Miten Jane Austenin sankarittaret ja sankarit elivät eli herra Bingleyllä oli (ehkä) 24 palvelijaa

Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mistä tämä lähti liikkeelle. Jostakin syystä kuitenkin lueskelin taannoin netistä georgiaanisen ajan palvelijakunnan velvollisuuksista ja keittiön ihmeellisyyksistä. Löysin jutun, jossa mainittiin, millaiseen henkilökuntaan englantilaisperheellä, johon kuului herra, rouva ja kolme lasta, oli varaa vuonna 1825, jos perheen tulot oli 3000 puntaa vuodessa (niillä tuloilla perheeseen kuului myös noin kuusi hevosta). Tällaiseen:

Taloudenhoitaja

(Rouvan kamarineiti)

Lastenhoitaja

(Edellisen apulainen)

Keittäjä

Kaksi sisäkköä

Pyykkipiika

Keittiöpiika

Hovimestari

Herran kamaripalvelija

Miespalvelija

Kaksi tallirenkiä

Hevosajuri

Kaksi puutarhuria

Harmikseni en löytänyt mitään esimerkkejä, minkäkokoisesta taloudesta noin neliömääräisesti tällaisissa tapauksissa oli kyse.

Tämän löydön jälkeen aloin muistella, että Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Bingleyllä oli 5000 punnan vuositulot. Googlasin tyylikkäästi "mr bingley income" saadakseni lisäinfoa aiheesta, ja johan putkahti tuloksia. Paljon erilaisia laskelmia, miten Jane Austenin sankarien ja sankarittarien tulot suhteutuvat nykyaikaan.

Siitä se lähti. En edelleenkään muista, miksi etsin tietoa palveluskunnan tehtävistä. Mutta kun googlasin 1800-luvun puntia, löysin kiinnostavia linkkejä ja lähteitä ja lopulta päädyin museoviraston kirjastoon ja Haaga Instituutin kirjastoon, ja nyt minulla on kahdeksan sivua muistiinpanoja tietokoneella, kuusi sivua paperille sutattuna ja pari piirrosta palvelijoiden tilojen pohjakaavoista. Kaksi kirjaa odottaa vielä noutamista kansalliskirjastosta. Joten. Olen kirjoittamassa aiheesta useamman blogitekstin kuin yhden. 

Tässä tekstissä taustoitan aihetta yleisesti ja vertailen menneitä puntia nykyeuroihin (ja merkitsen kaikki lähteet, linkit ja kirjat, vasta jutun loppuun). Seuraava blogi tulee käsittelemään palvelijoita (keitä heitä oli) ja palveluskunnan tiloja. Tai sitten niistä tulee kaksi eri tekstiä. Sisäköistä tulee varmasti oma juttunsa. Asia erikseen on, milloin kirjoitan kaiken.

Ja nyt kirjoitan pari sanaa georgiaanisesta ajasta. Kaikki tulevat kartanojutut keittiöistä ja palvelijoista eivät mahdu mainitun aikakauden sisään, mutta juttujen keittiöiden puitteet on pääasiassa kyllä rakennettu silloin.

Yrjöjen aikakausi (käytän anglismia georgiaaninen, koska se on nopeampi kirjoittaa kuin Yrjöjen aikakausi) tarkoittaa nimensä mukaan Englannin (sanon tahallani Englannin, koska tuon ajan Iso-Britannia on minusta ikävä käsite, koska siihen kuului Irlanti ja Skotlanti jotka todellakaan eivät halunneet sisältyä käsitteeseen) Yrjö-kuninkaiden aikaa. Nimittäin neljän ensimmäisen Yrjön. Viides Yrjö oli kuninkaana ensimmäisen maailmansodan aikaan ja kuudes Yrjö toisen maailmansodan aikaan. (Seitsemäs Yrjö toivottavasti ei tule saamaan omaa maailmansotaansa, ja häntä ennen on jonossa vielä pari kuningasta.) Neljä ensimmäistä Yrjöä hallitsivat vuosina 1714–1830, mutta Wikipedia kertoo, että Yrjöjen aikaan niputetaan usein vielä Vilhelm IV, jotta päästään georgiaanisesta ajasta näppärästi ilman katkosta viktoriaaniseen aikaan (kuningatar Viktoria istahti valtaistuimelle vuonna 1837).

