Tudor-talon palasia

No niin. Tässä kuvallista todistusaineistoa tudor-taloni olemassaolosta. Kuvassa tuossa alla näkyy talon kaikki palat ja rakennuspuuhaa varten hankittu vahakangasliina näkyy myös. Se on osoittatunut käytännölliseksi hankinnaksi eikä edes haise enää.

Palasia on aika paljon. 23 kappaletta on niitä palasia, joista muodostuu talo. Sellaisia palasia, joissa ei olisi vinottua reunaa, aukkoja, kulmia (muita kuin suorakaiteen kulmia) tai uria, on tasan kaksi (2) kappaletta. Niin että ei olisi kiva lehtisahalla omakätisesti yrittää sahata vanerista kopiota talosta :D Noiden peruspalojen lisäksi on tieysti tukipalasia, ovia, ikkunoita ja listoja, listoja, listoja. Yhteensä näitä pikkupaloja on n. 140, jotka kaikki pitää petsata. Hip ja hei. Ehkei kannata pitää kiirettä. Voi muuten mennä hermo. (Alla olevassa kuvassa näkyy pikkutavara pakkauksissaan. Ei uskois, että ryöjiä on niin monta.)

Tällainen siitä tulee malliltaan ja kooltaan. Se on pieni nukkekoti, mutta isompi se silti on kuin oletin, että se olisi. Laitoin mittakaavarekvisiitaksi esineistöä sisälle, mutta eipä tästä kuvakulmasta mistään mittakaavasta saa selvää. (Paitsi silmämääräisesti voi hahmottaa, että se on 1:12?)
Sitten eri kulmasta. En hoksannut käyttää tukipilareita tukina vielä tässä vaiheessa:
Portaiden alla on tila varastokomerolle!
Piha-alueen pilarit:
Semmoisen muotoinen talo. Viimeisessä kuvassa ihan kuin Thornfield tulipalon jälkeen.

Tietokone ja ompelutöitä

Yritän parhaani mukaan muistaa, että tietokoneella istuminen on vapaaehtoista. Tästä voi milloin vain poistua ja alkaa lukea esim. naivigoinnin historiaa tai Idioottia. ( Olisikin ehkä fiksumpaa poistua tästä heti hoitamaan edellä mainittujen kirjojen lukuprojektit loppuun. Meritie - Navigoinnin historian kanssa on meneillään reilusti jo toinen vuosi, Idiootin kanssa menee pahemmin. Onneksi voin lohduttautua sillä, että Alastalon salissa sentään tuli luettua yhdeltä istumalta. )

Niin siis. Tietokoneella istuminen on vapaaehtoista, ja olisi ehkä parempi ollakin istumatta sillä. Hassua muuten, että sanotaan, että ''istutaan tietokoneella tuntikausia''. En tunne ensimmäistäkään, joka olisi tehnyt niin.

Joo. YRITÄN ILMAISTA, että ei pidä hermostua, vaikka oma tietokone onkin vanha surkea koneentynkä ja lisäksi vielä meluisa, vinkuva, kuuma ja tietysti hidas. Koska koneen voi milloin vain sulkea! (Nyt minun pitää pyytää anteeksi tältä kiltiltä ja hyvin palvelleelta koneelta, joka ei ole yhtään ansainnut haukkuja, vaan haukut kuuluvat oikeasti niille henkilöille, jotka tekevät aina vain nopeampia ja hiljaisempia koneita, niin että ihmisille tulee tarve hankkia hitaalle ja meluisalle vempaimelle vaihtoehto.) Eli tässä uskottelen itselleni, että on ihan kiva ladata kuvia blogiin, vaikka yhden kuvan käsittely saattaakin viedä sellaiset 5 minuuttia aikaa. Ehkä ei edes vie! Ja jos vie, luen sillä välin kirjasta, mitä setä kirjoittaa unkarilaisista 1940-luvun kulinaarisista vaikeuksista. (Eli en vieläkään edisty navigoinnin tai Idiootin kanssa.)

Ja latausyritykset alkakoot.

