Tilanteen tasaamista Tähkäpään eduksi: kesämekko

Ruususen, Tähkiksen ja Meridan nukenvaatekatsaus

Sain valmiiksi renessanssihameen hihat sekä yhden prinsessaisen hameen ja aloin tietenkin miettiä, että mitä seuraavaksi. Ensimmäisenä mielessä oli samettinen renessanssihame, silkkinen renessanssihame ja silkkinen viktoriaaninen hame (minulla on hykerryttävät kankaat jonossa tuolla ompelukaapissa, jonka siivosin äsken) (josta toimesta olen varsin ylpeä), mutta sitten aloin laskeskella, että mitä vaatteita minun Animator-nukeillani on. Ja sitten piti tietysti kuvata ne. Tekosyynä, että kuvasta on helppo saada yleisvaikutelma, että mitä nukenvaatelaatikossa on (niin kuin en osaisi ulkoa kaikkia ompelemiani nukenvaatteita).

Ruususen vaatteet:

Tässä kaikki neidin vaatteet. Koska kuvaa on hivenen vaikea jäsennellä, seuraa tässä erittelykuvat.

3 pikkuhousut, 2 yöasua, 2 toppia, 2 trikoopaitaa, lyhythihainen ruutupaita, villapaita, tunika, 2 puolihametta, 2 leggingsit, farkut, sammarit, reisitaskushortsit, 2 haalariasua, takki, kolme pipoa, tumput, 2 kaulahuivia, villasukat, polvisukat, 3 kengät ja laukku.

4 kesämekkoa, liivimekko, 3 prinsessahametta, juhlahame, juhlava puolihame, juhlapaita, bolero, 2 alushametta, nilkkasukat, kengät, puuhelmet ja laukku.

Lopuksi roolivaatteet leikkejä (tai naamiaisia) varten ja balettiasut: 3 balettihametta, renessanssituhkimohame ja paita, kruunu ja olkihattu. Pinkki satiininen prinsessahame olisi kyllä kuulunut tähän kuvaan. (Laitoin kuvaan mukaan Animator-nukkejen valmisasut, jotka ajattelen kuuluvaksi Ruususen vaatevarastoon, koska Ruusus-nukke on ensisijaisesti modernia pukeutumista edustava Animator-nukkeni. Eli ajattelen, että Ruusunen on saanut Merida-, Ruusus- ja Tähkäpää-mekot joulu- ja synttärilahjoiksi tuomisina Disney Storesta :D )

Meridan vaatteet:

2 alushousut, 2 alushametta, sukkahousut (ei tainnut olla 1800-luvun alussa sukkiksia vaan sukkia), kengät, arkimekko ja irtohihat, hartiahuivi, valkoinen parempi mekko ja vyö sekä taftinen juhlahame muodostavat nuken perusvaatevaraston. Lisäksi 1800-luvun alussa elävä Merida omistaa renessanssi- ja rokokooasut härpäkkeineen (naamiais- tai näytelmätarkoituksiin).

Tähkäpään vaatteet:

Alushousut, aluspaita, 2 alushametta, polvisukat, kengät, hattu, myssy, koulupuku ja essu ja lettinauhat sekä juhlamekko.

No niin. Siinä yleisvaikutelma. Josta tulee sellainen olo, että Tähkäpää on hivenen alivarusteltu verrattuna Ruususeen ja jopa Meridaan. Asialle on tehtävä jotakin. 

Listat on kivoja. Joten.

Tähkäpää tarvitsisi ollakseen täysinvarusteltu:

kesämekon,

arkimekon,

mieluusti myös merimiesmekon, 

juhlavan silkkileningin,

yöpaidan, 

ulkotakin, 

huivin, 

neuletakin sekä 

jonkun laukuntapaisen. 

No, ja lapaset. 

Ja varsikengät. 

Hmmm. Ja villa- tai flanelliaslushameen.

Saavuttaakseen uskottavan varustelutason Merida tarvitsisi:

yöpaidan, 

toisen arkihameen, 

takin tai viitan, 

käsineet (muhvin?),

jonkun nyssykän ja

kävelykengät (ja satiinikengät) ja kai myös

villa-alushameen.

Ruusunen tarvitsisi:

uikkarit ja 

koulurepun.

