Elsan satukansanpukuhenkinen asu: VALMIS!!!

Siinä koko 11-osainen asukokonaisuus.

Tästä on löydettävissä kaikki asun eri kuosit. Laskin, että 11 erilaista kuviopuuvillaa, 3 eri pitsikuviota (joista yksi kahdessa sävyssä) ja 2 erilaista kirjailua.

Alusvaatteet. Syötävän söpöt, eiks!

Kyllä kelpaa keikistellä.

Erilaiset asusteet.

Päähineestä tuli tällainen. Ensin suunnittelin punaisesta flanellista kirjottua päähinettä (tällä samalla mallilla) taalainmaalaiseen tyyliin. (Ja tämä malli siis nyt jäljittelee ruotsalaisia myssyjä. Netin kuvahaut näyttävät, että siellä lapsillakin on kansallispuvuissa päähineet. Suomalaisissa kansallispuvuissa yhdistän nämä tällaiset viritelmät rouvien asuihin.) (Tämä Elsan asu toki ei ole minkään kansallispuvun tai kansanpuvun jäljitelmä, mutta tyyli on sinne suuntaan, jonka vuoksi tässä päähineasiassa tuli mietittyä asiaa juuri siltä kannalta.)

Asusteet lähikuvassa. Huivista olisin halunnut himpun suuremman, mutta käytettävissaä olevan kankaan koko määritteli huivin koon. (Kun katsotte huivin värjeä, ymmärrätte että se oli ainoa oikea kangasvalinta!)

Elsan selfie meni vähän hutiksi! Jännää kyllä, ompelin taskua kauemmin kuin päähinettä... Taskun nyörin palmikoin neljällä langalla. Lopputuloksen uitin teessä ja kahvissa. Mutta ilmiselvästi langat olivat keinokuitua. Siihen malliin hylki väriä. Sain uittamalla nyöristä kuitenkin vähän sopivasti nuhjuisemman, ettei se aivan majakkana loista tummaa esiliinaa vasten.

Photobombing.

Feresiä ja myssyä edestä ja takaa ja sivulta.

Päällimmäiset kerrokset.

Kuvien järjestyksen logiikka alkaa horjua.

Tämä on nyt kyllä aika emäntämäinen yhdistelmä.

Helmanosto mones-kolme.

Kyllä oli pukemista ja riisumista (vaikka yritin ottaa kuvat tietysti järkevässä järjestyksessä). Mutta tässä on, kuten näkyy, villahame (flanellinen) (mutta kun se esittää villahametta) veks ja feresi tilalla. Tässä ei ole edes mansikkaliiviä alla, joten takki laskeutuu parhaiten ja tyköistuu selästä hienoiten.

Kukkakuoseja löytyy.

Helmanosto mones-neljä.

Tuo profiili (kera päähineen) on melkoisen söötti.

Kesäkuva (otettu elokuun viimeisenä päivänä).

Kesämpi kuva.

Ja siinä Elsalla on päällään koko höskä aina alusliiviä ja valkoista alushametta myöden.

Jutut ja kuvat asun osien ompeluprosessista löytyy tunnisteen "Elsan satukansanpukuhenkinen asu" takaa.

Elsan asu: nuttu tai röijy tai takki tai miksi sitä nyt sitten halutaan kutsua

Jutut asun muista osista löytyy tunnisteen "Elsan satukansanpukuhenkinen asu" takaa.

Tämän asun työläin osa oli nuttu. Se oli myös haastavin ja siten tavallaan myös hauskin osa. Alkuperäisessä suunnitelmassani takin malli oli tyköistuva ja ajattelin toteuttaa sen rokokootakin kaavalla. Siinä vaiheessa kun ompelin Elsan feresimekkoa, tuli kuitenkin selväksi, että tyköistuvan takin kanssa nukke näyttäisi tönköltä Michelin-ukolta, jos haluaisin pukea takin alle asun kaikki kerrokset. Ja tietysti nyt pitäisi olla mahdollista, että koko asu kaikkineen on nuken päällä samanaikaisesti. Niinpä sitten aloin kaivella kirjoistani ja netin syövereistä erilaisia väljänmallisia takkeja.