Keväällä minulla oli ompelupuuska. Se kesti pääsiäispäivästä jonnekin tuonne juhannuksen tienoille. Tein pelkkiä nukenvaatteita (ja yhdet verhot ja vähän sitä sun tätä pientä korjaustyötä). Tässä kuvia joistakin ompelemistani vaatteista.




Yllä on kävelupukuja kaksi kappaletta (vasemmassa reunassa), sitten sarja arkihameita kunnioitettavan perheen tyttärille. Oikeanpuolimmaisessa on tosin niin leveä helma, että se käy tanssiaisleningistä. Tässä vieressä vasemmalla on kävelypuku takitta.
Hamosien tyyli sijoittuu suunnilleen 1850 - 1860-luvulle.













Ja tässä alla on on empiretyylin ensimmäinen kokeilu. Ja voisiko muuten joku kertoa minulle, miten näitä kuvia saa aseteltua kauniisti tässä ohjelmassa?























Lopuksi tähän vielä kuva hameesta, joka on Erittäin pseudo-rokokoo, siis eli siinä ei kauheasti ole rokokoota, muuta kuin se, että minulle tulee kuitenkin mieleen siitä rokokoo.

Blogin käyttötarkoitus

Minulla on tänään kirjoitushäiriöiset sormet. Näpyttelen sanat vain melkein oikein, niinkuin ''pukki Deihi'' ja ''Benekux''. Niin että älkää antako silmäinne olla tarkat.

Kävin läpi aiemmin kirjoittamiani tekstejä. Minulla on näköjään syvällisiä ja maailmaasyleileviä ja poliittisesti kantaaottavia tekstejä Pohjois-Koreasta, meloneista ja koti- ja puutarhatöistä, mutta pääasiassa on tekstistö painottunut nukketaloni rakentamisvaikeuksien selättämiseen. Tai ei minulla mitään rakennusvaikeuksia vielä ole, koska en ole mitään päässyt rakentamaan, koska ensin pitää tehdä monta asiaa, ennen kuin voi rakentaa. Mutta sisustusarkkitehtonisia ja vähän rakennusarkkitehtonisia ja lisäksi asutuspoliittisia nukkekotimietteitä tässä kuitenkin on tullut mietittyä ja suollettua tajunnanvirtana tuonne aikaisempiin kirjoituksiin.

Sain kameraa lainaksi. Otin kuvia kunnes akku loppui. Akkulaturia en hoksannut pyytää lainaksi. (Ok, hoksasin siirtää kuvat koneelle, kun huomasin, että akku alkaa loppua, joten kamerasta ehti olla kokonaisvaltaista iloa ja tilanne ei äitynyt kovin dramaattiseksi.) Ottamani kuvat ovat kaikki nukkekotiprojektista tai käsitöistä jollakin tapaa. Kun lataan ne tänne, alkaa tämä näyttää nukkekoti- ja käsityöblogilta. Mutta ei minulla ollut aikeissa pitää nukkekoti- ja käsityöblogia. Nukkekoti- ja käsityöblogeja pitävät ihmiset, jotka... ömm... rakentavat nukkekoteja ja tekevät käsitöitä. Minä en tee kumpaakaan, jatkuvasti siis. Kausiluontoisesti vain. Nyt on kausi. Mutta kohta ehkä ei ole.

Yritän tässä kai sanoa, että blogini sisältölinjauksessa ei ole linjaa. En haluaisi linjata. Ja koska kukaan ei tässä komenna ja käske, en linjaa. Sekametelisoppa olkoon tai älköön olko!

Huomaan olevani kykenemätön päätöksiin tänä kesänä.

Menen (huom! huom!) syömään paistettuja kasviksia, valkosipulipastaa ja banaanileipää.

Innoissaan!

Sain piirrettyä kuvat vihreäksi maalatun pikkuhuoneen seiniin. (Seinät ovat vaakatasossa pöydällä, paloissa siis vielä, eli työskentely tapahtuu melkein kuin paperilla.) Olen innoissani! Harmi juttu, ettei ole kameraa, koska nyt ne näyttää kivoimmalta. En ikinä osaa maalata yhtä hyvin kuin piirtää:) Oven pielessä on possu, sellainen ujo, sen päällä ihan outo hanhi, sen päällä istuva ja pörröinen possu, sen päällä järsii orava käpyä. (Mallit Dürerin ja muiden maalauksista; minähän en osaa eläinten anatomioita...) Elukat ovat siis pinossa kuin siinä Mestarilaulajat-sadussa konsanaan.

