Viktoriaaninen kampaus nukelle ( ja 16 nukkekuvaa)

Kuvassa on pikkusiskoni nukke kera pikkusiskoni ompeleman hameen ja pikkusiskoni tekemän kampauksen. Kuva on otettu pikkusiskon kameralla (joka on parempi kuin minun kamerani, jonka olen ryöstänyt äidiltäni). 

On jännää jotenkin, että pikkusiskoni, joka oli pitkään hyvin pieni, on jo iso (suorastaan aikuisuuden kynnyksellä), vaikka justiinsa hetki sitten sisko ompeli tilkuista parsinneulalla ja villalangalla luomuksia nukeilleen. Ja nyt hän kääntelee ja vääntelee isosiskojensa tekemiä nukenvaatteita, kysyy vinkkejä ja ompelee sitten oman versionsa. Niin. Ja neuvoo, miten nukeille tehdään parhaat nutturat.

Minä halusin Tähkäpäälle viktoriaanisen nutturan (kerran sillä oli viktoriaanien kampausviritelmä, muttei optimaalinen), joten otin pikkusiskolta mallia. Tein kampauksen eri vaiheista kuvasarjan, josta voi napata vinkkiä, jos haluaa letittää omaa nukkeaan.

Ensin jakaus. Huolella.

Sitten jaotellaan hiuksia sivulettejä varten. Kannattaa katsoa, että taakse tulevien hiuksien juuret (hassua puhua nuken hiusten juurista) ovat sivulle menevien lettihiusten alla, jotta valmiissa kampauksessa näkyisi mahdollisimman vähän nuken muovista ja reikäistä päätä.

Ohuehkot sivuletit ja loput paksuksi takaletiksi.

Tässä näkyy (vaikka valitsin sivuletin hiukset huolella), miten kökkelösti nuken reikäpää pilkistelee esiin, jos ei onnistu valkkaamaan hiuksia oikein. (Avasin letin kuvan ottamisen jälkeen ja otin sieltä lisää hiuksia takaponnariin, jotta muovikohta jäi piilompaan.)

Sitten palmikoita. Sivupalmikkojen alkua piti säätää moneen kertaan, että hiukset jakaantuivat oikein, että se reikäpää ei jäänyt näkyviin tuosta sivulettien ja takaletin taitekohdasta.

Sitten takapalmikko rullalle ja kiinni tsiljoonalla metallipinnillä. (Nutturapalmikon pään sidoin kiinni läpinäkyvällä kuminauhalla, niin että palmikon päästä tuli mahdollisimman huomaamaton, vaikka se menikin osittain nutturan alle.)

Nuttura ei saa tulla liian ylös, koska sivupalmikot tulevat sen yläpuolelle.

Sitten sivupalmikko kiinni pinneillä. Kärki mahdollisimman piiloon nutturan alle.

Ja toinen palmikko.

Siinä valmis nuttura. Vieläkin jäi tälle puolelle reikäpää pilkistelemään näkyviin.

Viktoriaaninen neiti on valmis vaatetettavaksi. (Sivupalmikoiden asentoa tuli arvottua paljon. Että miten paljon antaa niille löysää tuohon korvien päälle. Ja tekeekö niihin kierrettä vai ei.)

Ja sitten kuvaamaan nukkea puettuna. Harmillista vain, että enää käytettävissä ei ollut sitä siskon kameraa. Eikä luonnonvaloa sen paremmin, koska sitä on luvassa seuraavaksi noin viiden kuukauden päästä. Joka tapauksessa. Kuvissa on aika samanhenkiset nuket. Minä olen varastanut kampauksen idean siskolta, sisko on varastanut mekon idean minulta (ja seuraavaksi minä varastan siskolta mekon helman kuudesta kappaleesta muodostetun A-linjan idean) (ja hihapitsit).

Aivan optimaalinen ei ole tämäkään nuttura. Mutta aika kiva silti.

Pikkusiskoni ompelema hame.

