnat olivat todella tarkoituksenmukaisia. Enpä minä niitä nyt kyseenalaistanutkaan, mutta vähän ihmeissäni katselin mallipiirroksia ja mietin, että jaa, mitäs tästä tulee. No. Hyvää tuli!

Päälihameen osat (paitsi hihoja). Ompelin koko hoidon käsin, paitsi vuorin palaset liitin toisiinsa koneella ja jotkut siksakit vedin koneella myös. Mutta muuten käsin. Alan olla ihan lopullisesti lääpälläni käsipistojen jälkeen.

Tässä kohtaa aloin häkeltyä. Ekaa kertaa ikinä tuli kertaheitolla helma, jonka... no... helmassa oli oikea kaari, jota ei tarvinnut saksia sopivaiseksi. Ja vyötärön laskokset laskeutuvat just eikä melkein. Ei mitään tylsiä ristivetoja edessä ja sivussa. (Ompelin laskokset kiinni siten, että yksi rivi pistoja jäi saumanvaran puolelle ja toinen rivi pistoja jäi ryhdistämään helmaa vyötärösauman alapuolelle.)

Ompelin helman vuoriin kiinni, koska mallissakin on tehty niin. Se on ommeltu silleen niin... Vuorin päärmätty alareuna on yhdistetty helman saumanvaran taitteeseen. Aarhg anteeksi en osaa selittää sanallisesti.

(Tässä on kyllä jo yläosan päälikangaskin, kuten näkyy.) Saumanvarat jätin näkyviin kuten mallissa.

Päälikangas on tikattu vyötäröltä helman päälle. Aijee, kauheeta kun siitä tuli hienon näköinen.

Tämmöinen lopputulos. Takaa. Olen hyvin iloinen. Vaikka tuo yksi laskos tuossa on mennyt kieroon ja helman takakeskilaskos on millin sivussa selän keskisaumasta.

Ja sitten muutama kuva valmiista mekosta. Joka on kiinnitetty edestä neuloilla ja piiloon jääneillä nyöreillä.

Ja sitten toinen poseerauskierros satakuntalaisittain! Asu sopii varsin hyvin siskoni Belle-nukelle myös. (Belle taitaa päästä lähipäivinä merenrantaretkelle Kalloon...) (Ja voitte olla varmoja, että lähetän asiasta todistusaineistoa sitten!)

Ikionnellinen uuden kirjan omistaja lähettää terveisiä

Kuva kertonee olennaisen:

Todettakoon vielä, että edesmennyt kissamme osasi tehdä tietokoneellani varmemmin kuvakaappauksia kuin minä. Itse asiassa ohessa on todistusaineistoa ekasta onnistuneesta kuvakaappauksestani ikinä. (Mikä on harmillinen asia. Parista taidedokumentista yritin joskus kaapata pari hienoa pitsimaalauslähikuvaa. Ei onnistunut, koska kissa nukkui silloin.)

1920-luvun kesämekko

Joskus käy niin, että tekee vahingossa jotakin mitä ei aikonut tehdä. Tällä kertaa se oli ihan hyvä juttu, sillä Anna-nukke on asunut pianoni päällä jo vuoden pelkissä aluskalsareissa. Nyt vahinkopuuskani ansiosta (se on: rokokooasun päälihameen koristenauhan laskostamisen vaatiman hermolepo-ompelun ansiosta) (jäykät lauserakenteet kunniaan!) neiti pääsi sivistyneelle kesäkävelylle ikiomassa mekossaan!

Hameen malli jäljittelee 1920-luvun tyttöjen muotia. Bongasin internetin syövereistä kuvan McCallin vanhan kaavan... kaavakuvasta. Siis eli löysin sen sellaisen kuvan (joka usein löytyy kaavojen kyljestä), jossa on postimerkinkokoiset piirrokset hameen kappaleista. Antoisa löytö.

Lantiokohdan pitäisi olla hivenen matalammalla. Ja helman pitäisi olla piirun verran lyhyempi (mutta sitten se ei enää kyllä laskeutuisi).

Nämä eivät kyllä edusta 1920-lukua, mutta kesää kylläkin. Puin neidot heidän kesämekkoihinsa. Mukavan vihreäasuinen joukko:

Tässä rokokoohame kakkonen

Ei tähän niitä kuvia nyt niin paljon ole tulossa (kuten ennen juhannusta lupasin/uhkasin).