Luulen aloittavani tilanteen tasapainottamisen ompelemalla Tähkäpäälle kesämekon ja kotoisan arkimekon.

(Tarvii tsekata tästä listasta vuoden päästä, että olenko tullut ommelleeksi mitään, mitä nukkeni niin sanotusti tarvitsevat. Saa heittää veikkauksia. Tehdään niistä sitten vedonlyöntitilasto :D )

Ajatus

En ole kauheasti ajatellut viime aikoina mitään.  Siis mitään mielenkiintoista.

Edellinen kuulostaa siltä, että ajattelen, että ennen viime aikoja olen ajatellut mielenkiintoisia.

Nyt minua mietityttää, voinko kirjoittaa kuten ensimmäisellä rivillä kirjoitin. (Tässä välissä juon kaksi hörppyä teetä, tuijotan ikkunasta polkupyörääni ja vastapäisen talon aurinkoista seinää, joka ehtii välillä muuttua ei-aurinkoiseksi mutta joka pian palaa taas aurinkoiseksi. Ei-aurinkoinen on siis vain väliaikainen hetki valossa, mutta kerron sen ilmaistakseni että aikaa kuluu. Lisäksi tässä välissä kirjoitan tämän ((imperfekti alkaisi olla todellisempi sanamuoto)) ilmaistakseni että minua todellakin mietityttää, voinko kirjoittaa kuten ensimmäisellä rivillä kirjoitin.)

Kai minä voin kirjoittaa kuten kirjoitin.

Ymmärrän juuri parhaillani, miksi olen siirtynyt kuvapainotteisiin blogiteksteihin.

Tänään kuitenkin olen ajatellut ajatuksen. Tämän: On huono juttu, jos ihminen ei pysty syömään surffaamatta netissä.

Olen ajatukseni kanssa samaa mieltä.

---

Kyseisen ajatuksen ajattelemisesta ja oheisen tekstin kirjoittamisesta on kulunut jo useita päiviä. Ajatukseni meni nimittäin jumiin, ja sen mukana tietenkin myös kirjoittaminen. Siispä (ystävän kannustuksella) julkaisen lyhyen yksiajatuksisen tekstin ja jatkan ajatuksen edelleenajattelua sekä sen ylöskirjaamista (svetisismi) toisella kertaa. 

Materialistinen postaus

Kävin viime viikolla ekaa kertaa vuosikausiin Hakaniemen kauppahallissa. (Viimeksi olen ollut siellä joskus vuonna 2000 ihan pikaiseen, ja sitä ennen en koskaan.) Kauppahalli oli juuri niin kiva paikka kuin muistinkin. Vähän liian iso se tosin oli. Oloni oli nimittäin bussimatkan jäljiltä melko heikko. Siispä marssin suorinta tietä yläkerran nauhakauppaan (onneksi tiesin että se on yläkerrassa) etsimään nuken renessanssiasuun nyörejä. Matkalla nauhakauppaan näin puodin, jossa oli korunosia ja nukkekotijuttuja. 20 sekunnin vilkaisulla huomasin, että siinä myytiin avaimia, jotka sopivat erinomaisesti nuken renessanssiasun vyöhön. Päätin kuitenkin säästää energiani nauhakauppaan ja jatkoin matkaa. Muutaman minuutin nyöriostosten jälkeen sitten yritin suunnistaa takaisin avainten luo, mutta koska en heti osunut oikealle käytävälle, totesin että ne saavat odottaa toista reissua. Hakeutuessani portaisiin sivusilmäni rekisteröi metallipurnukoita. Pakitin pari askelta ja silmäilin hyllyjä neljä sekuntia ja näin kissapurkin, otin sen käteeni, maksoin ja poistuin kauppahallista. Olin lopulta itse määränpäässä vähemmän aikaa kuin mitä istuin bussipysäkillä odottamassa paluuautoa.

Edellinen kuvaa erinomaisesti, miten huono henkilö cfs-ihminen voi olla markkinatalouden kannalta.  Kyseessä oli tämän vuoden toka shoppailuni, ja käytin siihen aikaa ehkä 12 minuuttia, koska energiani yksinkertaisesti ei riittänyt enempään. 