Kaikki englantilainen runous (lukuun ottamatta Shakespearea) on nähtävästi kirjoitettu georgiaanisena aikana. Yleensäkin kaikki englantilainen kulttuuri tapahtui silloin. Coleridge, Wordsworth, Blake, Keats, Byron ja Burns kirjoittivat runoja istuessaan Chippendalen suunnittelemilla tuoleilla samoihin aikoihin kun Capability Brown keksi maisemapuutarhan ja Robert Adam suunnitteli kaikki ne kartanot, joissa BBC on kuvannut Jane Austenin tuotannon. Gainsborough maalasi rokokooasuisia pariskuntia puiden alle (kuvassa mukana myös metsästyskivääri- ja koira tai vaihtoehtoisesti perheen lapset), Reynolds maalasi puuterikampauksisia naisia ja nuori Turner maalasi vielä suhteellisen asiallisesti (vasta Viktorian aikaan homma riistäytyi käsistä ja hänen työnsä alkoivat näyttää impressionismilta ennen impressionisteja). Säveltäjän englantilaiset joutuivat lainaamaan mantereelta, mutta varmasti he ovat ylpeitä siitä, että Händel kuitenkin kuoli Lontoossa.

Paitsi että Robert Adam oli skotti. Mutta. No. Tapahtui samaan aikaan toisaalla: Kant, Goethe, Schiller, Haydn, Sturm und Drang, Mozart, Beethoven. Voiltaire, valistus, Ranskan suuri vallankumous. Ludvig IX, Marie Antoinette, Napoleon. Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus. George Washington. Pietari Suuri. Aleksanteri I. Suomen autonomia. Niin ja höyrykone ja teollistumisen alku. Paitsi ne tapahtuivat Englannissa eivätkä toisaalla.

Vuosisataan mahtuu paljon kaikenlaista.

Ollaan tultu aika pitkälle herra Bingleystä. Ja toisaalta ei: vaikka kaikki mainitsemani jutut eivät tietekään leimaa juuri Austenin miljöötä, koska hänen romaaniensa tapahtuma-aika on tämän georgiaanisen aikahaarukan loppupäässä, luettelemani jutut ovat kuitenkin Austenin henkilöiden lähihistoriaa.

Ja sitten takaisin alkuun.

Lähdin liikkeelle siitä, että 3000 punnan vuositulon taloudessa saattoi olla kahdeksan nais- ja miespalvelijaa. Sitten kerroin, että herra Bingleyn vuositulot ovat 5000 puntaa. Sitten kerroin, että harmikseni en ole löytänyt esimerkkiä, millainen talo olisi georgiaanisen ajan herrasmiehellä ollut 5000 punnan vuosituloilla. Mutta nytpä minä olen päättänyt selvittää asian.

Kelmarsh Hall -niminen kartano on lukemani mukaan keskikokoinen englantilainen kartano. Siellä oli 1800-luvulla kymmenen makuukamaria palvelijoita varten. Oletan, että ne eivät olleet yksityishuoneita. 4000–5000 tuhannen vuosituloilla elävä saattoi palkata 11 nais- ja 13 miespalvelijaa. Mahtaisiko 24 palvelijaa tarkoittaa kymmentä makuukamaria? Taloudenhoitaja, keittäjä, hovimestari ja tilanhoitaja vievät kukin yhden huoneen, jolloin loput kaksikymmentä palvelijaa olisivat kuudessa huoneessa, jolloin huonetta kohden jäisi 3,3 asujaa

Löytämäni viittaus Kelmarsh Hallin palvelusväen kymmeneen makuukamariin ei sisällä vuosilukua. Koska talo on kuitenkin rakennettu 1700-luvulla palladiolaiseen tyyliin, oletan tässä nyt, että talon sivusiivet ovat myös 1700-luvulta, koska palladiolaiseen tyyliin kuului sivusiivet. Ja koska sivusiivissä pakkasi olemaan keittiöt ja tallit ja palvelijoiden tilat eikä Kelmarsh Hall näytä kuvissa siltä, että siinä olisi viktoriaanisia lisäviritelmiä, oletan vielä lisäksi, että talossa saattoi olla kymmenen palvelijoiden makuukamaria jo georgiaanisella ajalla. Ja sitten oletan kevytmielisesti, että 5000 punnan vuosituloilla palkatut 24 palvelijaa ängettiin noin kymmeneen (tai ehkä kahteentoista) makuuhuoneeseen. Näin ollen teen johtopäätöksen, että Bingleyn tuloilla eleltiin keskikokoisessa kartanossa, ja keskikokoinen kartano näyttää tältä (siksi vain linkki, että en löytänyt hyvää laillisesti käytettävissä olevaa kuvaa kartanosta).

Tulipa tämäkin asia nyt selvitettyä.

