sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Prinsessavärityskuva



Tein sitten värityskuvan ja yritän ladata sen tähän (tekstin loppuun) sopivassa formaatissa tulostamista ja värittämistä varten, sillä käsiä nousi pystyyn (huikeat kaksi :D) ja prinsessavärityskuvalle on mitä ilmeisintä (höm) kysyntää. 

Koska tänään on pääsiäissunnuntai ja siten vuoden tärkein pyhä, on juuri tämä päivä vallan mainio päivä niin sanoakseni lahjoittaa blogini lukijoille mukavan tekemisen mahdollisuus. Ei niin, etten uskoisi etteikö teillä olisi muutenkin mahdollisuus mukavaan tekemiseen tänään tai minä muuna tahansa päivänä. Ja sanottakoon vielä, että käsittääkseni prinsessakuvien lataaminen blogiin ei ole ole sen paremmin idän kuin lännenkään kirkon pääsiäistradiotioon kuuluvia toimintoja, vaikka tässä nyt juuri yhdistin nämä asiat. (Mutta käsittääkseni toisaalta se on toiminto, jota ei sen paremmin paavi, patriarkat kuin tunnustuskirjatkaan katso pahalla.)

Ja nyt voidaan siirtyä prinsessavärityskuvien dogmatiikasta (?) itse käytäntöön. Tässä otos kuvan piirtämisen etenemisestä:


Kukaan ei ehkä ole kiinnostunut kuvan piirtämisen etenemisestä. Mutta minä olen päättänyt etten tee tästä pelkkää kuvapostausta, joten jostakin on tekstiäkin revittävä. (Kissa kannattaa asiaa tässä sylissäni voimallisesti puskemalla, kehräämällä ja polkemalla. Se ehkä luulee, että teksti on kirjaimellisesti revittävä.  Minun paidanhelmastani.)

Ensin tietysti hahmottelin prinsessan. Jätin sen hameen lopullisen asun miettimisen tussaamisvaiheeseen, sillä ei ollut mitään järkeä piipertää pitsejä ja muita sellaisia vapaalle kädelle helppoja juttuja kahteen kertaan. Kehykset sen sijaan piirsin ensin lyijykynällä huolella.

Mietin kovasti, piirtäisinkö monimutkaisemmat vai yksinkertaisemmat kehykset. Monimutkaisemmat palvelisivat aikuisia, mutta päädyin miellyttämään lopulta itseäni ja piirsin yksinkertaisemmat. Itse nimittäin en jaksa aikuisten värityskirjoja. Haluan värittää aina selvän kuvan, en kauheata ornamenttiviidakkoa, jossa on kyllä ihania juttuja, mutta joka yhtä kaikki on viidakko ja usein abstrakti. Lapsenakin pidin eniten niistä värityskirjan kuvista, joissa oli selkeästi joku maisema tai sisätila, joka ulottui ihan paperin reunoihin saakka. Oli katastrofi, jos kuvan ympärillä oli tyhjää. Miten muka värität maiseman, jossa yhtäkkiä horisonttiviiva tai puunlatvus loppuu kesken ja tilalle tulee pelkkää valkoista paperia? Olen edelleen vähän samanlainen. Haluan värittää selvän tarinan. Taustalla saa olla esimerkiksi tapetin muodossa ornamentiikkaa, mutta sen kuuluu olla nimen omaan taustalla. Ei koko kuva. Sen verran kuitenkin olen kehittynyt, kuten oheisesta prinsessakuvasta voi päätellä, että siedän jonkinasteista ilmavuutta asetelmaan. Kuvani prinsessa nimittäin taitaa leijua. Tai sitten ei! Mutta neidon jalkojen alla ei ole polkua, joka katoaisi horisonttiin!

Vielä vähän teknistä asiaa. Skannasin kuvan hyvällä laadulla, mutten ladannut tähän mammuttitiedostoa, koska mammuttitiedostot eivät ole kovin käteviä. Tulostin koeversion, ja meidän perustulostimella siitä tuli ihan hyvä paitsi vähän hailakka:

Vasemmalla tuloste, oikealla alkuperäinen.
Sitä en nyt tiedä arvata, millainen kuvanlaatu tulosteeseen tulee, kun sen tekee tuosta alla olevasta kuvasta. Ja kuva täytyy siis tulostaa siten, että klikkaa kuvan auki, valitsee hiiren oikealla näppäimellä "näytä kuva" ja sitten vielä ehkä pitää klikata kuva suurennuslasilla isommaksi (viimeisestä en tiedä, onko se välttämätöntä). Mutta en osaa ladata tähän mitään pdf-hommeleita. En tiedä, onko se edes mahdollista. (Kokeilussa tulostin kuvan tietokoneeni kuvakansioista. En pääse testaamaan tulostusta blogin kautta, sillä tämä tietokone ei suostu toimimaan tulostimen kanssa, ja toinen tietokoneemme taas ei suostu menemään nyt nettiin.)