Toisaalta tarina kuulosti oikein hyvältä markkinatalouden kannalta, koska vähäenerginen ihminen on pakotettu tekemään nopeita päätöksiä, ja nopeat päätökset voivat johtaa heräteostoksiin. 

Mutta! Hähhähhää! Minäpä en ostanutkaan herätettä! Nimittäin siinä neljässä sekunnissa näin kissapurkin, joka oli langettanut minua syntiin jo monen monta vuotta! Nimittäin ystävälläni Irlannissa on samanlainen kissapurkki, ja olen himoinnut lähimmäiseni kissapurkkia siitä lähtien kuin sen ekaa kertaa näin!

Se on tällainen:

Mutta en minä nyt noin vähästä annoskateutta tunne. Se, miksi himoitsin lähimmäiseni kissapurkkia, johtui tästä:

Niinpä niin!

Ja kyllä, edottomasti! Kissapurkki tuli tarpeeseen. Siitä tuli kymmenes metallinen ompelutarvikesäilytyspurkkini!

Kuvasta puuttuu kaksi suurinta ompelutarvikepurkkiani, joista toinen on varsinainen ompelurasiani. Näihin on lajiteltu puuvillapitsejä, nappeja ja nauhoja, ja melkein muistan, mitä on missäkin. Ja jotta kaikki ymmärtäisivät, miten häpeällistä oli himoita lähimmäiseni kissapurkkia, todettakoon että lähes kaikki kuvan purnukat on saatu juuri siltä henkilöltä, jonka omaisuutta himoitsin.

Renessanssiasun alushame ja irtotasku

Luulen, että olen vähän addiktoitunut nuken alusvaatteisiin. Tällä hetkellä nukenvaatevarastojeni suosikkini taitavat olla takamusrulla ja irtotasku. Mitä turhempi vaatekappale, sitä mahtavampaa! (Takamusrulla silti ei ole ihan turha, sillä se tuo muotoa hameeseen.)

No niin. Saanko esitellä renesanssiasun uusimmat osat:

Tämän tehtävä on pitää päälihameen runsas helma poissa nuken kintuista. Helpottaa kävelyä.

Tähän on sisäänpääsy päälihameen sivusaumasta. (Tämä on myrkkypulloa ja tikaria varten. Sain myön asiallisen vinkin, että muutama jalokivikään ei tekisi huonoa.)

Renessassiasun pohjakerros on nyt kasassa. On aluspaita ja -hame, sukkikset, kengät ja tasku. Hihat kun saan valmiiksi, pitää miettiä kirjoako liiviin koristuksia vai ei. Työn alla on myös vyö, jota puuhaan pikkusiskon rikkinäisestä korusta. Viittakangaskin on jo olemassa. Eli onhan tässä vielä moni asia kesken, mutta kyllä enemmistö on jo valmiina. (Oijoi. Kun asu on valmis, olisi hauska seilata nuken kanssa Suomenlinnaan ottamaan kivoja kuvia.)

Tästä samettisesta puolihameesta lohkaistaan vielä jonakin päivänä viitta. Jo tänä vuonna, toivon niin. Olen suunnitellut tekeväni lopusta kankaasta  komeanpuoleisen renessanssihameen, mutta se saattaa jäädä joksikin eläkepäivien projektiksi. Johan tässä on jonossa kolmekymmentä muutakin hamesuunnitelmaa. (Ja tilkkutäkki.) (Ja nukkekotiprojektit.) (Ja hienosteluhartiahuivin kutominen.) (Ja tuhat muuta juttua. Puhumattakaan maalausaiheista.)

Renessanssihihojen nyörit päivitetty

Yleiskuva tässä esittelee, miten nyörien väri vaikuttaa hameen ilmeeseen.

Nukke kohottaa helmaansa vähän kuin esirippua. Se on kuulkaas vihje seuraavasta päivityksestä. Huomatkaa myös vyötäröllä hameen sivusaumasta pilkistävä vaalea kangas. 

Kiitos näkemiin ja tavataan seuraavassa tekstissä.

Renessanssihameen hihojen puuhaamista

Tuli valittua sen verran työläs tapa näpertää nämä, että heti alkoi hyytymys, ja vasta neljännes on valmis. (Voi silti olla, että hyytymys ei johdu hihoista. Ehkä olisin hyytynyt joka tapauksessa.) Nyt onneksi sain kuitenkin sen verran valmista, että saatoin sovittaa toisen puolen hihoja. Tulos antaa potkua tehdä homma loppuun saakka, koska asuhan alkaa näiden hihojen kanssa näyttää renessanssilta.