Kelmarsh Hall näyttää aika komealta, eikö? Mutta se on vasta niin sanotusti nappikauppaa.

Siirryn aiheeseen Austenin sankarien ja sankarittarien tulot suhteutettuna nykyeuroihin. Löysin artikkelin, jossa kerrottiin, mikä 1800-luvun alun punnan arvo on nykypunnassa ja miten paljon näin ollen esimerkiksi herra Bingleyn 5000 puntaa vuodessa olisi nyt. Se olisi 430 000 euroa (muutin valuuttalaskurilla uudet punnat euroiksi). Suora rahan arvon muuntaminen ei kuitenkaan anna koko kuvaa Austenin henkilöiden talodellisesta tilanteesta. Siispä artikkelissa oli laskettu myös, mitkä olisivat Bingleyn ja kumppanien vuositulot nykyrahassa, jos suhteutetaan 1800-luvun engantilaisen yläluokan elintaso taviksiin aikalaisiin asukkaisiin, ja tuo suhde oli siirretty nykyaikaan. Tämä laskutapa on mielekäs, koska silloin tulee verrattua henkilöiden tuloja suhteessa olosuhteisiin ja vallitsevaan elintasoon, ja näin laskettuna herra Bingleyn vuositulot olisivatkin nykyään lähemmäs 6,2 miljoonaa euroa.

Artikkelissa oli ystävällisesti laskettu kaikkien Austenin henkilöiden tulot edellä kuvaamallani tavalla. Käydäänpä ääripään esimerkit tässä läpi.

Järjessä ja tunteessa kurjuuteen ja köyhyyteen syöksetyt Dashwoodin naiset (neljä kappaletta henkilöitä) pärjäilivät 500 punnalla vuodessa. Euroissa nykyrahana se on 43 000 eurolla vuodessa. 3583 euroa kuussa. Nokkaa päälle 895 euroa. Mutta Dashwoodien elintaso suhteutettuna nykyaikaan antaa heidän kurjiksi vuosituloikseen noin 600 000 euroa. 

Niin. No. 

Kurjuuskin on kai suhteellista. Tietenkin jos joutuu muuttamaan vaikkapa 1500 neliömetrin kämpästä 200 neliömetrin kämppään ja jättämään taakseen kaikki hevoset ja 30 palvelijaa ja ottamaan mukaan vain kolme (palvelijaa, ei hevosta), on elintaso laskenut melko näyttävästi. Ja sitten on vielä tämä kysymys, johon olen törmännyt historiajuttuja lukiessani, että jos herraskaiseen yhteiskuntaluokkaan kuuluva henkilö köyhtyi, putosi tämä henkilö aika tyhjän päälle, koska hän ei enää pärjännyt omiensa keskellä muttei kuulunut työväenluokkaankaan eikä sitä paitsi osannut mitään muuta kuin ratsastaa, ampua ja tehdä ristipistotöitä (viimeksi mainittua naiset) (miksei miehetkin). Että elätä siinä sitten itsesi.

Mutta mainittakoon kuitenkin tässä välissä vertailukohta. Työläisen tulot olivat tuolloin Yrjö-kuninkaiden aikana siinä 15–25 puntaa vuodessa. Kurjien Dashwoodienkin tulot olivat siis noin 25 kertaa isommat kuin työmiehen.

Jotenkin lakkasin juuri säälimästä Elinoria ja Mariannea.

Sitten on herra Darcy ja herra Darcyn 10 000 puntaa vuodessa.

Artikkelissa, josta poimin nykysummia, pohdittiin, eläisikö Darcy nykyaikana yhtä komeasti kuin henkilö on pistetty elämään vuoden 2005 Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvassa. Siinä Darcyn kivana Pemberleynä on Devonshiren herttuan koti, Chatsworth House. Chatsworthissa on 126 huonetta ja sen ylläpitö maksaa herttualle nykyään vuodessa 5,5 miljoonaa euroa (4 miljoonaa puntaa).

No. Darcylla ei olisi varaa asua Chatsworthissa nykyään, jos hänen 1800-luvun alun puntansa muunnettaisiin nykyrahaksi, sillä silloin Darcyn vuositulot olisivat 860 000 euroa vuodessa. Mutta jälleen tämä suhteutusjuttu. Siten laskettuna sankarilla olisikin varaa herttuan puitteisiin: 12 330 999 euroa vuodessa taitaakin riittää Chatsworthin ylläpitoon. Paitsi että tämä on ihan turhaa spekulaatiota ja laskutoimenpiteet hyödyttömiä. Georgiaanisen ajan Devonshiren herttuan tulot olivat 100 000 puntaa vuodessa. Aivan oikeasti Darcyn 10 000 punnalla vuodessa ei olisi mitenkään asuttu Chatsworthin mittakaavasessa Pemberleyssä.