Tässä linkki asun aluskerroksiin.

Sitten haluaisin kirjoittaa jotakin, mutta en taida jaksaa. Niin että kuvia taas vain.

Tällainen siitä tuli.

Tämä oli tylsää. Aivolohkoni eivät ole ihan balanssissa, sillä koristenauhan laskostaminen alhaalta oikeaa reunaa ylös keskelle sujui ihan normaalisti. Mutta peilikuvana keskeltä alas vasemmalle... Pyörittelin kangasta käsissäni ja etsin liikerataa. Mutta ei ei ja ei. Meni valehtelematta aina minuutti, että sain yhden laskoksen sormien alle nätisti ja nupparin siihen. Kuvassa se kiltti oikea reuna joka oli helppoa.

Tässä kuvassa (myös) päälihameen tuhma vasen reuna. Alushameen kirjailut tein tuttuun ja laiskaan tapaani. Eli kunhan suunnittelematta aloin kirjoa. Se on hauskaa, vähän kuin piirtämistä langalla. Pitäisi kuitenkin ehkä opetella kirjomaan suunnitelmallisesti.

Kun latasin kuvia, suunnittelin kirjoittavani tähän väliin leipätekstiä. No. Nyt kirjoitin.

Tässä toinen "tällainen siitä tuli" -kuva.

Tämä on lähikuva, jossa lisukkeena on pitsihuivi ja irtopitsit hihansuissa.

Tässä on lähikuva, jossa ei ole lisukkeita mutta jossa hiukset ovat erilailla.

Tässä on mustavalkoinen kuva.

Blogiteksti loppuu tähän.

Rokokoinen tadaa!

Juhannuksen jälkeen lisää kuvia (paljon).

Kun ihminen palasi Kiinasta, osa 2: Nukenvaateompelukuume tuottaa rokokootulosta

Lohikäärmebrokadista suunnittelemani rokooasu on luullakseni kohta valmis. Sen valmistuminen tulee olemaan haikea juttu, sillä tämä jäi viimeiseksi nukenvaatteeksi, jota ompelin yhdessä seuraneiti- ja endorfiinikissani kanssa. Yli kaksi vuotta Arthur-neiti valvoi tarkkaavaisena vierelläni, kun tein käsitöitä (no, tein mitä tahansa). Kissan homma oli laskea nuppineulat, tarkistaa että mitassa on sentit tallella ja että ompelukoneen neula tikuttaa tasaisesti (tosin viimeisen vuoden olen tehnyt lähes kaiken käsin, kuten nyt tämänkin asun kaikki muut jutut paitsi kureliivin tikit rintamuksessa). Ennen kaikkea kissa hyväksyi suunnitelmani. Lohikäärmebrokadisuunnitelmakin on vielä Arthurin leimaama, kissa oli valitsemassa koristenauhatkin. Mutta jatkossa minun pitää pärjätä omillani, sillä 17-vuotias kissa on nyt siirtynyt taivaaseen opiskelemaan koinee-kreikkaa ja kirjoittamaan runoja (viimeksi mainittua kissa teki täällä Käpylässäkin).

Asun aluskerrokset ovat valmiit. Päälihame on vielä koristeluita ja päärmeitä vaille. Ja hihapitsit pitää askarrella jostakin. Sellaiset rokokoohörhellykset

Se kyllä näyttää muhkeudessaan enemmän barokilta kuin rokokoolta.

Piti tehdä uusi kureliivi. Vanha nimittäin pilkisteli näkyviin vatsakappaleen alta. Mutta ei haittaa, että pilkisteli. On kivaa että nukella on nyt pinkkikin kureliivi! (1700-luvulla oli vaikka minkävärisiä kureliivejä!)

Tämä valmistui nopeasti, sillä vanhan kureliivin kaava oli tallella ja tekotapa takaraivossa. Kaavan pienellä korjaamisella uudesta kureliivistä tuli istuvampi kuin vanhasta.

Pujotin rintamukseen tikkausten väliin siimanpätkiä. Ja siimanpätkät sain leikkelemällä ja halkomalla ostamaani 1:1-korsettinauhaa. Ostin sen aikanaan nukenvaatetarpeisiin, ja hyvin toimii!