Hihat ovat tällaisia simppeleitä kaistaleita (joiden malli perustuu ihan vain omiin järkeilyihini maalausten perusteella, ei mihinkään oikeaan kaavaan), joihin on ommeltu rinkuloita kiinnitysnauhoja varten.

Halusin vuorittaa hihat, jotta saan käyttää niitä kumminpäin vain. Reunapistot jäävät aluspaidan hihojen alle piilon, vaikka alkuperäinen ajatukseni oli kyllä, että en saisivat näkyä.

Tällainen on puolivalmis hiha. Tuohon vuori päälle. (Rinkuloiden ompeleminen paikoilleen on tylsääää.)

Sitten hihansovituskuvia eri vinkkeleistä. Kiinnitysnauhat ovat kuvissa virkkuulankaa. Tarkoitukseni olisi saada jostakin mustaa sekä pronssinväristä ohuinta mahdollista organzanauhaa nyörityksiin. Organzaa siksi, että siinä on hyvä pito. Ja mustaa ja pronssinväristä siksi, että haluan kahdet erilaiset nyörit, kun kerran olen nähnyt rinkuloiden kiinnittämisen vaivan (rinkuloiden idea on, että voin vaihdella helposti nyörejä).

Värilliset nyörit toivottavasti tuovat ilmettä tähän näkymään.

Vähemmän pikaiset renessanssialuspaita ja renessanssiliivi (renessanssiksi ne tekee se, että kutsun niitä renessanssiksi)

Taas on näköjään rakentumassa uusi asukokonaisuus. Siitä on valmiina jo aluspaita, päälihame ja kengät. No, ja sovitaan, että sukat. Eihän mun tarvi ommella punaisia sukkia, eihän?

Se on renessanssipaita. Otin siihen mallia italialaisista renessanssiajan maalauksista.

Hihat harmillisesti jäivät ranteista löysiksi. Eli olisi ollut mahdollista saada niihin tihumpi rypytys. Mutta huomasin löysyyden vasta, kun olin päätellyt jo kaikki rypytyslangat niin huolella, että purkaminen tuntui (ja tuntuu) älyttömältä. Kaula-aukko menee nätisti ihoa myöden, kun paidan päällä ei ole liiviä.

Liivi valitettavasti puskee paidan kaula-aukkoa koholle. Liivissä on paksusta puuvillasta vuori ja välissä jämpti (vuoriin tikattu) fleecetoppaus, koska liivi jäljittelee topattua renessanssiyläosaa. Rinkulat nyöritystä varten väsäsin itse nukkekotiaskartelumateriaaliarsenaalia käyttäen, kun bongasin yhdestä maalauksesta vastaavat. En siis bongannut renessanssiajan nukkekotiaskartelumateriaaliarsenaalia maalauksesta, vaan metallirinkulat. Se oli ilo ja onni, sillä minua jännitti kovin alkaa tehdä reikiä ja napinläpipistoja liiviin.

Minusta asussa on kiva sivuprofiili. Päälihihat tekevät siitä toivottavasti renessanssimman.

Vielä tarvitaan: liivin reunoihin koristepistot, nyöritettävät päälihihat, irtotasku, alushame ja viitta. (Ystävä mokoma meni mainitsemaan viitan.) Sitten minulla on mainio pienoismallikokeilu omaa aikakausipukuani varten!

Olen jatkanut käsinompelulinjaa. Kun siksakkasin aluspaidan osien reunat koneella, huomasin, miten rankka on ompelukone. Valehtelematta yhden hihan reunojen siksakkauksen aikana alkoi päässä jo vipata ja syke nousta! Siinä totesin sitten, että on parasta pysyä levollisessa ja äänettömässä käsityössä (kirjaimellisesti). Nyt vain pitää kiltisti tehdä hermoratoja huoltavia liikkeitä käsillä. Esim. imuroida?