Päädyin takin mallissa neljän löytämäni mallin sekoitukseen: yhdistin kahden 1700-luvun takin ja kahden suomalaisen kansallispuvun takin ideat keskenään. Paitsi oikeasti kyllä ne kaksi suomalaista takkia (salmilainen nuttu ja Korpiselän nuttu) vastaavat aikalailla niitä kahta 1700-luvun takkia. Käytännössä siis ehkä sekoitin kuitenkin kahta mallia. Tosin toteutukseen löytyi käytännön apua kaikkien neljän mallin syynäämisestä. Kaavojen lähtökohtana käytin 1700-luvun pierrot-takin ja pet-en-l'air-takin kaavojani.

Ompelin kaksi koetakkia, joista tämä on ensimmäinen. Tätä voisi sanoa melkein lannistavaksi näyksi! Eka kaava oli jo melkein hyvä, mutta sitten ei kuitenkaan lainkaan. Hiha-aukot olivat liian pienet, kaula-aukko ja olkapäät repsottivat ja etuhelman laskeutumisessa oli jotakin sellaista, mistä en oikein saanut otetta, mutta mikä huolestutti.

Kuten arvata saattaa, tässä on käytetty lopullisia kaavoja. Tuo etummaisin pala on tietenkin takahelma. Etukappaleiden laskeutuvuuteen vaikutti kaksi asiaa: 1) Sivukiilat helmaan. 2) Laskin olkasauman lähes samaan linjaan kaula-aukon kanssa (mikä auttoi myös kaula-aukon ryhtiin). Hiha-aukoista sain kerrankin riittävän isot, samoin hihoista. Piti olla tarkkana asian kanssa, koska takin alla oleva pellavapaita kainalokiiloineen ja olkapääkirjailuineen ei ole mikään hennoin mahdollinen aluskerros.

Tältä näyttää valmis takki.

Ja sisältä. Tässä oli jotenkin ihan kamala työ. Minua aina vain harmittaa, etten saa hiha-aukoista kauniimpia. Mutta hihojen vuorittaminen koko matkalta tai yläosan vuorin kääntäminen hiha-aukoissa niin, että saumanvarat menevät piiloon, ei toimi, jos haluaa napakan kokoisen takin, jonka alle mahtuu vaatekerroksia. Mitä tulee sivukiilojen aiheuttamaan kangaspalojen risteyskohtaan kainalon alla... Mielelläni vastaanottaisin vinkkejä, miten sellainen kohta huolitellaan ja vuoritetaan nätisti!

Vyötärönyörin sitominen ryhdistää takin selän. Kaula-aukon käänteen sisällä kulkeva nyöri ryhdistää kaula-aukon.

Tässä kaula-aukonryhdistysnyöri on kiristämättä.

Tässä se on kiristetty.

Kuten näkyy, nyörin kiristäminen näkyy koko kaula-aukon matkalla pienenä vekkinä. Mutta se ei kyllä minua haittaa. Tästä näkyy myös varsin kerettiläinen tapa kääntää kaula-aukon reunat. Ei mitään hienoja päärmeitä ja kanttauksia... Mutta tämä oli nähdäkseni järkevin tapa tässä yhteydessä. Näin kaula-aukon reunasta tuli siroin mahdollinen.

Tämmöinen edestä. Kangas ei ole kovin laskeutuvaa. Varastoistani olisi löytynyt pehmeämpääkin kuviopuuvillaa, mutta tässä kohtaa koin, että kankaan kuosi oli laskeutuvuutta tärkeämpi juttu.

Sivuviisto. Helmanosto numero... en muista. Mones.

Takaviisto. Helmanosto numero mones-kaksi.