Hempukkaista! Minulla on suunnitteilla jo vihreästä silkistä seuraava hame. Ajatuksena on, että tämä alushame ja vatsakappale sopisivat senkin kanssa.

Vatsakappale on erittäin nafti. Nimittäin silkkiä oli naftisti. Sitä jäi yli postimerkin kokoinen pala.

Alushameen takakappale on puuvilla. Takana helmassa on toki silkkisuikale.

Kun ihminen palasi Kiinasta, osa 1: Vakava-asteista nukenvaateompelukuumetta

Olen ollut takaisin Suomessa nyt tasan kuukauden. Sen kunniaksi ilmoitan olevani hengissä ja laittavani tänne blogiin joskus jotakin Kiina-kuvia. Mutta asiat arvojärjestykseen! Nukenvaatejutut ensin! Eli seuraavaksi joitakin kuvia matkalta ostetuista materiaaleista.

Tästä pehmeästä ja ihanasta puuvillasta (ainakin minut on hämäytetty luulemaan sitä puuvillaksi) tulee vielä jotakin raikasta 1920-lukulaista Anna-nukelleni (joka ei ole kuvassa). Persikkainen pitsi minulla oli jo ennestään. Se sopii erinomaisesti paljettinauhan sävyyn.

Ihananvihreästä pellavasta ja vihreästä pitsistä (jota minulla oli ennestään ja jota ei valitettavasti ole hulppeaa määrää) tulee jollekin nukelle jotakin tosi kivaa joskus.

Tästä brokadisilkistä (joka on kylläkin keinokuitua mutta eriomaisen kauniisti laskostuvaa ja laskeutuvaa) tulee Meridalle 1700-luvun asun takki. Sellainen tyköistuva ja pirteähelmainen. Minulla on villi ajatus käyttää tuota vanhaa tupsunauhaa takin koristeluun.

Vihreä pellava sopii väreihin (mielestäni se sopii joukkoon materiaalinkin puolesta), mutta ei mielikuvaani kylläkään. Takin täytyy saada kaverikseen hame oranssinruosteenkellanruskehtavasta silkistä. Ehdottomasti.

Yksi hamesuunnitelmista on ehtinyt piirrokseksi saakka. Ajatuksena onkin seuraavaksi muokata kaavat.

Eli ensimmäiseksi työn alle pääsee 1700-luvun hame chinoiserie-hengessä. Päälihame tulee lohikäärmebrokadista. Vatsakappale ja alushame valkoisesta silkistä, johon pitää kirjoa kukkia ja mahdollisesti ommella kiinni satiiniruusuja. Ja ehkä vähän kultalankaa ja helmiä. Ja punosnauhoja ja kaikkea. Sarjassamme projekteja, jotka paisuvat heti kättelyssä mahdottomiin mittoihin. Tai no. Ei mahdottomiin. Mutta pitää ottaa huomioon, että en ole tänä vuonna saanut vielä ensimmäistäkään nukenvaatetta valmiiksi... (Onneksi minulla on valmiina jo rokokooasun vaatimat aluspaita, kureliivi, alushame ja takamusrulla!)

Kun ihminen matkustaa Kiinaan, osa 3: Olennaisia matkavalmisteluja

Ompelin kaulapussin passia varten. Väitän, että kymmenen tunnin lennon jälkeen Hongkongissa saatan hyvinkin kadottaa kaiken muun paitsi sen, mitä on päälläni ja taskuissani. Eli jos passi ja lentoliput kulkevat kaulassa, minulla on kohonneet mahdollisuudet päästä perille Kiinaan asti. Lisäksi koristelin keskelle päiväkirjaa sivun sitä varten, että saan kalenterimaisen tiiviisti merkata, mitä reissussa tapahtuu.

Laukut on pakattu jo sunnuntaina. Pistin silloin matkustusvaatteetkin syrjään. (Mahdollisesti vain toinen cfs:ää sairastava ihminen ymmärtää miksi pakkasin niin ajoissa.) Lento lähtee huomenna illalla, joten täällä alkaa olla ilmoilla matkakuumetta.

Hohoo, perillä minua kuulemma odottaa säilötyt kananvarpaat! (Voin kertoa, että en todella aio maistaa.)