Pikaiset renessanssitossut

Minulla on kolme Disney Animator -nukkea, joista yhdelle olen ommellut nykyaikaisia vaatteita, yhdelle 1800-luvun loppupuolen vaatteita ja yhdelle empireä. Kaikki kolme ovat taantuneet viime aikoina. Olen nimittäin pukenut  1800-luvun lopun nuken ja nykyajan nuken kummankin empireen. Alunperin empireen ajoitettu nukke taas on taantunut renessanssiin. Ongelma on ollut, että minulla on vain kahdet vanhanaikaisiin vaatteisiin sopivat kengät. Yksi  nukeista on nököttänyt sukkasillaan ja näyttänyt kurjalta. Mutta tänään minulta meni hermot katsella sellaista. Kaivoin esiin mieheni rikkinäiset nahkasormikkaat. Ne on ommeltu noin 50 osasta kumpikin. Eli ei hirveästi yhtenäistä pinta-alaa. Ja isot nahkapalani taas ovat 80 portaan päässä ullakolla laatikkopinossa... Niin vähän sitten kääntelin sormikkaita kädessäni. Ja sitten - nips - peukalot irti (sormikkaista) ja muutaman sentin ompelulla sain nukelle renessanssitossut!

Oikeasti minulla ei ole aavistustakaan, millaisia tossuja renessanssin aikaan oli. Pääasia on, että sain pikaisesti ja ilman vintille kiipeämistä rauhoitettua hermoni. (Ja pitkästä aikaa tein jotakin spontaanisti ilman 30 tunnin taustagooglailua.)

Renessanssi- ja/tai rokokoohame

Lisäys otsikkoon: En ole vielä seonnut. Ymmärrän että renessanssin ja rokokoon välissä on kokonainen vuosisata ja enempikin.

Varoitus lukijalle: Tämä teksti on pitkä ja polveileva ja sisältää 26 kuvaa.

Kirjoittajan mielentila: Olen erittäin tohkeissani. Oikeasti minun pitäisi nukkua nyt, mutta ei tohkeissaan malta nukkua. Siispä kirjoitan nyt tänne (huomatakseni huomenna, että saan kirjoittaa kaiken uusiksi).

Asiasisällöt: Ihmiskoon aikakausipukuhaaveet, renessanssihame, rokokoohame, cartridge pleating.

Ajatuksissani on iso renessanssi- ja rokokoomöykky, jossa kaikki liittyy kaikkeen, jonka vuoksi on vaikea päättää, mistä aloittaisi.

Yksi aika varma tapa aloittaa on alku. Sen määrittely tosin on hankalaa. Periaatteessa alku voisi olla siinä, että lapsena potutti, kun meidän ullakollamme ei ollut kirstua, josta olisi voinut penkoa esiin silkkiviittoja ja viuhkoja ja alushameita ja hattuja ja kahisevia leninkejä. Toisin oli lähes kaikkien lukemieni tyttökirjojen henkilöiden tilanne. Heillä piisasi arkkuja ja hameita. Koska meillä sellaista varantoa ei ollut, tyydyimme katsomaan Tuulen viemää ja Sissi-elokuvia ja piirtämään paperinukeille haluamanlaisiamme ("haluamanlaisiamme"? onko se edes sana?) hameita viuhkoineen ja hattuineen ja ompelemaan barbeille mustia samettisia leskenasuja.

Kai minä niistä ajoista lähtien, siis jostakin 1980-luvun puolivälistä, olen halunnut aikakausipukua itselleni. Mutta koska sellaisten tekeminen vaatii taitoa sekä rahaa, olen jatkanut haaveitteni toteuttamista nukenvaatekoossa. Muutama vuosi sitten kuitenkin veljeni sanoi minulle, että no hyvä ihminen, ompele nyt itsellesi aikakausipuku, kun aina asiasta puhut. Vastasin, että no missä minä sellaista käytän (tosi typerä vastaväiteyritys). Veli vastasi että no vaikka synttäreilläsi. Silloin keksin, että alan säästää rahaa hametta varten ja ompelen sellaisen 40-vuotissyntymäpäiväjuhliini. Tasan tarkkaan saan silloin syödä marenkikakkuani juuri sellaisissa vermeissä kuin itse haluan. 