Huoneen toisessa päädyssä, eli ovea vastapäätä, on tukipalkkien mukaan versoava köynnös, jonka oksilla on kukko, kana, riikinkukko,orava, kyyhky, lintunen ja erikoislintu. Mittakaavat heittää. Esim kukko on yhtä iso kuin raidallinen sika, joka köyristelee lattian tasolla. Kani on vielä isompi kuin sika. Lehmä taas on oikeastaan pienempi, paitsi sen mittakaavasta on vaikea sanoa juuta tai jaata, koska se on ihan mielettömän älyttömän mallinen. Ilokseni löysin jostakin 1600-luvun maalauksesta sellaisen lehmän, että oksat pois. Luolamiehet Ranskassa maalasivat parempia! Mutta sen mallin mukaan kuitenkin tein lehmäni, se on niin loistava! Seinän yläreunassa, tukipalkkien tekemissä kehyksissä, on kaksi hanhea ja toisessa kehyksessä kana ja tipu.

Peräseinällä, pitkällä seinällä siis, ei olekaan mitään alkuperäissuunnitelman mukaista legendan torvisoittajaa. Siinä on kaksi peuraa. Toisella puolella seinän jakavaa tukipalkkia on toinen peura ja pari puuta, toisella puolella on toinen peura ja taustalla leijona, jonka selässä istuu nainen Da Vincin Nainen ja näätä -maalauksen inspiroimana.

Lisäksi piiperrän kukkia sinne tänne ja köynnöksiä. Tarpeen mukaan. Ensin maalaan nämät (siihen menee varmaan viikko, koska se pitää tehdä akryyleilla, ja taitoni niiden kanssa ovat mitkä ovat), sitten sommittelen täytteitä.

Ah, kun vain osaisin maalata piirrokset nätisti! Siitä tulisi niin suloinen ja onnellinen makuuhuone, jos vain onnistuisin!

Merkintöjä rakennusprojektin alkamisesta

28. 7.

Poljin helteessä ja paahteessa Kauppaan X ostamaan maaleja. Vain todetakseni siellä, etten muista, onko nukkekotini osat puuta vai MDF-levyä. Katselin pakkauksen ohessa tulleita papereita ja DHE:n sivuja, enkä löytänyt infoa asiasta. (Myöhemmin sain selvyyden, että runko on MDF-levyä, tietenkin. Mutta rimat, ovet ja ikkunat ovat puuta.)

Minulle on alkanut tulla villi ajatus tehdä ohuita tiilisiivuja massasta ja kitata ne seinään ja ehkäpä alakerran lattiaan. Tulisi elävä ja mukavan epäsäännöllinen jälki. Massasta myös kattotiilet ja savupiipputiilet ja takkatiilet. Pitää perustaa tiilitehdas.


31. 7.

En vieläkään tiedä, mitä teen ulkoseinille. Alan kallistua sellaiseen ratkaisuun, että päätän sitten vasta, kun talo on koottu.

Ennen kuin osaan tehdä mitään (yritän saada aikaiseksi silti maalata tarpeelliset osat valkoisella maalilla, jotta pääsen alkuun), haluaisin löytää materiaalit lautalattiaan ja -kattoon ja tukiparruihin. Varmaan voisi aloittaa laskemalla, miten monta materiametriä niihin tarvitaan. Mutta laskeminen on tylsää! Ja vaikeaa! Harmiksi laskemista ei voi ylikävellä eikä vähätellä.

Minulle on taas vahvistunut näkemys siitä, että yritän tehdä mahdollisimman paljon itse. Niinpä minä pistän toimeksi ja ostan balsaa. Kun minulla on balsaa, visio ja kärsivällisyyttä, saanen pienen taloni ajan myötä omanlaisekseen.