Ja vielä, kun tässä nyt kuvien lataamisen makuun ollaan taas päästy. Seuraavassa isosiskoni nukkeja ja isosiskoni ompelemia nukenvaatteita. Isosiskoni oli Animator-villitykseni alkusyy, ja hänen kaavojensa pohjalta olen varioinut ison osan omia kaavojani, koska aluksi en uskonut itse osaavani kaavoittaa.

Näiden neitien vaatteet ovat leikittäviä. Nämä isosiskoni ompelemat mekot ovat siis takaa auki ja niissä on tarrakiinnitys.

Omien nukenvaatteideni helmojen takasaumat ovat kiinni, ja lähes kaikki mekot kiinnitetään nuppareilla. (Säästän sormiani ja aivojani, kun en näprää nappeja... Ja tarroja siis en ompele omiin nukenvaatteisiini, koska tarrat repivät helposti nuken hiuksia ja herkkiä kankaita myös.) Nämä mallit näyttävät äkkiseltään melko erilaisilta kuin edellisen kuvan modernihkojen mekkojen mallit. Mutta oikeastaan olennaisimmat erot ovat syntyneet vain lisäämällä hihat ja kaavoihin rypytys- tai laskosvaraa.

Muodin (puutteellinen) aikajana nukkerivin muodissa

1500-luku, 1700-luku, kolme kertaa 1800-luku (ei tarkoita 5400-lukua), 1920-luku ja nykyaika. Sanoisin, että kuvassa näkyy, miten alusvaatteiden kangasmäärä on vuosisatojen aikana vähentynyt. (1920-luvun läppäpöksyt nyt tietty voisivat edustaa aikaisempaa tai myöhempää aikaa myös.)

1500-luku, 1700-luku, 1800-luvun alku, puoliväli ja loppupuoli, 1920-luku (no, nukella ei ole vielä päälivaatteita)(villatakki ei ole minun kutomani) ja nykyaika.

Sitten vielä yksi potretti. Kerron nyt ensin kuitenkin, että potrettien kuvaaminen oli mahdollista, koska raahasin laukullisen nukenvaatteita Satakuntaan ja puin ne siskojeni nukkejen päälle. Ja raahasin vaatteet ja puin nuket, koska Satakunnassa oli koolla ystäviä, jotka halusivat nähdä nukenvaatteitani. Valitsin mukaan suosikkiasujani, mutta yritin miettiä myös sitä, että ne sopisivat mahdollisimman hyvin siskojeni nukeille. Pääpaino valinnoille tuli aikakausipukuihin siksi, että halusin kuvata niistä aikajanan.

Tässä on vain kaksi lisänukkea, mutta ne tarvitsivat oman ryhmäkuvansa, koska tässä ei ole enää puhdasta aikajanaa. Toki vasemmanpuoleisimmalla nukella on renessanssihame päällään, kyllä. Mutta. Kun siskoni näki sen nyt ensikertaa livenä, hän purskahti nauruun. Että joo, tällainen naamiaisrenessanssiasu. Sellaiseksi sen olen tehnytkin, mutta asia tuli siskolleni ilmeisen todeksi vasta, kun näki puvun ihka oikeana kaikessa pikkuprinsessablingblingissään. Ja juuri sen pikkuprinsessablingblingin (ja loimusametin) vuoksi se ei voi olla aikakausipuku.  (Tähkäpään ja Bellen kauniit nutturat ovat pikkusiskoni käsialaa. Hän on varsinainen velho kampauksien kanssa!)

Blythe-nuken mekko

Ystäväni lähetti minulle tämän kuvan Ellasta ja hänen uudesta mekostaan.

Tämän mekon ompelin ystäväni Blythe-nukelle ja sain vaihtokaupassa Tähkäpäälle villatakin. Kangas on ohuen ohutta puuvillaa, jota oli ihana työstää – muutama vuosi sitten. Blythen-nuken mittakaava (vartalo on ehkä vähän pienempi tai samankokoinen kuin barbieilla) oli nykyminälle lähes liian haastava, ja kevyt puuvilla olikin pienessä mittakaavassa hankala juttu, kun se leijuskeli ilmassa eikä laskeutunut minnekään. Joka tapauksessa oli hauskaa suunnitella mekkoa. Vielä hauskempaa on, että se sopii varsin somalle ja terhakalle Ellalle.