Tämän vuoden alussa keksin, että ehkä minun nyt pitää oikeasti alkaa se säästäminen, jotta ehdin seuraavan viiden vuoden aikana tehdä synttärimekon itselleni. Jos ihminen ompelee nuken aikakausipukua härpäkkeineen pari kuukautta, eiköhän oman ihmiskoon aikakausipuvun ompelemiseen pidä varata sellaiset neljä tai viisi vuotta. Plus että vaikka olenkin alle 160 cm pitkä, maksaa hamekangas itselleni paljon enemmän kuin nuken hamekankaat, joten säästämiseenkin kannattaa varata aikaa.

Siispä aloin säästää ja suunnitella.

Ensimmäinen ajatus oli, että hameen pitää olla englantilainen renessanssihame, tudoria, sanoisinko. Vähän tähän tapaan:

Roikkuhihat ja valehihat, leveä A-linjainen helma, joka laahaa takana maata, ja päälihameen alla näyttävä alushame. Semmoista komeutta mietin, mutta mielessäni kävi myös, että mahtaisinko lyyhistyä hametaakan alle ja ehkä jopa joutua kadoksiin kankaiden syövereihin.

Seuraava ajatus oli, että koska olen alle 160 cm, ehkä italialainen renessanssi, jossa on vähän korotettu vyötärölinja ja ei-massiiviset hihat, voisi olla parempi homma, etten huku hameeseen. Tähän tapaan, paitsi ilman Disney-efektiä ja pienempihihaisena:

Korotettu vyötärölinja, suorana laskeutuva runsas helma ja hihojen välistä esiintryykäävä aluspaita olisi maltillisempi ratkaisu.

Ensimmäiset kaksi ajatusta kääntyivät joka tapauksessa kumpikin renessanssiin, joten renessanssi oli heti vahvoilla, ja pienen hapuilun jälkeen lukitsin päätöksen.

Sitten tuli rokokoovillitys. Se horjutti vakavasti sisäistä rauhaani. Alkoi raskas henkinen taistelu tulevan pukuni laadusta, sillä kieltämättä rokokoossakin on puolensa. Kuten eräs sen aikakauden pukuja harrastava totesi, rokokoohame on renessanssihametta käytännöllisempi. Ei tietenkään sillä tavalla käytännöllisempi, että se soveltuisi paremmin esimerkiksi Hulluille Päiville tai ratikkaan. Mutta sillä tavalla käytännöllisempi, että Suomessa on aika paljon 1700-luku-tapahtumia, ja rokokooasulle löytyisi kivoja arkkitehtuurikuvausympäristöjä, kun taas renessanssille ainoa arkkitehtuurikuvausympäristö taitaisi tässä maassa olla Turussa.

Mutta tutkistellessani sydäntäni ymmärsin, että piirrän prinsessoilleni suurimmaksi osaksi renessanssihtavia juttuja, joka kallisti vaa'an jälleen 1400- tai 1500-luvulle.  Ja sitten ajattelin, että jos teen eläissäni yhden aikakausipuvun, pitää sen olla pramea. Olisi rokokookin silti pramea, mutta ei niin kuninkaallisesti. Päädyin näin taistelussani kuuntelemaan sydämeni ääntä ja intuitiota ja totesin, että mennään rokokoon kanssa nukenvaatteilla nyt vain. Ja sitten aloin suunnitella nukelle punaista rokokooalushametta ja pastoraali-idyllimaalaistyttöhamosta ja vähän kaikkea. Niistä sitten tuli mieleeni, että no, niin, kieltämättä renessanssissakin olisi sellainen maalaisporvarilook (sanan lanseerasi väsynyt minä äsken - en kanna siitä vastuuta) tosi mainio homma. Sitten päädyin googlailemaan ja sitten sain pääni sekaisin.

Samanaikaisesti kun sain pääni sekaisin ymmärsin kuitenkin, että voin jakaa renessanssipukuprojektin osiin. Tänä kesänä hankin aluspaitakankaan ja alan ommella sitä. Ensi vuonna voin hankkia kureliivi/korsetti/kirtle/bodice/stiffened bodice/stiffened kirtle -materiaalit ja ratkaista, että mikä on mikä ja minkä minä tarvitsen. Ja sitten voin myös ommella sen asian. Ja sen jälkeen voisi olla aika alkaa päättää päälihameen mallia. Tällaista olen ehtinyt jo ajatella päälihameen mallimietinnön lähtökohdaksi:

Hänet on maalannut Lorenzo di Credi. Hänen hameensa vyötärö näyttäisi olevan himpunverran koholla. Hihat ovat sellaiset, jollaiset kutkuttaisivat minua kovin. Yläosassa ei näytä olevan kureliiviä, mutta en tiedä, onko henkilöllä yllään joku topattu täytetty tuettu vahvistettu kirtle-bodice-asia.