Alan kallistua talon sijoituksessa sinne 1600-luvulle tai jotakin, tai sitten en. Joka tapauksessa, kun pyrin tekemään huonekalut pitkälti itse, pystyn määrittämään aikakauden ihan omaehtoisesti. Valmishuonekaluthan pitkälti määrittävät aikakauden viktoriaaniseksi (plusmiinus vähän suuntaan ja toiseen) tai nykyaikaan.

Mitähän työkaluja rakentajalla EHDOTTOMASTI pitää olla? Ei niin, että mikä olisi ihanne tai mikä tekisi helpoksi. Vaan niin, että mikä on välttämätöntä ja minkä kanssa pärjää, kunhan saa hermot pysymään kasassa?

Minulla on:

Mattopuukko.
Lehtisaha (ERITTÄIN jossakin).
Kuumaliimapistooli (ERITTÄIN jossakin).
Vasara.
Ruuvimeisselejä.
Pinsetit.
Pihdit.
Kohta ehkä Victorinox (jossa on saha).
Porakoneen lainaamismahdollisuus.

Plus kaikki, mitä keittiöstä löytyy ja mitä pyöränkorjaamisessa tarvitaan.


Myöhemmin 31. 7.

Lökösin sohvalla 20 minuuttia unten rajamailla.

Ja mietin taloani. Yritin visualisoida alakerran huoneen, jossa on tiililattia, paneelit ja takka. Sitten visualisoin vihreää kamaria, sitä pientä yläkerran huonetta, ja sen seinämaalauksia. Irrallisia ornamentteja, eläimiä, kukkia ja joissain kohdin ehkä maisemaa. Kaikki vihreällä pohjalla. Vinokatto laudoitettu. Sitten mietin isompaa yläkamaria. Vinokatto valkoinen ja rapattu ja parrutettu, seinät valkoiset ja parrutetut. Mutta ehkäpä ovien päällä, parrujen ja ovien tekemässä kehyksessä, voisi olla jotkin maalaukset, ornamentit ehkä.

Ja päästyäni tähän pisteeseen, hoksasin, että niin no. Julkisivu. TIETYSTI siinä pitää olla maalauksia! Mutta mihin kohtaan ne maalaukset? Päätykolmioon? Vai hulppeasti alakerran seiniin? Eli ei tiilinen alaosa, vaan rapattu ja maalauksin maalattu?

Maalaaminen kuitenkin on kai vahvin käsillätekemispuoleni, niin että kai minun sitä pitäisi käyttää hyväkseni? Kun oikealla tavalla pintakäsittelisin seinät, voisin piipertää ja maalata niitä pöydällä ihan kuin paperilla.

Ehkä sen talon sijainti alkaa vakiintua jonnekin Keski-Eurooppaan tai Ruotsiin tai Alankomaihin. (Tai sitten satumaailmaan.)

Ai jee.


Vielä myöhemmin 31. 8.

Ja nyt sen rakentaminen alkoi! (Rakentaminen ja rakentaminen... Maalaamista ja petsaamista varmaan 13 kuukautta ennen kuin alan kasata sitä.) Startissa ei mennyt kuin 4 lehtisahan terää ja mattopuukosta ei lohjennut kuin kaksi palaa. Vertakaan ei lentänyt!

Mutta hänen ensimmäinen työtapaturmansa sattui jo: MDF-pöly suussa aiheutti kielen alle ilkeän oireen. Selvittäneen sairaalareissutta.

Löysin varastosta lehtisahani, sen terät (onneksi), kuumaliimapistoolin, sen liimapötköt sekä kyseenalaista sähköturvallisuutta noudattelevan neuvostovehkeen, jolla voi polttaa puuhun kuvioita. Ties vaikka siitäkin olisi hyötyä! Kunpa olisi! Kunpa siis keksisin käyttökohteen, koska sen tekemä jälki on kivaa!

