sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ilmoitusluontoinen asia

Blogi on taas hetken jäissä. Varmaan vielä ainakin viikon. Pari viikkoa olisi vielä viisaampi ratkaisu.

Nimim. Hän naputtelee tätä ranteet kylmägeelitettyinä ja tukisiteisiin hirtettyinä


tiistai 5. helmikuuta 2013

Nukkekodin kakluuni ja sen majoitus

Olin viikonloppuna Leea Lehelmän nukkekotikurssilla, jossa tein kakluunin. Olin suunnitellut kakluunin tekemistä jo noin kuusi vuotta, joten kurssille meneminen oli hyvä ratkaisu. Joskus ei vain saa kotona aikaiseksi. Kursseissa on sekin hyvä puoli, että materiaaleja ei kauheasti tarvitse itse miettiä ja sotkut eivät ole kotona. Hah, niin muka. Tosiasiassa sitten tein uunin lähes kokonaan kotona ja runkoa lukuunottamatta omista materiaaleista ja siivosin sitten sotkuja reilun tunnin ja hissasin käsistäni metallimaalia vartin (olen tosi huono putsaamaan maaleja itsestäni, jotenkin enempi tuntuu siltä, että putsausvaiheessa sotken itseäni vain lisää, ja ympäristöä tietty kanssa). Mutta ehdottomasti kurssi oli menemisen arvoinen, vetäjä oli tosi kiva ja avulias, ja uunini jäi alkutekijöihin sosiaalisista syistä, ei esim. siksi, että kurssin pituus ei olisi sen tekemiseen riittänyt.

Tässä alla uusi kakluunini nyt sitten on, vinoineen hyllyineen kaikkineen. (Unohdin mittaamisen hyllyä laittaessani, ja huomasin vinouden vasta sitten, kun liima oli jämähtänyt tosi hyvin kiinni. En alkanut irrottaa sitä sitten enää, koska siitä olisi tullut enempi vahinkoa kuin vinoudesta.)

Runkona tuhtia balsaa: yksi pala pohjana, sitten etukappale ja sivukappaleet. Rimoilla ja puulevyillä porrastuksia, pitsejä kohokuvioina maalin alla. Lyijykynällä kaakelit, paperista, helmistä ja metallimaalista uuninluukut.
Rautalangasta (ja liimatusta helmestä sen päässä) ilmaluukunsäädinsysteemitikku, ilmanottoluukku paperipalasta, johon on liimattu lumihiutalekohokuviotarra ja joka on maalattu metallimaalilla.
Uunin sijoitus nukkekodissa.
Uuninsijoitus innosti taas etsimään uutta järjestystä vanhoille esineille. Sittemmin vihreäliinaisen pyöreän pöydän alle (pöytä on itse asiassa filmipurkki) on löytynyt tumma matto, joka on olennainen asia huoneparin yleisilmeen kannalta. Kunhan saan lattiat laudoitettua ja tauluja ja karttoja seinille, alkavat olohuone ja kirjasto olla melko valmiita, ehkä. Tietty on sitten vielä verhokysymys, kirjahyllykysymys, viherkasvikysymys, sohvanverhoilukysymys jne. Mutta noin niinkuin muuten.