perjantai 30. maaliskuuta 2012

Opettajattaren tilitykset osa 3

Osa 2,5 jäi kirjoittamatta, sillä se olisi sisältänyt liian kanssa realismia. Todettakoon tässä vain, että neljän työpäivän jälkeen olin valmis vaihtamaan alaa.

Nyt ovat tunnelmat taas valoisammat, koska:

1) Nyt alkaa viikonloppu.

2) Yhden yhdeksännen luokan oppilaat kuuntelivat kiinnostuneena selostukseni Sven Tuuvasta. Kuuntelivat vieläpä ääneenlukeamani katkelman ja paatoksellisen selostukseni siitä, miten se liittyi romantiikan aikakauteen.

3) Aion jatkaa kasien hämmentämistä Erlend Loen Kurt-kirjoista poimituilla esimerkeillä. Tänään he kirjoittivat kakistelematta esimerkiksi päälauseesta ja konjunktisivulauseesta: ''Eivät lapset paina viittäkymmentäkään kiloa, koska ovat pieniä.'' (Oppilaista yleensä kaikki esimerkit ovat tyhmiä. Loen lauseet kuitenkin tuntuvat kelpaavan.)

P. S. Minusta tuli tänään aikuinen! Sain OAJ:lta postia ja kalenterin, jota en tarvitse.




tiistai 27. maaliskuuta 2012

Opettajattaren tilitykset osa 2

Toissapäivänä luumupuun ympärillä oli vielä lumikinos. Nyt siinä on kymmenen terhakkaa tulppaaninkärkeä pukkaamassa elämään! Joutsenet ovat jatkaneet matkaansa. Niitä on ikävä. Pelto on ihan tylsä ja tyhjä nyt. Mutta mustarastas lauloi kuusen latvassa!

Nyt on takana kokonaiset kolme työpäivää. Vaikka valmistelin sunnuntaina oppitunnit maanantaista keskiviikkoon, ovat työpäivät venyneet iltaan saakka, sillä paperitöitä on riittänyt aloittelijalle hitaasti suoritettavaksi eilen ja tänään ihan useaksi tunniksi.

Oppilaat vaikuttavat mukavilta.

Kouluruoka maksaa reilut 5 euroa ja siitä lähtee nälkä 40 minuutiksi. (Ravitsemusarvo nolla ja piimä rasvatonta.)

Kotitalousluokkien välissä oleva luokka on nimeltään HARJOITUSKOTI. Minusta se on söpö nimi luokalle. Nimetty joskus kulta-aikoina.

Yhdistän nyt ehkä seitsemän oppilaan nimen ja naaman toisiinsa.

Miten selittää lapsille, että paloauto on yhdyssana?

Miten saada lapset ymmärtämään, että yhdyssanoilla on väliä?

Miten saada lapset siirtämään tietonsa tekstihinsä? Eli osaavat listasta korjata yksittäisten sanojen alkukirjaimet isoiksi ja ymmärtävät taululta lukiessaan, mikä ero on 'isolla isällä' ja 'isoisällä', mutta viljelevät karkeita yhdyssanavirheitä ja alukirjainrikkeitä aineissaan. Miksi heidän sitä paitsi pitäisi osata kirjoittaa oikein, kun moni aikuisistakaan ei osaa?

Miten saada maitohapot pois jaloista?

Tänään kotiin tultuani vetäisin nassukkaan vähän sapuskaa ja menin puoleksi tunniksi huilaamaan. Torkahdin! Herättyäni olin 10 minuuttia melko pirteä, jonka vuoksi tartuin imuriin ja imuroin kämpän ja sitten symbolisesti moppasin sen ja vaihdoin petivaatteet. Onneksi kukaan martta ei ollut todistamassa, että en käynyt näyttämässä täkeille ja tyynyille kevätilmaa. Minusta oli fiksua siivota nyt eikä viikonloppuna. Loppuviikosta olen taatusti vielä väsyneempi, ja viikonloppuna on kivempi levätä kuin imuroida. (Alkujaan imurit muuten painoivat kamalasti kiloja ja niitä vedettiin hevoskärryillä ja letkut työnnettiin ikkunoista sisään ja imuri kävi jollakin kaasulla tai bensalla tai jollakin. Oli kuulemma autuus ja onni ja edistys kun imuri keveni ekaa kertaa semmoiseksi 12-kiloiseksi. Minusta olisi onni, jos koko vehje olisi jäänyt 1800-luvulle.)




sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kevät ! ! !

