tiistai 10. huhtikuuta 2018

Nukenhousut on vaikea juttu

Olen tähän mennessä ommellut tasan yhdenmallisia nukenhousuja. Sellaisia jotka koostuvat suorakaiteenmuotoisista paloista. (No, leveimmät mamelukit ovat ennemminkin neliöistä.) (Ja leggingsit kapenevat hieman.) Kun sitten ystävän kanssa sovittiin taas vaihtarista (hän neuloo minun nukelleni, minä ompelen hänen nukelleen) ja hän esitti toiveeksi pyjamaa tai alaosaa (housut/hame), totesin että nyt pitää treenata housuasioita.

Olihan siinä treenaamista. Noin viidet kaavat ja kahdet koehousut. Kolmannet koehousut tein jo asenteella, että lisäksi ne ovat niin sanotusti valmis tuote, josta sitten voin katsoa muutoksia valmiimpaan tuotteeseen. Valmiiseen tuotteeseen kysyin vielä neuvoa ystävältä (en siltä, jolle vaihtari meni), jonka jälkeen korjailin vielä saumoja ja linjoja kerran.

Olen melko tyytyväinen lopputuotteeseen. Housuissa on kyllä tietyt ongelmat, mutta ekoiksi ei-suorakaidepunttihousuiksi ne ovat mielestäni ihan kivat. Ongelmat liittyvät tietysti taitamattomuuteeni, mutta myös materiaaliin ja malliin. No, kaksi viimeistä ovat taitamattomuutta nekin. Osaavampi ei olisi yhdistänyt kyseistä mallia kyseiseen kankaaseen... Tai no. Ehkä osaava olisi vain osannut leikata mallin oikein.

Ja loput selitänkin kuvateksteissä taas!


Askartelin vaihtereille pienet paperipussit. Yhdistin pussit paperinarulla paketiksi. Tuli söötti! (Olen vähän huono paketoija, mutta joskus sitä innostuu väkertämään.)

Tässä lopputuote (näyttävät ratsastushousuilta noiden kenkien kanssa). Halusin kokeilla housuihin jotakin hauskaa mallia. Laskettu haaralinja (tai miksi sitä nyt kutsutaan) tuntui hyvältä ajatukselta. Siinä vain tuli ongelmaksi (minun taidoillan) tönkkö pellava, jonka vuoksi etumus pussittaa vähän. Näillä taidoilla joku laskeutuva (liukas trikoo?) olisi toiminut paremmin, kun kaikkien linjojen vaikutukset toisiinsa olivat minulle vähän niin kuin mystiikkaa.

Ekat taskuni! Jos siis ei lasketa kenguru- tai irtotaskuja. Taskujen tekeminen oli kivaa.

Oikeista kuvakulmista ja oikeilla poseerauksilla pussitus ei näy pahasti.

Karateka! Vai taiji-harrastaja? Nämä olivat kolmannet koehousut. Itse asiassa. Kyllähän minä näiden jälkeen vielä pikaisesti väsäsin neljännet. Vai ehkä nämä oli kakkoskoehousut, jonka jälkeen tein kolmannet? Joka tapauksessa. Ajattelin näistä pyjamahousuja. Aloin väsätä yläosaksi mukavaa t-paitaa. Mutta minulta ei löytynyt riittävää määrää sopivaa puuvillatrikoota. Niinpä ompelin kaveriksi paidan, josta piti tulla ensin toppi, sitten t-paita, mutta josta tuli lopulta tuollainen. Ei siitä mitään yöasua sitten tullut. Mutta rento asu kuitenkin!

Etualan nukke kuuluu ystävälleni. Taustan nukke on minun.

Päältä nätti paita. Mutta sisältä... En ymmärrä miten kukaan osaa ommella trikoota!

Siskokset!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti