Seri ja Lady Helsingissä

Kävin elokuussa piknikillä Tuomiokirkon portailla. Eli istuin portailla ystäväni kanssa ja söin lounassalaatin ja join termariteetä. Piknikiksi tilanteen teki se, että olin ottanut mukaan istuinaluset ja posliiniset teekupit sekä itselleni että ystävälle.

Kun pakkasin kotona kassia, Seri ja Lady vihjasivat, että anteeksi rouva, mutta olemme asuneet Helsingissä nyt yli kaksi vuotta mutta et ole koskaan esitellyt meille keskustaa. Ymmärsin, että tilanne oli päässyt kehittymään melkein kohtuuttomaksi ja siihen piti saada parannus välittömästi. Seri ja Lady pääsivät mukaani. Seri nappasi kyytiin vielä viime hetkellä salkkunsa ja selitti samalla, että jos me vaikka menisimme Kansalliskirjastoon, siellä voisi sitten tehdä taustatutkimusta Kuolematonta näytelmää varten.

Seuraavassa kuvia retkipäivästä:

Ilmeisen onnelliset käpyläläisnallet Senaatintorilla.

Piti ottaa sellainenkin kuva, jossa näkyy koko tsaari. Se oli ymmärrettävä toive.

Seri ja Lady halusivat samat turistikuvat kuin kaikki muutkin.

Tässä kohtaa kävin Serin kannalta erittäin miellyttävä käänne. Ehkä hänen toiveensa oli jäänyt alitajuntaani, en tiedä, mutta päätimme ystäväni kanssa piipahtaa Kansalliskirjastossa! (Se oli minullekin uusi paikka. Järjetöntä, etten ollut ollut siellä aiemmin!)

Pienet nallet (mutta suuret egot) tieteen maailmassa.

Laukut piti jättää säilytykseen.

Luimme vähän ruotsin etymologista sanastoa. Seri pisti jotakin korvan taakse näytelmäänsä varten. Kuvan nallet liittyvät tapaukseen. (Kuvassa ei-näkyvä sanakirja liittyy tapaukseen myös.)

Mittakaavaa

Joskus kun sataa ja on harmaata, tylsää ja kiireetöntä ja kaikki on niin onnekkaasti, ettei ole edes pää kipeä tai muuten kurjaa, on kamalan hauskaa, kun siihen tylsään kiireettömyyteen hiipii joku aivan turhanpäiväinen idea. Minulle hiipi turhanpäiväinen idea eilen, kun silmäni osui teemukiin, jonka olin ajatuksissani työntänyt nukkekotini kirjastohuoneeseen.

Tässä ideani:

Ja sitten teki mieli alkaa leikkiä ihan oikeasti:

Kuvassa laskettavissa 17 kahvi- tai teekuppia, yksi oluttuoppi ja kolme kahvi- tai teepannua. (Herralla on kova kofeiinin tarve, sillä kirjallisen työn deadline lähestyy.)

Kaikkien aikojen keittiöremontti!

Ennen:

Jälkeen:

Ovi on lainattu nukkekodin yläkerrasta.

Eli. Pykäsin väliseinän. Ihan itse sahasin Victorinoxini sahalla (ei maksettu mainos) oviaukon. Väliseinän vasemmalle puolelle jäi pieni eteinen, jonka perälle tulee ruokakomero. Joskus. Ei tänä vuonna, kai.

Seuraavaksi tapetoin. Sitten kiinnitin verhotangon pidikkeet takaisin paikoilleen. Se oli nerokas keksintö, sillä eritoten vasemmanpuoleinen kiinnike olisi ollut lähes mahdoton ruuvata paikoilleen  väliseinän kiinnittämisen jälkeen. Sitten kiinnitin väliseinän. Sitten tein lattian. Sitten tein hellan ympärille kehikon ja lisäsin hellan hyllyn yläpuolelle piippujatkopalan. Sitten tein seinähyllyn lautasille. Sitten tein tiskialtaan (ei juoksevaa vettä, pahoitteluni Ladylle). Sitten ompelin verhot. Niin ja maalasin pikkujakkaran siniseksi. Ja joka välissä olen naulannut nauloja seinälle. Sitten posti toi Tacky Waxia, ja sain tänään kurkuviipaleet leikkuulaudalle näkymättömästi kiinni. Halutessani saan ne pois ja voin korvata ne jollakin muulla leikattavalla. 

Ihan vahingossa tuli remontti valmiiksi.

Nukkekotikuumetta (materialismin muodossa)

Haluaisin ommella tilkkutäkkiäni. Sitten haluaisin piirtää kolme paperinukkea. Ja sitten haluaisin remontoida nukkekotini keittiön. Ja tehdä verhot pariin nukkekodin huoneeseen. Ja laudoittaa yläkerran lastenhuoneen lattian (siis nukkekodin) (meillähän ei ole yläkertaa eikä lastehuonetta). Haluaisin myös tehdä muutamaan nukkekodin tuoliin istuintyynyt. Ja petsata pari huonekalua. Niin, ja sitten olisi siskon (nukkekoti)lahjahyllyn maalaaminen. Sitten haluaisin tehdä lisää kirjoja nukketaloon. Käytännössä ei ihan kaikki onnistu tuosta noin vain. Harmillista. Olisi hauska tehdä kaikki heti nyt. 

Olen kyllä sahannut jo nukkekodin keittiöön tulevaan väliseinään oviaukon. Kahdessa päivässä. Ja sitten kolmena muuna päivänä olen järjestänyt nukkekodin pari huonetta siistiksi törmäilyjen jäljiltä. (Nukketaloni sijoittaminen tässä uudessa kodissamme oli ongelmallista. Valitettavasti ainoa paikka, mihin se mahtui, on törmäilyaltis.) Vielä olisi siivottavana paljon, mutta homma etenee hitaasti, sillä ennen niin pomminpurkajanvakaat käteni ovat nykyään ihan mahdottomat. Kun saan yhden esineen paikoilleen, kopautan kolme muuta lattialle. Kilin kilin kolin. Kops. Semmoista ei tapahtunut ennen. Ikinä. Paitsi kun olin nälkäinen.

Koska koordinaationi ja aivotoimintani eivät nykyään taivu kovin pitkäjänteiseen tekemiseen (tai no, se nyt vasta pitkäjänteistä onkin, kun puuhaa samaa pikkuprojektia ikuisuuden), olen pitkälti tyytynyt asettelemaan esineitä riveihin ja katselemaan niitä. On sekin nukkekoteilua. Paremman puutteessa.

Esineitä asetellessani ja pudotellessani ja ja lattialta noukkiessani ja sitten törmätessäni ylös noustessani nukkekotiin ja pudottaessani 17 esinettä lisää keksin, että hei. Mä voisin ostaa nukkekotiin sitä läpinäkyvää tököttiä, jolla saa liistrattua esineitä paikoilleen niin, että niitä voi silti siirrellä.

Ja sitten keksin, että hei, samoilla postikuluilla tietysti on ekonomista tilata jotakin muutakin. (Kyllä tämä samoilla postikuluilla "säästäminen" tiedetään...) Ja taas asettelin ennestäänkin jo ylenpalttisen runsasta tavaramäärää (hankittu varten projektia x, g ja z) pöydälle riviin ja aloin arvioida, että millaiset lisähankinnat olisivat oikeasti järkeviä. (Kröhöm.) Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen lisää astioita.

Kuten näkyy, tarvitsen lisää nukkekotiastioita. Mutta hei, järkeilin asian huolella ja tein testejäkin. Lähes kaikki astiat kuvan vasemmalla puolella (alkaen sinivalkoisista astioista) kuuluvat esillä olevaan nukkekotiin, jossa asuu 10 henkeä plus vieraita. Ja niillä on kahvio. Että laskekaa. Ei ole liikaa astioita niillä. Astiakaappeja niillä on riittävästi (kaikki muut paitsi tuo puuvalmis suuri astiakaappi ja eturivissä oleva vitriinipöytä). Hopea-astiat kuuluvat vaatekomerossa säilytyksessä olevaan linnaan ja savitarjotin ja siihen kuuluvat teevehkeet kuuluvat esillä olevaan nukketaloon. Sohvan takan pahvilaatikossa osissa olevaan tudortaloon jää siis vain kahviastiasto (eikä edes pullalautasia ole, ni!!!) ja pari soppalautasta ja ruokalautasta ja tarjoiluastiaa. Kysyn vaan, että eikö niillä muka käy koskaan vieraita, niin? Eli kyllä ne tarvii lisää astioita. Testasin tuohon suureen astiakaappiin (joka siis menee tudortaloon), että siihen mahtuu taloon jo hankittujen astioiden lisäksi neljän hengen ruoka- ja kahviastiasto. Olen hyvin käytännöllinen siis. (Ja sehän ei merkitse mitään, että talo on osissa pahvilaatikossa sohvan takana. Jokainen nukkekotiharrastaja tietää, että keskeneräiseenkin taloon pitää hankkia esineistö valmiiksi. Jokainen nukkekotiharrastaja tietää myös sen, että materiaalihankinnat pitävät harrastusta yllä silloin kun sitä ei voi pitää yllä muulla tavalla.) (Eikä tullut edes pitkä kuvateksti.)

Tarvitsen myös lisää kattiloita. Tässä on kahden talon kattilat! Ja toinen niistä on tosiaan tuo 10-henkisen perheen talo. Päätin pitkän harkinnan jälkeen hankkia niille soppakattilan, niin tuosta määrästä joutaa sitten kattiloita myös tudortaloon.

Tässä tudortaloa odottava esineistö. (Hopealautaset ja astiateline ja siinä olevat lautaset ovat varkaus toisesta irtaimistosta. Vaatekaappi on mietinössä, että meneekö se tudortaloon vai ei. Ja kirjoituskoneen taidan lahjoittaa eräälle näytelmäkirjailijalle.) Mielipidekysymys. Taloon tulee puolipaneelia ja sen kanssa vaaleaa seinää ja lankkulattiaa ja tiililattiaa ja yhteen huoneeseen seinämaalaukset. Yleisilme on melko tumma. Huonekaluista tuo puusohva on jo tumma, samoin kirjahylly ja vitriinipöytä. Lisäksi teen taloon tumman puusängyn. Vaaleita huonekaluja ovat nuo pesupöytä, ompelupöytä ja kirstu. Onko sisustus liian tumma ja yksivärinen, jos petsaan astiakaapin tummaksi (astiat näyttäisivät parhaalta tummaa vasten) ja samoin kirjoituspöydän? Mutta lattiapetsi on sama kuin se, jolla petsaan huonekalut. Mahtavatko huonekalut maastoutua liikaa tummina?

Jättiläinen liikenteessä. Se osaa onneksi varoa. Muina kissoina se on lampsinut huonekalujen yli eikä ole pudottanut esineen esinettä. Pitäisi kai kouluttaa Arthur sisustamaan nukkekotini. Se ei varmaan aiheuttaisi kolin-koli-kilin-kops-tilanteita.

Irlannin-matka, osa 2: Jäniksenä matkustaneiden seikkailut

Löytyi hyvä B&B-paikka.

Piknikillä Castletown Housen mailla.

Castletown Housessa on ennenkin vieraillut parempaa väkeä.

Castletown Housen pääportaikko. Lady koki tilassa avaruuden tuntua.

Saman paikan Long Gallery.

Kuvassa naamoja. (Kortissa on kuvattuna Castletown Housen Print Roomin seinää. Print Room oli 1700-luvun Facebook-seinä. Ladyt ja muut muodikkaat henkilöt teetättivät kuvia itsestään, sukulaisistaan, ystävistään ja cooleista tyypeistä ja liistrasivat ne seinälle.)

Kilcullenissa. Henkisenä tukena kangasostoksilla.

Russborough House. Tuntui kuulemma kotoiselta.

Piknikillä Russborough Housen mailla.

Kyllä kelpasi, autereisessa linnunlauluisessa aamussa.

Näytelmäkirjailija halusi itsestään kuvan Russborough´n kirjastossa.

Sally Gap. Näissä jylhissä maisemissa Seri koki kirjallisia inspiraation hetkiä.

Turistikuva lampaan kanssa.

Lough Tayn luona. Lough Tay ei näy. Se on montussa takana. Lough Tayn rannalla on Guinessin suvun kartano. Oluen ystävänä Seri olisi tahtonut vierailla kartanossa, mutta pihatien portti oli lukossa.

Atlantin rannalla Brayssa.

Retkellä Digby Bridgen luona.

Turistikuva joutsenen kanssa.

Piknikillä Digby Bridgen kupeessa. Seri keksi Kuolemattomaan näytelmäänsä kaksi uutta sanaa: "smaragdin" ja "vihreä". Lisäksi Seri päätti lisätä näytelmäänsä Wilhelm Tellin, Lumikin, lumotun kauriin ynnä muiden hahmojen seuraksi leprekaunin.

Turistikuva lehmän kanssa.

Juhlava illallinen matkan viimeisenä iltana.