Sahasin nukketalon pohjalevystä kaistaleen pois. Mittasin kohdan, piirsin viivan ja sahasin kaikkea muuta kuin viivaa pitkin :D Ah, aaltoileva reuna on luova, eikö! Joku sanoisi, että siinä meni hieno DHE-talo tärviölle, minä sanon, että siitä alkoi itsenäisyys. Olisi ollut mänttiä aloittaa rakennushommat sillä, että ensin anelee jonkun pelit ja vehkeet omistavan vetämään pohjasta palan pois hienolla vempaimella ja sitten joutua odottamaan, että pelit ja vehkeet omistava ehtii tehdä sen. Niin että omakätisesti tein tuon talon aloituksen, eikä katkennut kuin ne neljä sahanterää ja mattopuukostakin jäi enemmistö jäljelle. Ja verta ei tosiaan vuotanut lainkaan!

Mutta siis tuota. Hion ja tasaan ja veistelen tuota aaltoreunaa myöhemmin ja sitten teen siihen kiveystä. Enpä usko talon valmistuttua kenenkään osoittelevan levyn kevyesti aaltoilevaa etureunaa. Senhän voi vain muuttaa eduksi ja luoda elävän ja pehmeän rajan talon pohjalevyn ja maailman väliin.


1. 8.

Ostoksia!

Ja muoviliinan käryä! Ai jee, että se haisee! Mutta kohta haju peittyy petsin ja maalien hajun alle. Ah, mikä kemikaalikoktail nuuhkittavaksi!

Ostin tänään monella rahalla. Ostin balsaa, kolmea paksuutta.

Ohuimmasta (1mm) viiltelen lattialankut kahteen huoneeseen ja kattolaudat toiseen. Lisäksi vetäisen alakerran ison huomeen paneloinnin pohjan siitä ohuimmasta alakerran huoneeseen. Paksuimmastta (6mm) leikkaan (en tosiaan tiedä, miten) kattoparrut. Ja keskipaksuisesta (2,5mm) saan huonekaluihin materiaalia.

Puurimaa ostin 9 metriä. Siitä tulee ison huoneen seinäpanelointiin neliökuviot.

Askarteluveitsen lisäterineen (ei erilaisten terien valikoimaa siinä) ostin myös ja sitten vihreää akryylimaalia pikkuhuoneen seiniin. (Maalasin jo yhden seinän, ja huonosti maalasinkin. Kaameaa jälkeä. Laajojen pintojen maalaaminen vielä hakusessa.)

Vielä ostin lasten sutisetin, sellaisen, jonka sudit malttaa sotkea petsiin, ja akryylimassaa kittaukseen.

Sitten viimeistelin konkurssini ostamalla KAKSI purkkia petsiä, siis oikeaa petsiä, josta yhden purkillisen määrästä saisi petsattua meidän olohuoneen lattian. (Eli lopun ikääni petsaan kaikki askarteluni tammella tai pähkinällä.) Kahden petsipurnukan ostaminen vähän mietitytti. Mutta yhdellä petsivärillä ei tosiaankaan olisi ollut järkeä vetää julkisivun puitteita, seinäparruja, kattoparruja, lattioita, sisäkattoa, ovia, seinäpaneeleita JA huonekaluja!

Nyt olen sitten kai päättänyt talosta olennaiset. Materiaalit on suunniteltuihin sisäpintoihin ja visio maalatusta julkisivusta. Teen talosta sellaisen n. 1500-luvulla (tai aiemmin) rakennetun. Seinämaalaukset vihreässä huoneessa voisivat olla 1500- tai 1600-luvulta. Sitten teen tudorhenkisen pylväskatossängyn makkariin, takan paneloituun alakerran huoneeseen ja tulisijan yläkerran huoneeseen. Lisäksi teen korkeaselkäisen penkin, pöydän, laatikkotuolin (ehkä) ja kirstun. Ja sitten joku voi muuttaa taloon, ja se voi tapahtua missä ajassa tahansa! Eli voitan vielä aikaa muutajan henkilöllisyyden miettimiselle:)


2. 8.

Vihreät seinät ovat vihreät! Lähes kaikki valkoiset seinät ovat valkoiset! Huomenna alan tehdä seinämaalauksia!

Tudor-talon julkisivu?

