Tässä linkki tekstiin, jossa on tarinaa itse kuvaamispuuhista. Tekstissä mainitsemani
haasteet, kuten myrskyinen tuuli, liittyivät erityisesti Russborough'ssa kuvaamiseen. Vuorilla toki tuuli vielä enemmän, mutta tämän pet-en-l'air-asun kuvaaminen oli kuitenkin päätavoitteeni, sillä ompelin sitä sormet verillä ja silmät sikkaralla, jotta se ehti asusteineen valmiiksi matkaa varten. (Hartiahuivia itse asiassa en ehtinyt päärmäämään. Paljastan shokeeraavan tosiasian, että nuken takin alla on pelkästään huivin muotoon leikattu kaistale! Skandaali!) Näin ollen ystäväni sai istua penkillä Russborough'n seinustalla hyvän tovin (tunnin?), kun konttasin ja kyykin pylväikössä, soralla ja nurmikolla ja tappelin tuulta vastaan. (Seuraavana päivänä minulla oli erittäin kipeitä lihaksia erittäin kummallisissa paikoissa.)
Koska kuvasin asua antaumuksella, latasin tähän kuviakin antaumuksella. Nyt en kainostellut karsimalla liikoja! Vaikka kuvia on paljon, tuulen oikukkuuden vuoksi ja muista käytännön syistä asusta ei ole yhtään otosta takaapäin. Kuvaan leppoisassa ja hallitussa kotistudiossani (pianon päällä) joskus vielä takin takalaskokset. Ja taidan samalla sitten kuvata takin kaavankin. Se on aika hieno.
 |
| Russborough House. Otin kuvan vuosi sitten. Kurkottelin puskissa ja laitoin pikkiriikkisen digipokkarin tsuumin pistämään parastaan. Ja kyllä kuvasta rajausmuokkauksen jälkeen hyvällä tahdolla kartanon löytää! |
 |
| Olen erittäin äärimmäisen tyytyväinen, että maltoin käyttää tuota pitsiä. Olen pantannut sitä (minulla on sitä kahtena leveytenä yhteensä parisen metriä) jotakin viktoriaanista hameprojektia varten. Mutta joskus kannattaa joustaa alkuperäisestä ajatuksestaan. Pitsien ja nauhojen keräilijät tietävät mistä puhun! |
 |
| Olen tässä asussa tyytyväinen lähes kaikkeen. Hameen helman mitta on hyvä. Hameen värivalinta osui nappiin. Esiliinasta tuli oikean pituinen ja levyinen ja sopivasti rypytetty. Hihojen irtofrillat ja huivi raikastavat asun ilmettä. Takin väri sopii nukelle täydellisesti. Ainoa, mihin en ole tyytyväinen, on takin selkälaskosten laskeutuminen. Ne jäykistelevät, koska kangas on niin tuhtia. Väitän, että laskeutuvuusongelma korjautuu, jos teen seuraavan takin (!) silkistä, joka on laskeutuvampaa ja ohuempaa kuin brokadi ja johon saa siten tehtyä myös syvemmät selkälaskokset. Tästä brokadista ei voinut vääntää yhtään syvempiä laskoksia, sillä nuken selässä on nyt jo melkoinen kasa laskostettua kangasta vuorin alla. Mutta tämä kangas oli kuosiltaan, väriltään ja mielestäni myös tekstuuriltaan juuri täydellinen rokokootakkikangas, joten sen puolesta en harmittele laskeutuvuusongelmaa lainkaan. |
 |
| (Helma on jäänyt asettelematta!) |
 |
| Romanttista nojantaa. |
 |
| (Tässä näkyy selkälaskosten laskeutuvuusongelma. ) |
 |
| (Nukke ei meinannut pysyä edes istuma-asennossa tuulen vuoksi, jonka vuoksi hameen asettelu elegantimmin ((siten, että keltaista silkkiä näkyisi enemmän)) oli mahdotonta. Ehkä minun pitää käydä Russborough'ssa uudestaan vielä tuon nuken ja asun kanssa :D ) |
 |
| (Tässäkin näkyy takin selkämyksen laskeutumisongelma. Tosin, kun tuuli otti takin liepeeseen kiinni, näky oli miellyttävä. Harmillista, etten saanut siitä kuvaa.) Luulen, että takin lieve on takaa vähän liian pitkä ollakseen pet-en-l'air. Nimittäin. Kysyin ystävältäni, joka on kääntäjä, miten hän suomentaisi pet-en-l'airin. Ystäväni teki pikaisen haun netin ihmeellisessä maailmassa ja julisti, että pet-en-l'air on "pieru ilmassa". 'Pet' voi tarkoittaa 'takamusta' ja 'pierua', ja kuulemma takin nimi viittaa sen liepeen takamuksen päälle ulottuvaan pituuteen. Ja johan kaikenmaailman pet-en-l'air-kuvistä näkee, miten takin helma leijuu ilmavasti. Tadaa. Pieru ilmassa. Ilahduttavaa. |