Ja kerrottakoon vielä, että en todennäköisesti pidä tässä loputonta aikaa tulostuslaatuista kuvaa. Kyllä se nyt hyvän tovin saa olla näin, mutta poistan tiedoston siinä vaiheessa, jos päädyn myymään värityskuvia jossakin (vähän on ollut sellaisesta puhe).


TULOSTUSKUVA. Saa tulostaa ja kopioida, mutta vain omaan tai omien lasten tai serkun tai naapurin lasten käyttöön ilman kaupallisia meininkejä. Ja jos joku nyt värittää kuvan ja ottaa kuvasta kuvan ja lataa sen nettiin, olisi ystävällistä jos lataaja ilmaisisi siinä yhdeydessä kuvan alkuperäislähteen.


***
Sain kuin sainkin toisen koneen yhdistämään itsensä nettiin. Olen nyt sitten souvaillut kahden koneen välillä: skannannut koneella A, siirtänyt muistitikulla tiedoston koneelle B, käsitellyt tiedoston, ladannut sen blogiin ja sitten tulostanut sen koneelta A. Koneet A ja B kumpikin kaatuivat, kun skannasin parhaimmalla laadulla, mutta onnistuin senkin kokeilemaan täällä blogissa (jossa on nyt iltapäivän aikana ollut tuo sama prinsessakuva sekä 1,45 Mt:n ja 5 Mt:n kokoisena tiedostona kolmena eri versiona). Kaikki koetulosteet näyttävät samalta, joten päädyin jättämään tähän ensimmäiseksi lataamani tiedoston. Mutta ainakin yritin parhaani :)

Merkittävin ero tulostuslaadussa tuli siitä, että latasinko kuvan blogistani koneelle vai tulostinko sen suoraan netistä. Mikäli uskallatte tallentaa kuvan koneellenne (en ole virittänyt siihen tietääkseni viruspommia), laatu on parempi kuin jos tulostatte suoraan näytöltä.



5 kommenttia:

  1. Onpa suloinen kuva, nyt tekee mieli tulostaa ja alkaa värittää! Muutenkin pitää kyllä kehua sun blogia, kaikenlaisia ihania juttuja täällä <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hauskaa, että blogini ilahduttaa :) Ja erityisen hauskaa, jos innostut värittämään! Prinsessoiden värittäminen on kauhean mukavaa puuhaa.

      Poista
  2. Ihana kuva! Mäkin yritän saada sen tulostettua jossain.

    Mua nauratti toi ajatus, että Astrid repii tekstiä sun paidanhelmasta. Ja mitä tulee tekstin repimiseen, niin kyllä musta ainakin on nimenomaan mukavaa nähdä kuvia piirroksen etenemisestä. Se ei tunnu väkisin revityltä aiheelta.

    VastaaPoista
  3. Upea kuva! :) Aikuisten värityskirjat alkavat vähän kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joanna Bradfordin värityskirjat vaikuttavat kivoilta. Niissä on usein tarinallisuutta. Ja kuvat ovat tietysti todella upeita. Mutta noin yleisesti minä en ole lämmennyt aikuisten värityskirjoille :) Olen koko aikuisikäni tehnyt itselleni värityskuvia kyllä, mutta olen vissiin vähän nirso, kun toisten tekemät eivät kelpaa :D Siksi olenkin tässä selaillut kansioitani ja katsellut sillä silmällä, että miten alkaisin työstää kerääntynyttä materiaaliani... Tosin minua enemmän innostaa ajatus lasten värityskuvamateriaalin kasaamisesta kuin aikuisten.

      Aikuisten värityskirjan kanssa minulla on asenneongelma osittain siksi, että koska olen aina värittänyt, lapsena ja aikuisena, minua häkellyttää yhtäkkiä alkanut väritysbuumi. Kaikki psykologien suosituslauselmat puuhaan, joka ilmiselvästi on koko ajan ollut ihmisten käsillä ja johon ei tarvita psykologeja kertomaan, miten terapeuttista se on, koska jokainen värittäjä tietää sen ilmankin, tuntuvat hassuilta. Niin jotenkin _aikuisten_ värityskirjan kasaaminen tuntuisi minusta silkalta hyväksikäytöltä.

      Paitsi nyt ekaa kertaa hoksasin, että eihän värittäminen ole ollut ilmiselvästi kaikkien käsillä, kaikkien yhtäläinen mahdollisuus. Miten vasta nyt tajusin, etteivät kaikki ole piirtäjiä? Ihminen voi nauttia värittämisestä muttei ehkä koe osaavansa piirtää... Ja kieltämättä lasten värityskirjat eivät ihan haasta aikuisia :D Kun on koko ikänsä piirtänyt itselleen kuvia väritettäväksi, näköjään voi hämärtyä ymmärrys, että kaikki eivät voi niin tehdä.

      Poista