Sitten katselin paljon kaikkia muita maalauksia ja keksin, että. Kuva jatkaa:

Mitäpä jos tekisin pukuuni kahdet hihat? Kapeat putkilot ja sitten toiset komiat ja massiiviset? Ja kun pääsin alkuun tällaisen vaihtoehtoajattelun kanssa, hoksasin, että jos teen asuni alushameen villakankaasta ja sitten tekaisen erillisen pääliliivin, saisin itselleni renessanssisen maalaisporvarilookin ja niin minulla olisi melko pienellä lisävaivalla kolme erilaista asua.

Keksittyäni että teen muunneltavan renessanssiasun itselleni päädyin googlailemaan lisää ja löysin Cartridge pleating -linkkejä. Jos joku nyt ei tiedä, mikä on Cartridge pleats, ei jonkun tarvitse ahdistua, koska asia tuli esille vasta äsken. Sitä paitsi en minäkään tiedä, miksi Cartridge pleats on Cartridge pleats. Mutta pleats merkkaa laskoksia, joten pleating merkkaa laskostamista tai rypyttämistä. Niin että Cartridge pleating on Cartridge-laskostamista. 

Samaan aikaan kaiken muun kanssa keksin, että minähän voisin ommella nukelle renessanssihameeni koeversion. Sitten keksin, että renessanssisen maalaisporvarilookin ompeleminen nukelle voisi joiltakin osin edesauttaa nuken rokokoomaalaisidylliasun ompelemista. 

Suoraan sanottuna olen keksinyt viimeaikoina aika paljon kaikenlaista.

Ja sitten muistin yhtenä iltana ennen nukahtamista, että minulla on juuri täydellistä punaista villakangasta tilkuissani, että jos sitä on riittävästi, teen siitä nuken renessanssi- ja rokokooalushameen, jonka rypytän cartridgesti, niin tuleepa testattua sitä tekniikkaa. Koska muistin ajatuksen vielä myös aamulla, kaivoin kankaan esiin, totesin että se riittää ja pakkasin sen juhannusvierailukassiini.

Ja niin minä tein juhannuksena tämän:

Koska olen vihdoin päässyt asiaan, josta olen tohkeissani, voin luvata, että hameesta ja sen ompeluvaiheista tulee vielä tähän monta kuvaa. Monet kuvat alkavat tästä:

Cartridge-laskoksia käytettiin 1400-luvulla hihojen olkapäärypytyksissä ja 1500-luvulta alkaen helmarypytyksissä. Voi olla, että käytettiin helmoissa jo ennenkin, ei siinä mitään. Mutta ainakin renessanssissa se oli suosittu tapa. Ja sen jälkeen. Tekniikalla saadaan iso määrä kangasta nätisti pieneen tilaan ilman muhkuraisia saumoja. Lisäksi cartridgesti (ihan taatusti tekniikalle olisi suomenkielinenkin nimi...) laskostettu hameenhelma tekee henkilölle mahtavan lantio- ja takamusvaikutelman, joka on joskusmaailmassa ennen rasvaimujen muotiin tuloa ollut hyvä juttu. Tässä kuvassa neitosella on nyt rokokoomaalaisidylliasu ja hameen alla on helmaa kohottava pemppurulla.

Tässä ei ole hameenkohotusta, mutta kuten näkyy, helma lähtee omiakin aikojaan aika levesti tuosta lantiolta.

Sivusta kera bumrollin.

Ilman bumrollia.

Tämäkin on ilman bumrollia. Eli kuten näkyy, hamonen totisesti tekee henkilölle takamuksen.

Vähän enempi takaa kuin sivusta kuvattuna.

Ja tässä kohtaa kaikkien pitää ihastella, että vautsi miten kivan punainen kangas ja laskeutuupa se upeasti ja onpa hienot laskokset. Ja kun nyt olette ihastelleet, minä kerron, miten homma on tehty.  Näin:

Ohjeen löysin täältä.

