perjantai 8. heinäkuuta 2011

Imuri vs ruohonleikkuri

Tämä helle ja sen aiheuttama puutumustila elimistössä tekee mahdottomaksi käyttää aikaansa viisaasti. Herättyäni, puhuttuani vakuutusyhtiöön (turhaan, tietysti - kyllä te nyt vakuutusyhtiöt tiedätte), syötyäni ja laitettuani lakanapinot hyllylle oli välttämätöntä ottaa päivätorkut. Just. Sitten valuin paahteessa kauppaan hakemaan maitoa ja söin kotiin kävellessäni jätskin. Ja nyt pitäisi saada lopun päivää kulumaan jotenkin (mieluusti hyödyllisesti), ja kuumimmat tunnit ovat vasta edessä. Ja suihkusta ei tule edes viileää vettä. (Parempi toki niin, että se on jumittunut lämpimälle eikä jäätävälle.) Varma ratkaisu: vertailevan analyysin kirjoittaminen ruohonleikkaamisesta ja imuroimisesta?

No jos nyt ei sentään analyysin.

Meillä on kaurapuurolla toimiva käsilykkyri, vuodelta n. Se on sininen ja ihan kiva. Mutta jos on niin, että tulee viikon helle (jolloin ei kannata katkaista ruohoa palamismittaiseksi) ja sen jälkeen viikon sade ja sitten yhtäkkiä pitää lähteä viikoksi pois, jona aikana otollisesti sataa ja paistaa, sininenkään vuodelta n oleva kaurapuurolla toimiva käsilykkyri ei ole enää kiva. Kunnes muistaa, että mitkä tahansa ruohonleikkuuolosuhteet eivät koskaan voi olla niin pahat, etteivätkö ne olisi paremmat kuin mitkä tahansa imuroimisolosuhteet. (Vertailukelpoisuuden vuoksi jätetään pois laskuista asiat tyyliin nurmikonleikkuu sademetsässä vs imuroiminen savimajassa.)

Minulla on aivan viime päiviltä kokemuksia kummastakin, imuroimisesta ja ruohonleikkuusta.

Imuroiminen oli melkein viisi minuuttia eksoottista, raikasta ja kivaa, koska edellisestä imuroimiskerrasta oli kulunut jo noin kuusi kuukautta (huom huom huom! niinä kuutena kuukautena käytin mikrokuituliinaa kontillani ja moppasin päälle).
Puolen vuoden imuroimispaasto ei tehnyt yhtään hyvää minun ja imurin väliselle suhteelle (paitsi siksi viideksi minuutiksi), mutta selvisin järjissäni ja suuremmitta vammoitta.

Ruohonleikkaamisessa meni kolme päivää ja sain peukalontyviin rakot. Lisäksi melkein sain hampaani sisään, vatsalakun repeämään ja hauikset (?) revähtämään. Silti se oli kivempaa. Viime viikkoina kertyneet niskajännitykset katosivat kolmen ruohonleikkuukerran jälkeen paremmin kuin hieronnassa ikinä. Ilmaiseksi.

Ruohonleikkaamisen plussat ja miinukset verrattuna imuroimiseen:

+ Ruohonleikkuu tapahtuu yleisesti ottaen ulkotiloissa. Ilma on raikasta ja ruoho tuoksuu hyvältä.
+ Ruohonleikkuri (kaurapuurolla toimiva) ei haise eikä puhalla naamalle.
+ Ruohonleikkuri ei ujella lähes siniäänten tasolla.
+ Ruohonleikkuu on hyvää niska- ja hartiaseutujumppaa ja muuta jumppaa.
+ Ruohonleikkuri tulee tuskin koskaan nilkoille.
- Jos ruohonleikkuri tulee nilkoille, se on aika kohtalokasta.
- Ruohonleikkuri voi tuhota elimistöä tehokkaammin kuin imuri, mikäli ruoho on pitkää ja leikkuri töksähtää jumiin kesken voimallisen liikkeen. (Ainakin joka kerta sen sattuessa minä olen varma, että nyt joku elin halkesi.)
- Ruohonleikkaamisessa on luontovaaroja kuten auringonpistos, ötökänpuremat, nokkosenpolttamat tai orapihlajan piikki korvan takana. (Lapsena pidin todellisena ruohonleikkuun luontovaarana kyitä. Joka kerta kun lykkyri imaisi käynnistysjohdon sisäänsä ((vai mitä se nyt tekikään)) ja piti infernaalisen kihinän, luulin, että se on kyy joka siellä kirkuu ja silppuuntuu. Joka kerta. Lykkyri saattoi pitää sen äänen kolme tai neljäkin kertaa yhden lykkäyssession aikana, joten on ihme, että minusta kasvoi näinkin normaalihermoinen ja tasapainoinen aikuinen.)
- Jos sattuu inhoamaan ruohonleikkuria, ei helposti ole korvaavaa vaihtoehtoa, mikäli nurmikon ala on muutamia neliömetrejä isompi eikä ole saksilla leikattavissa.

Imuroimisen plussat ja miinikset verrattuna ruohonleikkaamiseen:

+ Imuroidessa ei voi saada auringonpistosta eikä kyynpuremaa (yleensä ainakaan).
+ Imuri ei voi silpoa jäseniä.
+ Imuroiminen ei ole riippuvainen säästä (mutta mielentilasta kyllä).
+ Imuri on korvattavissa.
- Imuroidessa tulee selkä kipeäksi ja paikat jäykiksi.
- Imuroidessa tulee mustelmia ja mahdollisesti kallohalkeamia (eli pahimmillaan imuroiminen voi olla yhtä vaarallista kuin ruohonleikkuu).
- Imuroidessa menee mahdollisesti järki.
- Imuroiminen on kamalaa.
- Imuri haisee.
- Imuri on kuuma.
- Imuri ujeltaa ja huutaa.

Minun oikeastaan käy sääliksi imuria (ja sitä insinööriä, joka keksi imurin) nyt, kun katson tuota listaa. Kamalan kurjaa varmaankin olla niin inhottu koje kuin imuri.

Tämä viesti on kirjoitettu Bikorosta.


2 kommenttia:

  1. Tähän oikeestaan mulla ei ole kommentoitavaa. Aika kattava vertailuruutu. Otan silti sen imurin. Vähemmän hikeä, nopeammin siivoa jälkeä. Vaikka ruohonlse eikkuun jälkeen on ihanan raikas tuoksu, vaatii todennäköisemmin suihkua JA kenkien putsausta kuin imurointi, joka vaatii vain muutaman laastarin, jääpussin ja verenpainelääkeen.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kannanotto. Ja koska ruohonleikkuussa on pelko, että on silpunnut juuri vahingossa ja tietämättään kyyn, on ruohonleikkuun yhteydessäkin mahdollisesti turvauduttava reseptilääkkeisiin, pääsemme siihen lopputulemaan, että lääketeollisuuden kannalta kumpikin on yhtä hyvä työskentelymuoto. Lääketeollisuus ei kannata moppia/saksia. (Tai saksia ehkä, joska sitten ne sais myydä tulehduskipulääkkeitä.)

    VastaaPoista