Sivukiilapaikka. Se on ihan tosi tärkeä juttu. Se näyttää melkein pro-meiningiltä livenä. Etenkin kun saumanvarat on tikattu auki, niin että saumojen kummallakin puolen kulkee pikkuiset tikkaukset.

Myin sieluni älypuhelimelle ja liityin Instagramiin

Elsan asu on valmis ja jutut siitä ovat työn alla. Sillä välin kun arvon kuvia ja mietin miten ne jaan eri blogitekstien välille vai jaanko lainkaan, voitte käydä kurkistamassa Instagramissa (esiinnyn sielläkin sinihanhena) kökköenkkutekstitettyjä kuviani asun lopputuloksesta.

Blogitekstit Elsan asusta ehkä eivät ole valmistumassa aivan heti. Tässä pitää toipua ensin siitä shokista, että yksi maamme viimeisimmistä älypuhelittomista linnakkeista on nyt sortunut.

P. S. Sukulaiset ja ystävät! Jos en vastaa puheluihinne ja/tai tekstiviesteihinne, se johtuu vain siitä etten hallitse tekniikkaa! Näköjään en löydä puhelimesta tekstiviestejä, ja soittoääntä taas en ole osannut asettaa kuuluvaiseksi :D

Ratkaisukeskeistä kaavoitusterapiaa

Eilen oli vähän raskas päivä. Se oli taas niitä päiviä, että olin jo heti aamulla altis sattumanvaraisten ajatusten kärsimyksille (Saul Bellow'ta lainatakseni), mistä yleensä ei seuraa mitään hyvää. Sellaisissa tilanteissa joutilaisuus ei ole koskaan hyvä idea (Bellow sen tietää), ja mietin että ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: 

1) Ostaa nettikaupasta 100 eurolla erilaisia puuvillapitsejä (epärakentava ratkaisu ja lisäksi mahdoton).
2) Hyökätä nuken takin/nutun/röijyn kaavoittamisen kimppuun (rakentava ratkaisu ja lisäksi mahdollinen).

Niinpä jo keskellä ensimmäisen aamupalani tuhoamista (oikeasti vain idiootit syövät samaan aikaan kun käsittelevät kankaita) nukenvaatetusateljeeni oli toiminnassa täydellä höyryllä. Oheinen kuva demonstroi sitä, miten homma välillä lähtee lapasesta. (Mutta kuten kaikki tietävät: usein hauskinta on juuri silloin, kun homma lähtee lapasesta!)

Ainoa ongelma tämäntyyppisessä sattumanvaraisten ajatusten kärsimysten estämisessä on, että tämäntyyppinen ratkaisu aiheuttaa väsymystä, joka taas altistaa sattumanvaraisten ajatusten kärsimyksille. Mutta joka tapauksessa tällä kertaa huonosta aamuasetelmasta seurasi hyvää! Minulla on nyt (uskoakseni) hyvät kaavat!

Elsan asu: päälihameena hienosti sanottuna feresi tai sarafaani (oikeasti se on essumekko)

Jutut asun muista osista löytyy tunnisteen "Elsan satukansanpukuhenkinen asu" takaa.

Tässä kohtaa ollaan jo ajantasaisia. Seuraava askel (vihreä takki tai jakku) on vielä pelkkänä kankaana pöydällä.

Mekko pelkän pellavapaidan päällä.

Mekko punaisen hameen ja mansikkaliivin päällä. Helmanosto nro 4.

Tämä on takaapäin otettu kuva.

Helmanosto nro 5. Vielä tarvitaan tuonne alle valkoinen puuvilla-alushame helmapitseineen.

Tämä on lähikuva.

Tämä on lähempi kuva. Tykkään mekosta sekä näin liivin päälle puettuna...

... että näin pelkän paidan päällä. Tämä jälkimmäinen on toki harmonisempi näky.