1) Ostin jo DAS-massaa, terrakottaa.
2) Meinasin ostaa petsiä, mutta en löytänyt edes välttävää sävyä. Luulen, että turvaudun lainapetsiin, mikäli sisko löytää pönikkänsä (käykö jooko?).
3) Valkoista maalia pitää hankkia ja kittiä tai jotakin.
4) Ja rimaa pitää hankkia.
5) Ja sitten akryylimaalia (ehkä akryylivärini eivät ole kuivuneet!) yhden huoneen seinämaalauksiin.
6) Voisin pyytää yhtä kolmesta lukijastani lähettämään kivi- ja tiilisabluunan lainaksi:)

Ajattelin tehdä sisäpinnat ensin ja sen jälkeen harkita, mitä olisi fiksua tehdä ulkoseinille ennen kokoamista. Mutta en osaakaan alkaa sisäpintojen tekemistä ennen kuin olen keksinyt, millaisen julkisivun teen. Julkisivuun tietysti vaikuttaa aika ja paikka. Mutta olen ajatellut niin, että teen justiinsa kaikkein kivoimman julkisivun ja sitten mietin ajan ja paikan. Niin että mitäs sanotte näistä vaihtoehdoista kantaa ottamatta maantieteeseen tai aikaan:

1) Kokonaan rapattu, tiiltä näkyvissä.















2) Kiveä,
tiiltä ja ehkä
rappausta
näkyvissä.
Karuhkoa
jälkeä siis.












3) Tuossa
vasemmalla

näkyy vähän

tuollaista

korkeaa

kivitaloa, jossa on ulkoneva terassi. Siihen on helppo kuvitella portaat lisäksi.

Aika viehättäviä nämä kokonaan kiviset talot, joissa vähän yhdistyy rappaus ja tiili. Ja katsokaa terrakotta-kattoja!

Sitten vielä taas rapattuja vaihtoehtoja höystettynä puulla ja tiilelläkin:

4) Klassinen ja herttainen malli.














5) Klassinen malli kera kauniiden hirsien.



















6) Lisää hirttä.














7) Mahdottoman kaunis tiilipääty!



















8) Tässä on kokonaan palkitettu talo, päätykolmiossa nätit tiilet.














9) Ja tässä on kaikkea mahdollista.

Niin että tiiltä, kiveä, rappausta, hirttä vai kaikkea tai montaa niistä? Onko mielipidettä? Ja vielä. Miten ihmeessä se oikein onnistunut ja aito tiiliseinä tehdään? Yhdessä nimeltämainitsemattomassa askarteluliikkeessä oli pelkästään amatöörimaisia ehdotelmia. Entä aito kiviseinä? Mitä värkkiä tiili- ja kiviseinän tekemiseen nyt tarvitaankaan? Teidän mielestänne?

HA!

Menee varmaan 15 vuotta tuon kokoamisessa.

Kaksi asiaa

1) Päätin sommitella tilkut sävyttäin. Siitä tulee harmonisen ja kivan näköistä.

2) Sain ilmoituksen, että huomenna minulle tuodaan joku kansainvälinen postipaketti kotiin. Se on oltava tudor-taloni! Viimeksi olen ollut näin malttamaton varmaankin joskus jouluna 1987.

163 kappaletta 2,5 cm x 2,5 cm -kokoisia tilkkuja

Kirjoitan tätä Havannan kosteudessa, kun tuuletinvipperä puhaltaa ja viskelee papereita sekaisin ja taivas alkaa laittautua myrskyasemiin ja nyrkin kokoinen ampiaisensukuinen lentävä eliö yrittää toimittaa minut pois päiviltä.

Eilen oli varsinainen myrsky. Hoksasin, että tomaattini ei varmaankaan pidä tuulesta, joka puhaltaa jokaiselta ilmansuunnalta, jonka vuoksi ryntäsin pelastamaan sitä tikkujen ja keppien ja narun kanssa. Viisi sekuntia ulkosalla ja minä koko persoonassani sekä vaatteeni että kenkäni litisimme niin märkinä, ettei mitään määrää. Tomaattia oli vaikea sitoa tukikeppeihin sateessa ja tuulessa, ja lisähaastetta työhön toi ukkonen, joka aina räsähtäessään pääni päällä (DIES IRAE!!!) aiheutti minussa hyppy- ja kiljahdusreaktion, jonka vuoksi tomaatinoksat heltisivät kädestäni ja työ oli aloitettava alusta.