On se huomattu tässä vähitellen jo monesta. Viereisellä pellolla on joutsenparkki. Ne ovat olleet siinä nyt noin viisi päivää. Minua riepoo, että en näe niin hyvin, että voisin lukea niiden nokista niiden laadun. Minua riepoo myös se, etten osaa niiden pitämän älämölön perusteella tietää, kumpaa sorttia ne ovat.

Mutta lintusivustot netistä kertovat (katsoin äsken), että kyhmyjoutsen sihisee ja murahtelee, laulujoutsen tööttäilee. Miten tuokin on niin mahdotonta muistaa? Että laulujoutsen laulaa ja kyhmyjoutsen on mykkäkoulussa?

---- > Nyt tiedän, että pellolla on parkissa laulujoutsenia.

Ne laulujoutsenet ovat sosiaalisia. Niillä on jatuvasti asiaa toisilleen. Seisoin vaikka kuinka kauan pellonreunassa ja katselin ja kuuntelin niitä. Ne hälisivät ja selvittivät asioita ja tyyntyivät vasta kunnes kaikki oli sanottu. Sitten ilmojen halki alkoi kuulua kuulasta tööttäilyä, ja kohta näin yksinäisen joutsenen lähestyvän parvea, joka pian lentävän yksilön ensimmäisen lähestymistööttäilyn jälkeen alkoi hälistä iloisesti ja toivottaa tervetulleeksi, ja kun saapuja oli laskeutunut, alettiin kysellä saapuneelta joutsenelta Göteborgin viimeisimmät kuulumiset. Ja taas siinä sitten selvitettiin asioita pitkän tovin, ennen kuin hiljettiin hetkeksi. Seuraavaksi piti moikata kaveri, joka lensi pellon poikki toiseen parveen. Siinä siirtymässä oli asiaa tietysti parvenvaihtajalla myös, puhumattakaan vastaanottajaparvesta. Joutsenet on kivoja. Ja tosi valkoisia.

Joutsenista vähän lähempänä pellonreunaa on joku vaatimaton ja nöyrä ryhmä ruskeanharmaita otuksia. Ne ovat vähän kuin vesilintujen satakuntalaisia. Mietin, että ovatko ne nuoria joutsenia vai jotakin hanhia. Lisäksi mietin, että minun silmälasini ehkä eivät ole riittävän tehokkaat ja että kiikarit olisi kiva homma.

Riemastuttavin kevääseen havahtuminen oli kuitenkin tänään huomata olohuoneen ikkunasta, että pihassamme kukkii seitsemän keltaista krookusta. Noin vain. Kävin katsomassa lähemmin ja totesin, että kymmenen lisää on alkamassa toimikautensa ja tulppaaninkärjetkin puskevat esiin.

Ja päivän mitta on tänään 12 tuntia 44 minuuttia! Yli puolet koko vuorokaudesta! (Inarissa on 13 tuntia ja 1 minuutti. Missä kohtaa ne ehtivät kiilata ohi? Pohjois-Suomi on ainainen musta hevonen, voittaa valokilpajuoksun aina! Onko reilua?)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Opettajattaren tilitykset osa 1

Hei vaan kaikille. E-kirjainparka tarttuu aina sormeeni. Pitää varmaan ottaa sen kuori pois tuosta kolosta ja hyväksyä sen kohdalle musta aukko.

Takana ensimmäinen työpäivä. Hallussa on avaimet, Wilma-tunnukset, oppilaslistat ja tyhjiä kalvoja. Tiedän missä on ruokala ja äikänluokka. Äikänluokka on se, jonka ovessa lukee KOTITALOUS.  Lisäksi tiedän nyt kolmen opettajan nimet, yhden oppilaan nimen osaan yhdistää hänen naamaansa ja koulukuraattorin tunnen naamalta, mutten muista nimeä. Ostin kalvotussit. Olohuoneen lattialla on 27 kiloa oppikirjoja, kaksi kalenteria, yksi muovitasku, kaksi kansiota ja pino aineita. Ymmärsin ottaa kalenterin käyttöön tuossa tunti sitten, kun en osannut tajuta, miten muistan, missä kukin luokka menee. (En ole koskaan oikein jaksanut kalentereita, mutta nyt luulen semmoisista tulleen ystäviäni.) Eka koe on viikon päästä, kirjallisuuskansiot palautetaan neljän viikon päästä ja samalla viikolla on ysien valtakunnallinen koe. Minun piti valmistella tänään maanantain oppitunnit ja huomenna tiistain, mutta en jaksa. Tänään opetin kolme tuntia ja olen ihan poikki, joten luultavasti joutunen hautaan ennen helatorstaita. Mutta hyvin meni ja yksi oppilas kutsui minua papiksi.


torstai 22. maaliskuuta 2012

Nuoren opettajattaren varaventtiili

Kuka teistä on lukenut kyseisen Hilja Valtosen romaanin vuodelta 1926? Se on varmaankin paras hömppäromaani, mitä olen koskaan lukenut. Toinen ihana hömppäromaani on L.M. Montgomeryn Sininen linna.