Olisin halunnut olkaimiin siniset reunat, mutta en alkanut noin kapeita kanttaamaan; siitä olisi tullut kömpelöä. Olkaimien alapuolet ovat sinistä, samoin selkämyskappaleen takapuoli on sinistä. Toiveeni oli, että sininen olisi vähän vilkkunut näkyviin, mutta ei se kyllä vilku

Vähän olisi pitänyt saada siistimpää jälkeä.

Ompelen olkaimiin ehkä mininapit. Tai sitten jatkan laiskasti niiden kiinnittämistä nuppareilla.

Takin tarvii tulla vissiin kokoa XXXL?

Helmanosto nro 6.

Elsan asu: sininen esiliina

Jutut asun muista osista löytyy tunnisteen "Elsan satukansanpukuhenkinen asu" takaa.

Käsipuoli jatkaa lyhytsanaista linjaa.

Minulla oli tässä kohtaa vaikeuksia huomion kohdistamisessa yhteen asiaan. Liivistä puuttuu tässä vielä yläreunan tikkaus. Pöksyistä puuttuu pitsit ja rypytys. Ja essusta vyönauha. Mutta into oli kova päästä testaamaan kokonaisuutta ja tietenkin piti ottaa kuva.

Oisko tää Myrskyluodon Maija tai jotain?

Helmannosto nro 3.

Elsan asu: mansikkainen alusliivi

Jutut asun muista osista löytyy tunnisteen "Elsan satukansanpukuhenkinen asu" takaa.

Halusin liivistä sivuilta nyöritettävän. Jotta sivunyörityksiä ei tarvisisi aina vetää kokonaan pois, kun liiviä pukee/riisuu, päätin tehdä olkaimista avattavat.

Sarjassamme nukenvaatekappale, jonka pukeminen on tasoa K18. Ompeluneulaa tarvitaan :)

Kutsun tätä mansikkaliiviksi, vaikka nuo ovat kyllä kukkia. Mutta mansikat minulle niistä aina ensimmäiseksi assosioituu. (Sain kankaan muutama vuosi sitten ystävältäni. Hän taas sai sen muistaakseni isoäitinsä vanhoista varastoista. Tuo on suloisen pehmeää ja ihanaa kangasta, selvästi jotenkin vanhempaa laatua.)

Riittävän pitkät nyörit mahdollistavat sen, ettei niitä tarvi aina irrottaa kokonaan toiselta puolelta, kun liiviä pukee/riisuu.

Nyt on jo tosi asiallinen asukokonaisuus! (Tässä liivistä puuttuu vielä yläreunan tikkaus.)

Sivunyörit ovat hauskat!

Liivin jälkeen ompelin aluskalsarit. En käsitä, miksi en ole ennen ommellut nuken aluspöksyjä kuviopuuvillasta!!!!!

Elsan asu: punainen villahame (oikeasti flanellihame)

Hyvää loppukesää kaikille! Palaan linjoille rysäyttämällä saman tien useamman kuvapostauksen Elsa-nukkeni asuprojektin etenemisestä. (No, saa nähdä miten rysäyttämisen kanssa käy. Yksi kerrallaan ajattelin nämä kirjoittaa ja julkaista. Ja vasuri irtisanoi jo käyttösopimuksensa. Sille kuvien valitseminen ja pienentäminen ja lataaminen oli jo liikaa.) (Olen siis jo ladannut valitsemani kuvat tekstiluonnoksien pohjiksi. Tykkään aina ensin tehdä sen kökköpuuhan. Sen jälkeen saa sitten valita, miten paljon lörpöttelee sanoja kuvien sekaan. Nyt pitää lörpötellä aika vähän tai sitten siirtää juttujen kirjoittaminen tuonnemmaksi, koska pelkän oikean käden käyttö on tosi kömpelö hommeli tietokonejutuissa.)