Täällä ystäväni kuvasivuilla on lisää kuvia mekosta sekä tietysti ystäväni ompeluksista.

Lisää kuvia nuken villatakista

Sisästudiokuvia Tähkäpään uudesta villatakista (ulkona kuvattuja syyskuvia täällä). Kuten kuvista näkyy, Tähkäpää tulee ensi talvena pärjäämään vallan mainiosti sisäoppilaitoksen vetoisilla käytävillä. Kiitos siitä kuuluu ystävälleni, joka tämän villatakin on kutonut. Tähkäpää kiittää! Ja minä myös!

Kyllä nyt kelpaa!

Syysilmassakin tarkenee.

Kyllä napit pömppömahasta huolimatta menevät kiinni.

VAROITUS. Kuvia nuken villatakista, joka voi aiheuttaa hyperventilaatiota.

Villatakki ei ole minun tekemäni. Tekijä, joka on ystäväni, löytyy täältä.

Ehdotin ystävälleni vaihtariprojektia, koska tiesin, että kutominen käy häneltä kuin vettä vaan. Tähkäpää-nukkeni tarvitsi talvea varten villatakin, mutta minun nivelistäni ei ollut toteuttamaan asiaa nyt. Siispä kysyin, voisiko ystäväni kutoa Tähkikselle villatakin ja minä ompelisin hänen Blythe-nukelleen mekon.

Vaikka tiesin ystäväni kyvyt, en nyt kylläkään ajatellut hänen tekevän Tähkäpäälle tällaista miinus seiskan puikolla kudottua mohairvillapaitaa. Ajatukseni oli kolmosen puikoilla sukkalangasta kudottu simppeli malli...

Tämä villatakki on Täydellinen. Se sopii väreiltään, malliltaan, Fairsaarten kuvioiltaan ja napeiltaan Tähkäpään viktoriaanisiin vaatteisiin paremmin kuin erinomaisesti.

Nurja puoli on ihan yhtä kaunis kuin oikea puoli.

Pompulatyynyliinat

Hei hei hei! Huomatkaa! Kerrankin olen ommellut jotakin hyödyllistä!

Kankaat ostin kolme vuotta sitten. Suunnittelin silloin jo ompelevani niistä tyynyliinat, ja päätin plagioida ystävääni ja koristaa ne pompulanauhalla. Kesti kuitenkin kolme vuotta muistaa ostaa pompulanauhaa ja päättää, miten (esim. tilkkuinako) käyttäisin kankaat tyynyihin. Ja sitten oli vielä tyynykysymys. Jos ompelee tyynyliinat sohvatyynyihin, pitäisi olla sohvatyynyt.

Kun nyt sitten keksin, että käytän tyynyliinojen kääntöpuolelle vanhan suuren tyynyliinan kankaan ja muutan pari flötköpötköä (mutta uutta ja raikasta) tyynyä sohvatyynyiksi, onnistuin kerrankin tekemään jotakin nopeasti.

Viime blogitekstissäni minua häiritsi alus-sanan määrä. Nyt minua häiritsee tyyny- ja liina-sanojen määrät. Kamalaa jotenkin.

Mutta kuvia seuraa.

Kissamaista käytöstä ängetä kuvaan.

Alimmainen tyyny on alkuperäisessä kuosissaan. Päälimmäisestä on nipsaistu pituutta (vai leveyttä?) pois noin 20 cm ja vanut on survottu tiiviisti pienempään tilaan. Passiivin käyttö tässä on vähän kummallista, koska nipsaisija ja survoja olin minä. Joka tapauksessa flötköpötköistä ja tylsistä tyynyistä tuli pulleat ja hauskat sohvatyynyt.