Minun vapaarouvan elämäni loppuu tänään. Viimeiseksi vapaarouvan teokseni EI jäänyt imuroiminen ja ikkunoiden peseminen. Viimeisiksi vapaarouvan teoikseni jäivät nukkekodin kerrossänky ja nukkekodin uudelleen järjestely sekä ihan ihmismittakaavaisen tilkkutäkin puuvillavanun asettaminen tilkkupuolen ja vuoripuolen väliin. Osat ovat nuppineuloilla kiinni toisissaan ja odottavat seuraavaksi harsimista ja sitten meditatiivista käsin tikkaamista.

Huomenna alkaa siis työt opettajattarena. Opettajattaren elämäni alkoi jo viikko sitten. Kävin kampaajalla, ja tätini ilmoitti nähtyään minut kampaajatuoreena, että nyt minulla on opettajan tukka. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Tässä tapauksessa lyhyttä ja pirteää, kai.

Tänään opettajuus alkoi käytännön tasolla, sillä valmistelin kolmen tunnin ajan oppitunteja isoista ja pienistä alkukirjaimista sekä romantiikan aikakaudesta. Siitä se alkoi.


P. S. Läppärimme invalidisoituu edelleen. Sarana on poks, kuten aiemminkin, humina on edelleen kuin vanhassa imurissa, toisen saranan kohdalla jatkuu mojova halkeama aina vain ja yhä, ja nyt uutuutena on raajarikko e. Näppäimistössä sen kohdalla ammottaa musta aukko kuin harvahampaisessa suussa.

Miksi juuri e? Miksi ei å? Kysyn vaan!

E
:n taajuus suomen kielessä on melko tiheä (olen huomannut sen tässä nyt), vaikkei sitä edes ole suomen todennäköisimmässä sanassa kani. Ja sitten vielä se juttu, että kirjain sattuu aloittamaan omani nimeni. Voihan nenä. Koska -kirjaimin näpyttly on tätä nykyä mlko työlästä, hkä alan pudottaa n pois tkstistäni.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Uusin nukkekodin tilkkutäkki

Tuo tulee kerrossänkyyn (jonka tein juuri ja petsasin vielä juuremmin ja nyt haisee ja päästäkin vippaa). Kerrossängyn alakerran laitaan poltin neuvostoliittolaisella epäpaloturvallisella kolvilla samaiset kirjaimet kuin täkissä. Yläpedin laitaan poltin kirjaimet T, P, T, M, jotka kirjon myös täkkiin, jonka seuraavaksi teen yläpetiä varten. Sitten tietysti on patjojen ja tyynyjen tekeminen myös.

Sänkyyn siis tulee neljä paikkaa kerrosta kohti, mutta sänky on ihan normaalikokoinen. Nukkujat sattuvat olemaan alamittaisia ja nukkuvat rivissä poikittain suhteessa sängyn pituussuuntaan. Heidän nukkumasijansa on huolella mietitty, siksi on paikat myös nimikoitu. Titon ja Marmeladen, samoin kuin Tikon ja Maxmiliamin, on välttämättä nukuttava päädyissä, koska muussa tapauksessa päädymmäiset tulisivat potkituksi lattialle. Sitä paitsi jos T ja M -henkilöt nukkuisivat vierekkäin, he nujakoisivat toisensa hengiltä ennen nukahtamista tai toisaalta kertoisivat niin järeitä kummitusjuttuja, että muut eivät kykenisi nukkumaan viikkokausiin.

Täkin nimikirjaimista on huomioitava se, että Tassien T on tietysti erittäin sievä ja tunnollinen ja Audan A on tietysti koukeroinen. Auda olisi halunnut vaaleanpunaista lankaa omaan nimikirjaimeensa, mutta koska Marmelade ja Tito olivat sitä mieltä, että punaisia pitää olla kahta sävyä ja niiden pitää olla vuorotellen ja että Marmeladella pitää olla kirkkaanpunainen lanka, ei Audalla ollut mitään jakoa saada tahtoaan toteutetuksi. Täkin ulkoasu ei ole ihan turhantarkka, koska se on nelikon itsensä tekemä. Mietin miten teen yläpedin täkin kanssa. Jos se on Tikon, Paspartout'n, Tassun ja Maxmiliamin tekemä, siitä on tultava tosi raju.