Olen viimeksi kirjoittanut täällä blogissa Elsan (satukansanpukuhenkisestä) asusta tammikuussa. Kukaan ei varmaan muista, millainen idea minulla oli. Jos jotakuta kiinnostaa tsekata, asun suunnittelupiirrokset löytyvät täältä. Asun materiaalisuunnitelmat löytyvät täältä. Ja täällä on kuvia jo valmistuneesta pellavapaidasta. Kun katsoin tuossa noita kahden ekan linkin juttuja, hämmästyin, miten tarkkaan olen pysynyt suunnitelmassa. Materiaalit ovat pysyneet melkein samana kuin alkujaan suunnittelin. Ja asun kokonaisuuskin on kasautumassa jotakuinkin alkuperäisen idean mukaan. Ennakoin silloin tammikuussa, että ompelemani puuvillainen alusmekko ei taidakaan toimia asun alla. Sekin täsmää nykyhetkeen. Olen hyllyttänyt alusmekon muita tarkoituksia varten.

Ja sitten. 

Olen nyt saanut aluspaidan lisäksi Elsalle kasaan kuusi asun osaa. (Hartiahuivia tosin ehkä ei voi laskea mukaan, koska sen olen vain leikannut muotoon. Kai minä sen joskus päärmään tai jotain, mutta en kyllä ihan heti.) Ensimmäisenä (tammikuussa tekemäni aluspaidan jälkeen) tein punaisesta flanellista puolihameen. (Alkuperäissuunnitelmassa siitä piti tulla alushame, mutta se on kyllä ollut joku ajatuskatkos. Ei niin tönköstä kankaasta voi alushametta tehdä.) Tässä kuvia siitä:

Tässä selitys minkä vuoksi kaikki nukenvaatteeni ovat karvaisia jo ennen kuin ne valmistuvat.

Alkuperäiset helmakirjailusuunnitelmat olivat Erittäin Paljon Kunnianhimoisemmat. Mutta tuo pelkistetty koristelu toimii kyllä mainiosti.

(Lainaessu ja lainakalsongit.)

Päätin toteuttaa asusta tämän hameen ensimmäiseksi (toiseksi), jotta saan Elsalle kivan kokonaisuuden päälle puettavaksi. Jos homma olisi tyssännyt heti alkuunsa, olisi tämäkin kokonaisuus ollut ihan tyydyttävä väliaikaratkaisu.

Tämän hameen kanssa pitää poseerata aina helma koholla. (Tulette huomaamaan että näin on!)

Raportti historiallisesta renessanssipuvun ompeluun liittyvästä tapahtumasta

Käpylä, 13. kesäkuuta. On sateinen tiistai-iltapäivä. Kaikki käpyläläisessä huoneistossa on niin tavanomaista, että on vaikea käsittää kyseisen huoneiston kohta todistavan historiallisesti merkittävää käännekohtaa. Tarkkanäköinen havainnoitsija kuitenkin saattaa löytää ympäristöstä hienoisia viitteitä poikkeuksellisesta tilanteesta: 1) Olohuoneen lattiaa mikrokuitumopilla pyyhkivä käpyläläisnainen ei vaikuta lainkaan epätoivoiselta (joka on lattioiden moppaamiseen liittyvä normaali tunnetila). 2) Huoneessa on sinfoniaorkesteri.

Kun käpyläläisnainen sitten levittää lattialle pellavakankaan ja alkaa mitata sitä, jokainen tilannetta seuraava henkilö ymmärtää, että nyt eletään juhlavaa hetkeä ja ollaan todistamassa jotakin suurta. Käpyläläisnaisen ottaessa sakset käteensä alkaa orkesteri soittaa. Saksien puraistessa viimeistä puraisuaan ja käpyläläisnaisen nostaessa leikkaamaansa kangaspalaa orkesterin ylevä soitanta yltyy fanfaariksi, jossa lautasten (instrumentti)  helähdykset, vaskien pärähdykset ja urkujen pauhu julistavat huumaavaa sanomaa:

Renssanssiasun aluspaidan ensimmäinen kappale (96cm x 150cm) on leikattu.