Olen lähdössä loistoristeilemään. Koska noudatan tiukahkoa nettiturvallisuuspolitiikkaa, en kerro, että milloin, miksi ja minne. En edes kerro, että juksaanko! Joka tapauksessa olen miettinyt, mitä ihminen voi tehdä laivassa n päivän ajan. (Jos laiva ei esim. heittelehdi ja uppoa ja siten järjestä omaa ohjelmaansa.) Ensin ajattelin, että voisin olla taiteilija ja kantaa maalaustarvikkeet mukanani. Sitten hoksasin, että suunnilleen vain kapteenin hytissä, jota en usko saavani käyttööni, on pöytätilat, jotka kelpaisivat työskentelyyn. Ehkä auloissa myös olisi oivan laajoja pöytiä, mutta en koe välttämättömäksi olla laivan virallinen julkitaiteilija. (Jos minussa olisi Aivazovskin vikaa, olisi se ilo. Mutta minussa ei ole.)

Niinpä aloin leikellä tilkkuja. Nukkekotikoon tilkkutäkkiä voi tehdä missä tahansa tilassa, missä mahtuu istumaan. Ensin kaivoin esiin roskapalat (kaikki 1 x 1 cm -kokoa suuremmat palat kannattaa ottaa talteen... melkein ainakin). Leikkelin ne oikeaan kokoon (2,5 cm x 2,5 cm, noin). Sitten leikkelin vähän muitakin kankaita, jopa kilcullenilaisia. Varmuuden vuoksi leikkasin sen jälkeen tilkkuja vielä vähän lisää, ja sitten vielä vähän. Että varmasti riittää ja että taatusti saa hyviä yhdistelmiä. Lopputulos oli 45 erilaista tilkkua (kts. viereinen kuva).

Yhteensä 163 tilkkua. Kun yhteen yksöisnukuttavan sängyn täkkiin riittäisi 45 tilkkua (plus sitten paneelipalasia yms.) vallan hyvin (kts. kuva alussa).

Ja kun yhtä täkkiä tekee arviolta puolen ikää, mietin tässä nyt, että mitä teen 163 tilkulla?

Hyvää onnea minulle vain sommitteluun!

Imuri vs ruohonleikkuri

Tämä helle ja sen aiheuttama puutumustila elimistössä tekee mahdottomaksi käyttää aikaansa viisaasti. Herättyäni, puhuttuani vakuutusyhtiöön (turhaan, tietysti - kyllä te nyt vakuutusyhtiöt tiedätte), syötyäni ja laitettuani lakanapinot hyllylle oli välttämätöntä ottaa päivätorkut. Just. Sitten valuin paahteessa kauppaan hakemaan maitoa ja söin kotiin kävellessäni jätskin. Ja nyt pitäisi saada lopun päivää kulumaan jotenkin (mieluusti hyödyllisesti), ja kuumimmat tunnit ovat vasta edessä. Ja suihkusta ei tule edes viileää vettä. (Parempi toki niin, että se on jumittunut lämpimälle eikä jäätävälle.) Varma ratkaisu: vertailevan analyysin kirjoittaminen ruohonleikkaamisesta ja imuroimisesta?

No jos nyt ei sentään analyysin.

Meillä on kaurapuurolla toimiva käsilykkyri, vuodelta n. Se on sininen ja ihan kiva. Mutta jos on niin, että tulee viikon helle (jolloin ei kannata katkaista ruohoa palamismittaiseksi) ja sen jälkeen viikon sade ja sitten yhtäkkiä pitää lähteä viikoksi pois, jona aikana otollisesti sataa ja paistaa, sininenkään vuodelta n oleva kaurapuurolla toimiva käsilykkyri ei ole enää kiva. Kunnes muistaa, että mitkä tahansa ruohonleikkuuolosuhteet eivät koskaan voi olla niin pahat, etteivätkö ne olisi paremmat kuin mitkä tahansa imuroimisolosuhteet. (Vertailukelpoisuuden vuoksi jätetään pois laskuista asiat tyyliin nurmikonleikkuu sademetsässä vs imuroiminen savimajassa.)