Otetaan palvelijat ja tulot -mittari käyttöön taas. Lisää numeroita!

Bingleyn 5000 puntaa: 24 palvelijaa, joista kaksi livree-pukuista miespalvelijaa.

Bingleyllä on rahaa tähän. Edcote House. Kuva Ian Rob.

Darcyn 10 000 puntaa: en löytänyt dataa tähän.

Tuntemattoman herrasmiehen 16 000 puntaa vuodessa: 27 palvelijaa, joista kolme livree-pukuista miespalvelijaa, yksi ranskalainen mieskokki ja yksi kotiopettajatar. Sisäkköjä kaksi. (Livreet olivat kalliita ja miespalvelijoista (footman) meni verot. Siinä varmaankin yksi syy, miksi 16 000 punnan ja 5000 punnan henkilökunnan määrän ero on näin pieni. Ja tietysti arvokkaassa mieskokissa.)

Devonshiren herttuan 100 000 puntaa: 180 palvelijaa (jotka söivät viikossa viisitoista lammasta ja viisi nautaa.) (Chatsworthin pyörittämiseen ja Devonshiren herttuan miellyttävän elintason ylläpitämiseen tarvittiin 1900-luvun alussa tilanhoitaja, hovimestari, kakkoshovimestari, kamariherra, herttuan kamaripalvelija, kolme miespalvelijaa, taloudenhoitaja, herttuattaren kamarineiti, herttuattaren sihteeri, 11 sisäkköä, kaksi ompelijaa, keittäjä, 2 keittiöpiikaa, vihannespiika, 2–3 tiskipiikaa, 2 ruokavarastopiikaa (handlaamaan säilykkeitä ja juomia ), maitopiika ja 6 pyykkipiikaa. Tämä pataljoona asui talossa. Lisäksi oli päivätyöläisiä: yleismies, verhoilija, keittiöpiika, pari siivoojanaista, pyykkärityyppi, lämmitysmies, hiilimies, pari portinvartijaa, pari yöpalomiesta, yövartija, kaksi ikkunanpesijää, puuseppiä, putkimiehiä, sähkömiehiä, tallirenkiä, autokuskeja, riistanvartijoita ja kiinteistöjen huollon valvoja ja kirjastossa kirjojen valvoja (kirjastonhoitaja siis) plus 20 puutarhuria. Downton Abbeyn pyörittämiseen tarvittiin Anna, Daisy ja Thomas.)  (1800-luvulla puutarhureita oli 80. Luulisi, että ne sisältyvät tuohon Chatsworthissa georgiaanisena aikana palvelleisiin 180 palvelijaan. Mutta en tiedä varmaksi.)

Peter Tillemansin maalaus Chatsworthista 1600- ja 1700-luvun taitteessa. Ymmärrän juuri nyt kuvaa katsellessani 80 puutarhurin tarpeen.

Shugborouhg'ssa oli vuonna1828 viisi sisäkköä. Kuva kirjasta Views of the Seats of Noblemen and Gentlemen (1829).

Downton Abbeyssa Anna hoitaa kaiken. Highclere Castle. Kuva: Jonjames1986.

Olisiko Darcy voinut elää Chatsworthissa -kysymys on loppuunkäsitelty. Kyllä on Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvassa (2005) ylilyönti asuttaa Darcy Chatsworthiin. Mutta minä olenkin aina pitänyt enemmän vuoden 1995 tv-sarjan kartanosta, Lyme Parkista. (En ota kantaa, olisiko sielläkään asuttu 10 000 punnalla vuodessa.)

Lyme Park. Kuva: Francis C. Franklin.

 Takaisin Austenin henkilöiden tuloihin.

Laskin, että jos saisin nyt sen köyhien Dashwoodien 600 000 euroa ja eläisin 76-vuotiaaksi, olisi minulla loppuiäkseni käytettävissäni 1250 euroa kuukaudessa. Tässä ei toki ole verotusasioita mukana, ja niitä en edes kykene laskemaan. Mutta edellinen antaa osviittaa sille, että miten käsittämättömän paljon olisi 600 000 euroa vuodessa (jonka Dashwoodit siis saivat). Se olisi 50 000 euroa kuukaudessa. Hyvänen aika, pelkästään 50 000 euroa vuodessa olisi jo reilut 4000 euroa kuukaudessa.

