Irlannista raahattua materiaa

Olen harkinnut Animator-Annan ostamista heti sen markkinoille ilmestymisestä lähtien (joka taisi tapahtua jo ennen Frozen-elokuvan ensi-iltaa loppuvuona 2013). Aika pitkään pystyin pitäytymään järjissäni ja vastustin kiusausta ja ymmärsin, että minulle riittää kolme Animator-nukkea. Mutta kun nyt keväällä varasin lennot Irlantiin, houkutus alkoi kasvaa, ja lopulta keksin varsin asiallisia perusteluja uuden nuken hankkimiselle. Siispä lopulta Irlanti-viikon lomasuunnitelmiksi sovittiin kaksi asiaa: piknik vuorilla ja Disney Store. Puolet suunnitelmasta oli hyvin irlantilaishenkistä, mutta toinen puolisko kieltämättä oli vivahteeltaan hivenen ylikansallinen.

Siinä hän on. Eikö sovikin joukkoon mainiosti! Aion luultavasti pukea hänet suunnilleen 1920-luvun tyyliin (nyt hän on pelkässä neutraalissa paitulissa, koska neutraali paituli on neutraali inspiraatiotausta). Kuten näkyy, Anna on muita Animator-nukkeja lyhyempi. Ja skandinaavisesti kalpeampi! (Minusta on muuten hassua, että Meridalla on tuollainen 1800-luvun alun asu, jossa hän voi juoda jonkun tädin luona teetä, ja että Tähkäpäällä on 1800-luvun lopun asu, jossa hän voi juoda jonkun tädin luona teetä, ja että samoin Ruususella on nykyaikainen asu, jossa hän voi juoda jonkun tädin luona teetä. Jotenkin hauskasti nuo nukkejen vaatteet konkretisoivat kulttuurin muutosta.)

Ystäväni Belle ja minun Annani. Tämä tässä esittelee, miten Annalla on aivan eriväriset kasvot kuin muilla nukeilla. Mutta niin on kyllä Bellelläkin.

Disney Store on Dublinissa. Kun kerran kaupunkiin mentiin, käytiin samalla vaivalla myös parissa kangaskaupassa, yhdessä lankakaupassa, lounaalla ja kahvilla. Disney Store oli äärimmäisin etappi parkkihallista ja sieltä sitten palasimme toisten kohteiden kautta autolle ja hurvittelimme kokonaisten kolmen korttelin alueella (noin). Kelpaa minulle. Dublin on söpö kaupunki, mutta en ole koskaan oikein kunnolla pitänyt mistään kaupungista. (Siitä oli muuten niin pitkä aika, kun viimeksi olin ollut kunnon hulinassa, että kaupungin äänimaailma oli minulle shokki. Katutaiteilijoita ämyreineen ja ihmisiä huutamassa toisilleen melun yli. Aaarggghhhh. Ja Disney Storen meteli oli vielä pahempi.)

Minun piti kesällä käydä Porin aarreaittakangaskaupassa (Nuikkisella)(ei maksettu mainos) katsomassa villakankaita. Mutta mokoma paikka oli suljettu, kun olin maisemissa. Niinpä olin varsin ilahtunut, kun löysin Dublinista kauniit ja ohuet villakankaat. Tästä harmaasta tulee jotakin Annalle.

Ja tästä ehtakeltaisenvihreästä tulee Meridalle viitta. Jos jää yli, kankaasta tulee myös kiva takki.

Nyt oma renessanssihameprojektini on muuttunut konkreettiseksi! Toin mukanani ystäväni lahjoittaman sametin, jota on metritolkulla ja joka on mahtavan väristä (sopii minulle kuin optikon valitsema piilolinssi likinäköisen silmään)(äskeinen on yleinen käpyläläinen sanonta ja rauhanomainen vaihtoehto väkivaltaisemmalle ja tunnetummalle sanonnalle) ja upeasti laskeutuvaa ja äärimmäisen nukkaavaa, kuten sametit yleensä. Mieheni mahtaa olla onnessaan, kun alan ommella tuota kangasta. Hengitämme täällä silloin nukkaa kuin lapsoset puuvillatehtaissa 1800-luvun Englannissa.

Kassissa on paljon kangasta. Kangasta varten piti varata paluulennolle ruumaan laukku.

Pöydällä on paljon kangasta.

Tämä ei liity enää mitenkään Irlantiin. Mutta kun tässä nyt esittelen materiaa, pistän näytille kuvan elokuisista kauppahalliostoksista. Löysin silloin hyvässä seurassa mainioita pieniä aarteita:

Nuken renessanssihameen avaimet. Strasseja jotakin prinsessa- tai balettihameprojektia varten. Kiinnityshärpäkkeet nuken viittaan. Ja pöllö, jonka käyttökohde on vielä auki. Hakaniemen kauppahallista saa melkein kaikkea, mitä käsityö- ja askartelijaihminen tarvitsee! Erinomaista.