Keskimmäinen kangas on vanhasta tyynyliinasta. (Kerrottakoon, että ompelin näihin tyynyliinoihin kymmenen napinläpeä yhdessätoista minuutissa. Se oli miellyttävä kompensaatio Annan alusasun viiden napinläven kahteen ompelutuntiin. Sanoisinko, että tyynyliinojen napinläpien kanssa homma meni putkeen.)

Tyynyt loppusijoituspaikassaan. Ne ovat varsin miellyttävät lepokaverit. Ja erittän ilahduttavat.

Nukenalusvaateasiaa ja Animator-Annan aluspöksyt

Aloitetaan alusta. Se on tämä:

Se on ystäväni Belle-nuken alusvaatekerros. Alusvaatekerros on täydellinen. Siinä on ihanan pehmeä käsin ommeltu jälki, juuri oikeat mittasuhteet ja suloisista suloisimmat pitsit. Tämä (ja muutama muu ystäväni ompelema nukkejen alusvaatekerta) on aina takaraivossani inspiraationa, kun itse ompelen omien nukkejeni pöksyjä ja aluspaitoja. Ja alushameita.

Kaikki ystäväni ompelemat nukkejen alusvaatteet ovat ihastuttavia, ja ystävänihän se oli, joka sai minut ymmärtämään, että nukke vaatetetaan pohjakerroksesta alkaen. Nykyään on itsestään selvää, että uusi nukke tarvii ensimmäiseksi alusvaatteet. Ja itse asiassa nykyään alusvaatteiden ompelu on nukenvaateompelusta kaikkein palkitsevinta ja hauskinta, vaikka ihan aluksi se oli velvollisuusjuttu. (Tekstissä on tähän mennessä toistunut kymmenen (10) kertaa sananosa 'alus'.)

Uusin nukkeni on saanut jo ensimmäisen vaatekerroksensa ja olen vapaa seuraavaksi ompelemaan hänelle villakangasmekon. Animator-Anna on olemukseltaan selvästi muita Animator-nukkeja lapsekkaampi (mikä on aikamoinen saavutus), joten päädyin ompelemaan Annalle kunnon lasten alusvaatteet: takaläppäpöksyt.

Etupitsi on oikeastikin vinossa (ei siis vain huonoa asun asettelua kuvaushetkellä). Alushaalarin mallin nappasin etsimällä kuvia 1920-luvun alusvaatteista. Kaavan piirsin itse, ja olin häkeltynyt, että se onnistui kertaheitolla mainiosti.

Tämä on aika hellyyttävä asu.

Napinläpien ompeleminen ei ollut hellyyttävää. En muista milloin viimeksi olen ollut niin hermostunut ommellessani. Kaikki mahdollinen meni pieleen, ompelin suurimman osan napinlävistä useampaan kertaan ja suhrasin aikaa koko hommaan (5 napinläpeä) reilu kaksi tuntia. Kun lasketaan nappien ompeleminen mukaan, hommaan meni kolme tuntia... Ei ollut minun paras päiväni se. Eikä mieheni.

Vielä kerron huvikseni Annan ja muiden Animator-nukkejen mittaerot.

Annan (valkoisempi käsi, vasemmalla) ranne on 6,5 cm paksu, Tähkäpään on 6 cm.  Kuten kuvasta näkyy, Annan käsi on myös isompi ja pulleampi. Tähkäpään käsi on olkapäästä ranteeseen 13 cm, Annan 12 cm.

Vaikka Tähkiksellä on mustat sukat, ei ne silti noin paljon hoikista :D Annan kintut ovat herttaisen pulleat, mutta pohkeiden ja reisien paksuudet ovat vain 0,5 cm enemmän kuin Tähkäpäällä. Annan jalat ovat 11 cm pitkät, Tähkäpään 12, 5 cm.

Nukkejen keskivartalot ovat identtiset. Luulin aluksi, että Annalla olisi lyhyempi selkä, mutta nukkejen pituusero tulee pelkästään jaloista (ja ehkä päistä)(siis, pääkoppa-päistä).