Koska kyseessä on repron tekeminen, on kurssinuken tekeminen tarkoin säädelty. Ensin se vähän harmitti minua, koska olin mielessäni jo kuvitellut vähän erilaisesti maalatut nuken kasvot. Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että mahtavaa tehdä perinteinen nukke. Onhan siinä nostalgiaa monelta kannalta ajateltuna!
Nyt sain naaman sitten valmiiksi, kulmakarvat, huulet, silmien valopilkut, poskipunat ja hampaat asensin kohdilleen. Tai niin kohdilleen, kuin osasin. Silmien valopilkut eivät tulleet molempiin silmiin aivan samoihin kohtiin, eikä ihme, koska ohjeena oli laittaa ne kello kahden kohdalle. No. Minähän en osaa kelloa. Kulmakarvat tein varovaisesti hiukan omanlaisikseni, ja se riitti saamaan nukesta pikkuisen jotenkin omemman. Sille tuli mukavasti vähän huolestunut ilme.
Viimeisimpänä repro-vastustuksenani minua epäilytti nuken hampaiden maalaaminen. Mutta nehän ovatkin suloiset! Loppuviimeiseksi tykkään nuken kasvoista vallan paljon. Söpö pikkuneiti siitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti