tiistai 20. syyskuuta 2016

Nukkejen kuvaamista Irlannissa: rokokooneitojen vierailu Ardgillan Castlessa

Tässä linkki tekstiin, jossa on juttua itse kuvaamisesta.

Ja tässä seuraa taas pelkkiä kuvia. Kaikki turhat höpinat Taylorin perheestä ja junaradoista saavat odottaa vuoroaan. Ajattelin laittaa Ardgillanin kartanosta ja puutarhasta jutut aikanaan Puutarhankorvike-blogiini. (Minulla alkaa olla nyt jonossa yhtä paljon blogitekstejä kuin ompeluideoitakin. Liikaa, nimittäin.)



Sen verran faktaa, että kartanon vanhin osa on 1700-luvulta, tornit 1800-luvulta. Horisontissa kuvan vasemmassa puoliskossa ei ole roskaa vaan lintu ja näkymä ruohokentän yli kartanolle päin on järkyttävän kaunis.


Richmondin herttuan sukulaislikka on jälleen eksynyt vaeltelemaan nurmikentille. Paitsi ei Richmondin herttuan sukulaislikat varmaan edes tienneet 1700-luvulla joitakin kämäisiä Tayloreita. (Joo, horisontti on vinossa! Mutta jos sen suoristaa, nuken takaraivon kutrit leikkaantuvat kuvasta pois! Ja se on paha juttu!)


Edellinen kuva oli tässä tietystikin merihorisontin (vaikkain vinon) vuoksi. Tämä kuva on tässä puun vuoksi.


Ardgillan Castlen eteisaula. Mikään koko linnan sisustuksesta ei ole alkuperäistä vaan kaikki on ihan koottua sälää. Matto on 1980-luvun arvotavaraa (höm). Karhut ovat kiintoisa elementti. En välttämättä omaan kotiin ottaisi. Tulisi säikähdyspissat housuun, kun menisi yöllä hakemaan keittiöstä kaakaota ja unohtaisi, että ai niin, meillä oli ne täytetyt karhut eteisessä.





Nämä ovat kuulemma tusinatavaraa 1800-luvulta, arvottomia. Mutta kivan värisiä!


Oikeanpuoleinen hylly on kirjaston ovi. (Ulkoneva kirja on merkki siitä, että tässä on ovi.)(En ehtinyt huomata, mistä opas avasi oven. Kahvaa ei näkynyt.) (Kopioin kommenteista ystävän antaman täydennyksen tähän: rivistä ulkoneva 'kirja' on osa saranaa, ja sen nimi on Saranoiden Historia (tms).)


En vaivautunut lukemaan oheisia selostelappuja, että mitä piirroksia tässä on. Näkee sen nyt takaraivollakin, että vaakunapiirroksia. Mutta en tiedä, mihin ja kehen ne liittyvät ja miltä ajalta ovat. Koska en vaivautunut lukemaan selostelappuja. Koska väsytti. Mutta kivoja kissaeläimiä!


Nukkekotiassosiaatio.


No vielä yksi fakta. Masentava sellainen. Tiskihuoneen taso oli matala tietenkin koska...   tiskaajat olivat lapsia.


Keittiöpuutarha.


Keittiöpuutarhuri.


Tämän kuvan esteettinen arvo on siinä, että keittiöpuutarhaan näkyy meri. ONKO REILUA?








Tuhkimoassosiaatio.

 









Voi räkä. Luulin suoristaneeni horisontin.


5 kommenttia:

  1. Kirjastokuvan tekstiin vielä pieni lisäys- ohut, rivistä ulkoneva 'kirja' on osa saranaa, ja sen nimi on Saranoiden Historia tai jotain sinnepäin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos täydennyksestä! Siirrän faktan tuonne itse kuvatekstiin! (Mun pitikin siellä Ardgillanissa kysyä sulta, että mitä opas täsmälleen ottaen sanoi ovesta. Miten se ovi muuten aukesi? Huomasitko kahvan? Ottamissani kuvissa ei ole viitteitä kahvasta.)

      Poista
  2. Mä en huomannut katsoa, miten ovi aukesi! Pitäiskö soittaa sinne ja kysyä....?

    VastaaPoista
  3. Nykkiläisessä lelukaupassa nähtiin tämmöisiä nalleja: https://hansatoystore.com/products/Hansatronics-Brown-Bear-Talking-and-Singing-0527, ja tuumittiin, että tuommoinen olisi hieno olohuoneessa :-) Iso nalle kyllä edelleen houkuttaa, mutta ehkä vähän pienempi ja vähemmän eläväinen tulisi ennemmin kyseeseen.
    Tuommoisen kirjahyllyoven haluaisin ehdottomasti, mutta kuten iso nalle, sekin soveltuisi paremmin hiukan kaksiota isompaan asuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä ja siinä, että uskaltaisin elää tuollaisen lelunallen kanssa :D Mutta kieltämättä ajatus tuollaisesta esineestä omassa olkkarissa (jos olkkari olisi vähän isompi) on toisaalta houkutteleva. Mitä tulee kirjahyllyoveen, eikös sellainen kaksiossa olisi just tosi kätevää neliöiden hyväksikäyttöä? Jos siihen siis saisi ihan oikeasti kirjoja. Ardgillanissa ne näytti olevan kaikki vain tekokirjanpäätyjä siinä ovessa.

      Poista