Jos Austenin Emman elintaso siirrettäisiin nykyaikaan, eli hänen perintönsä olisi keskimääräiseen nykyelintasoon samassa suhteessa kuin se oli georgiaaniseen elintasoon, ja Emma eläisi 70-vuotiaaksi (ja saisi perintönsä 20-vuotiaana), hänellä olisi loppuikänsä käytettävissä noin 61 000 euroa kuukaudessa.

Näissä englantilaisherrasmiesten ja -naisten tuloissa puhutaan summista, joita minä en pysty yksinkertaisesti tajuamaan. Jännä homma, että silti sitä samaistuu Austenin sankarittariin.

Mietitään tätä vielä yhdestä näkökulmasta.

Dashwoodien naisten vuositulo on kaksikymmentä kertaa enemmän kuin työmiehen vuosipalkka. Nyky-Suomessa vastaava pari voisi olla vaikkapa 2000 nettoeuroa kuussa vastaan 20 000 nettoeuroa kuussa. Mutta siis Dashwoodin naiset ovat taloudellisesti herrasväen pohjasakkaa sen jälkeen, kun tyttöjen isä kuolee ja perintö menee pojalle. Kukaan tuskin pitää Suomessa eliitin pohjasakkana ketään jolla on 20 000 euron kuukausitulot. Tai mistä minä tiedän. Ehkä talouseliitin keskellä 240 000 euroa vuodessa on piiperrystä.

Kiinnostavaksi menee, kun laskee pikkutuloja. 12 000 euroa vuodessa olisi Austenin Englannissa 139 puntaa vuodessa. Järjessä ja tunteessa Edward ja Lucy olisivat eläneet 100 punnalla vuodessa (niillä tuloilla palkattiin yksi piika.) Eli suomalaisella sosiaaliturvalla eläjä pääsisi georgiaanisiin ristipistopiireihim, vaikka ei nyt eliittiin kuitenkaan. Jos olen yhtään oikeilla jäljillä, olen tullut tässä todistaneeksi, miten yhteiskuntaluokkaerot ovat pienentyneet ja elintaso noussut. Nykyajan pienituloinen porskuttaisi 1800-luvulla ihan hyvin. Paitsi tämä on kaikki teoriaa.

Siinä oli kontekstia.

Jaa mille? No vaikkapa seuraavalle kerralle, kun lukee Jane Austenia tai katsoo pukudraamoja. Ja sille, kun miettii, miten maailma on muuttunut (oli kyllä erikoisia elämäntapoja ihmisillä ennen – mutta niin taitaa olla nykyajan ökyrikkailla myös). Ja tietysti seuraaville teksteilleni, kun kirjoitan palvelijoista.

Sitten vielä kysymys. Miksi tämä kiinnostaa minua? (Se on itse asiassa vähän kummallinen juttu, sillä minua kuitenkin inhottaa ajatus 100 000 euron käsilaukuista tai vastaavista kengistä ja suihkukoneista. Ja samasta asiastahan on kyse Devonshiren herttuan tai jopa herra Bingleyn kanssa, mutta vain eri aikakaudella.) Ystäväni tuli vahingossa tiivistäneeksi kiinnostukseni yhden syyn, erilaisuuden: meidän suomalaisten historia on aika pitkälti juustomuotteja eikä kartanoita. Kiinnostukseni perimmäinen syy on kuitenkin kirjoissa ja kuvataiteessa. Olen lapsesta saakka halunnut ymmärtää lukemani kirjan tai näkemäni kuvan kontekstin. Tosin lapsena en tuntenut sanaa konteksi, mutta joka tapauksessa tämä kontekstin ymmärtämisen halu synnytti minuun kiinnostuksen historiasta. Mutta miksi sitten juuri englantilaiskartanoiden historiasta? No tietenkin Salaisen puutarhan takia. 

LÄHTEET:

Adams Samuel & Sarah 1825: The Complete Servant. Täältä löytyy, millä vuosituloilla kustannetaan miten monta palvelijaa.

Sambrook Pamela 1999: The Country House Servant. Täältä löytyy kaikkea yleistietoa.

Edellisten kirjojen olemassaolon löysin täältä:  

http://austenonly.com/jane-austen-and-servants/

Punnan nykyarvot löysin täältä:

http://www.telegraph.co.uk/culture/books/11063670/Could-Mr-Darcy-afford-a-stately-home-today.html

Chatsworthiin ja Devonshiren herttuaan liittyvät luvut ja listat löysin näistä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Georgian_society_in_Jane_Austen's_novels#Social_and_economic_ranks

https://en.wikipedia.org/wiki/Chatsworth_House