Eli. Minulla oli 170 cm villakangasta. Ja nuken vyötärö on 23 cm. Kuvasta näkyy, minkä määrän kangasta laskostin vyötärönauhanpuolikkaaseen. Kuvasta näkyy myös matkaompelusettini, se on: neulatyyny ja Victorinox. (Minulla on tietenkin aina ompelukseni väriin sopiva neulatyyny ja linkkuuveitsi.) (Väreihin sopiva viivoitin on lainattu anopilta.)

Ensin siis vetelin nuo laskostavat langat. Kuten näkyy, en tehnyt niitä viivoittimen kanssa samanmittaisiksi ja identtisin välein oleviksi. Silmämääräisesti tein. Tuo taite on olennainen osa juttua. Kaikissa ohjeissa on aina kuvattu, että kangas on taitettu. Varmaan tietysti kestävyyssyistä (joissakin ohjeissa oli lisänä tukikankaita), mutta ehkä myös siksi, että saadaan siihen lantiolle volyymia.

Sitten vedin kankaan lyttyyn.

Sama tilanne oikealta puolelta. Helma kiinnitetään valmiiseen vyötärökaistaleeseen.

Tässä kohtaa kehräsin tyytyväisyydestä. Kun olin tehnyt sopivan tiiviin ryppyjonon ja olin solminut ja päätellyt rypytyslankojen päät, kädessäni oli erittäin kompakti ja helpostikäsiteltävä kangas. Koskaan ei ole ollut helman ja vyötärökaistaleen yhdistäminen ollut näiin selkeää ja helppoa.

Eikö olekin kaunis! Harmonista! Aijai. Ihan toista kuin esimerkiksi sekava johtovyyhti pianon takana.

Helma ommellaan vyötäröön (tai vaihtoehtoisesti hameen yläosaan tai minne sen nyt haluaa ommella) kunkin vekin kärjestä.

Tämän kuvan otin siksi, että se havainnoillistaisi, miten hameeseen syntyy se lantiolevennysmeininki. Pedgoginen ajatukseni yleensäkin oli ensin näyttää valmis hame ja sitten kuvittaa sen tekeminen, niin että ompeleva ihminen nappaa sitten näistä tekemiskuvista ilman kuvatekstejäkin homman idean. Olisin silti tähän halunnut avata idean sanoiksi, mutta alkujaan tehdessäni tätä blogikirjoitusta ei pääni suostunut sanoittamaan asiaa. Nyt ilokseni ystäväni pisti viestiä ja valitsi (tietämättä ongelmastani) sanat puolestani: "-- se rypytetty osa ommellaan vyötärökaistaleeseen vain toisesta reunasta silleen roikkumaan, niin se rypytys pystyy kääntymään ikäänkuin ihmisen ihoa vasten ja ilmeisesti siten aiheuttaa sen pömppä-efektin!" (Tämä kuvateksti on lisätty siis jälkikäteen.)

Hameen sivusaumat ompelin tavalla, jonka bongasin joltakin renessanssipukuompeluohjesivulta. Varmaan tätä käytetään edelleenkin, mutta itse opin sen vasta nyt. Eli ensin ompelin saumanvarat kiinni. Sitten ompelin luotospistolla reunat toisiinsa.

Siitäkin olin tohkeissani. Lopputulos on tukeva ja erittäin siisti ja huomaamaton.

En minä oikeastaan ole varma, miksi viimekädessä olin ja olen niin tohkeissani tästä punaisesta puolihameesta. Ehkä siksi, että kerrankin materiaali ja käytetyt tekniikat ja vaatekappaleen käyttötarkoitus ja aikakausi ja kaikki täsmäsivät. Siis eli hamekangas mielestäni palvelee erinomaisesti rokokooalushameena tai -päälihameena ja materiaali käyttäytyi justiinsa optimaalisesti.

Nyt on ihan välttämätöntä ommella irtotaskut, kun on niin siisti kädenmentävä aukko lantiolla hamosessa.

Joojoo, alkaa tulla selväksi.

Kivasti sopii jo tekemäni kureliivi tähän. Mutta kieltämättä suunnitelmissa on jo seuraava liivi.