Vuoden ensimmäinen taideteos: Herra Vilhelmi Kettu

Kuvaan on lisätty vähän glamourhohdetta.

Onnellista vuotta 2019 teille uskolliset ystävät ja blogin lukijat sekä satunnaiset kävijät! Lupasin joulun alla, että tänä vuonna yritän kirjoittaa tänne blogiini vähän enemmän kuin viime vuonna, ja tässä on nyt yrityksen ensimmäinen osa. Siis. Nyt jo! Yllätin melkein itsenikin.

Viime syksy kului puuväreihin tutustuessa. Kirjoitan siitä tänne joskus oikein kunnolla (höm) (niinhän olen luvannut kirjoittaa englantilaisten kartanoiden 1800-luvun ja 1900-luvun alun sisäkköjen töistä ja toimistakin) (aargh) (täytin juuri 39 vuotta - saanko siis käyttää blogissani enää onomatopoeettisia ilmauksia, kuten höm ja aargh?), mutta koska puuvärit ovat olleet nyt noin 140 päivän sana, on mielekästä aloittaa tämän vuoden bloggaukset puuvärityökuvapäivityksellä. 

Pari juttua herra Ketun kuvasta: 1) Jos teille tulee Vilhelmin muotokuvasta mieleen Mikael Agricola, teidän mielenne on ihan oikeassa. Kuvan asetelma on lainattu Albert Edelfeltin Agricola-piirroksesta, jonka vuoksi kuvan asetelma on harvinaisen onnistunut. (Edelfetin kuvassa tosin ei ole sukkia eikä pelargoniaa eikä kukikkaita verhoja. Eikä kettua.) 2) Joulu on ohi, mutta jos jotakuta huvittaisi siitä huolimatta värittää oma versio herra Ketun joulusaarnankirjoitustilanteesta, tässä linkki, jonka kautta kettupiirroksen voi tulostaa. (Jos tulostatte, tulostakaa vain itsellenne. Kaverille tai siskontytön äidille, eli siskolle, mieluummin vinkkaatte linkin kuin ojennatte kopsun. Kiitän!)

Ja sitten vaihekuvia seuraa!

Vaihe 1. Derwentin Inktense-puukynillä pohjakerros. (Inktenset ovat kuin akvarellipuuvärit, mutta mustetta tai jotain.)

Vaihe 2: jonkinsortin varjostuksia päälle.

 

Vaihe 3: Lisää varjostuksia ja vähän tussilla jotakin sinne tänne. Ja sitten lisää varjostuksia. Ja sitten ai niin, vähän lisää varjostuksia.

 

Vaiheet 2 ja 3 ovat oikeasti ehkä 12 vaihetta. Aika huomaamattomia. Tästäkin kun katselee, ei ihan heti äkkää kaikkia muutoksia (paitsi ilmeisimmät).

 

Vaihe 4: Perinteisillä puuväreillä  kerros päälle (kaksi.. kolme... viisi kerrosta). Ei kauttaaltaan, mutta sinne tänne tuomaan kivasti pintaan rouheaa tekstuuria ja korostamaan varjopaikkoja. Vielä olisin voinut jatkaa kuvan kanssa pidemmälle, olisi jopa ehkä pitänytkin jatkaa, mutta julistin sen tässä vaiheessa kuitenkin valmiiksi. (Alla lähikuva ilman glamourhohdetta).

Siinä se! Vuoden eka blogiteksti!