Minulla on aivan viime päiviltä kokemuksia kummastakin, imuroimisesta ja ruohonleikkuusta.

Imuroiminen oli melkein viisi minuuttia eksoottista, raikasta ja kivaa, koska edellisestä imuroimiskerrasta oli kulunut jo noin kuusi kuukautta (huom huom huom! niinä kuutena kuukautena käytin mikrokuituliinaa kontillani ja moppasin päälle). Puolen vuoden imuroimispaasto ei tehnyt yhtään hyvää minun ja imurin väliselle suhteelle (paitsi siksi viideksi minuutiksi), mutta selvisin järjissäni ja suuremmitta vammoitta.

Ruohonleikkaamisessa meni kolme päivää ja sain peukalontyviin rakot. Lisäksi melkein sain hampaani sisään, vatsalakun repeämään ja hauikset (?) revähtämään. Silti se oli kivempaa. Viime viikkoina kertyneet niskajännitykset katosivat kolmen ruohonleikkuukerran jälkeen paremmin kuin hieronnassa ikinä. Ilmaiseksi.

Ruohonleikkaamisen plussat ja miinukset verrattuna imuroimiseen:

+ Ruohonleikkuu tapahtuu yleisesti ottaen ulkotiloissa. Ilma on raikasta ja ruoho tuoksuu hyvältä.
+ Ruohonleikkuri (kaurapuurolla toimiva) ei haise eikä puhalla naamalle.
+ Ruohonleikkuri ei ujella lähes siniäänten tasolla.
+ Ruohonleikkuu on hyvää niska- ja hartiaseutujumppaa ja muuta jumppaa.
+ Ruohonleikkuri tulee tuskin koskaan nilkoille.
- Jos ruohonleikkuri tulee nilkoille, se on aika kohtalokasta.
- Ruohonleikkuri voi tuhota elimistöä tehokkaammin kuin imuri, mikäli ruoho on pitkää ja leikkuri töksähtää jumiin kesken voimallisen liikkeen. (Ainakin joka kerta sen sattuessa minä olen varma, että nyt joku elin halkesi.)
- Ruohonleikkaamisessa on luontovaaroja kuten auringonpistos, ötökänpuremat, nokkosenpolttamat tai orapihlajan piikki korvan takana. (Lapsena pidin todellisena ruohonleikkuun luontovaarana kyitä. Joka kerta kun lykkyri imaisi käynnistysjohdon sisäänsä ((vai mitä se nyt tekikään)) ja piti infernaalisen kihinän, luulin, että se on kyy joka siellä kirkuu ja silppuuntuu. Joka kerta. Lykkyri saattoi pitää sen äänen kolme tai neljäkin kertaa yhden lykkäyssession aikana, joten on ihme, että minusta kasvoi näinkin normaalihermoinen ja tasapainoinen aikuinen.)
- Jos sattuu inhoamaan ruohonleikkuria, ei helposti ole korvaavaa vaihtoehtoa, mikäli nurmikon ala on muutamia neliömetrejä isompi eikä ole saksilla leikattavissa.

Imuroimisen plussat ja miinikset verrattuna ruohonleikkaamiseen:

+ Imuroidessa ei voi saada auringonpistosta eikä kyynpuremaa (yleensä ainakaan).
+ Imuri ei voi silpoa jäseniä.
+ Imuroiminen ei ole riippuvainen säästä (mutta mielentilasta kyllä).
+ Imuri on korvattavissa.
- Imuroidessa tulee selkä kipeäksi ja paikat jäykiksi.
- Imuroidessa tulee mustelmia ja mahdollisesti kallohalkeamia (eli pahimmillaan imuroiminen voi olla yhtä vaarallista kuin ruohonleikkuu).
- Imuroidessa menee mahdollisesti järki.
- Imuroiminen on kamalaa.
- Imuri haisee.
- Imuri on kuuma.
- Imuri ujeltaa ja huutaa.

Minun oikeastaan käy sääliksi imuria (ja sitä insinööriä, joka keksi imurin) nyt, kun katson tuota listaa. Kamalan kurjaa varmaankin olla niin inhottu koje kuin imuri.

Tämä viesti on kirjoitettu Bikorosta.