Renessanssin ulkoiluttamista

Kävin hänen kanssaan ulkona ennen kuin ilma lämpeni ja lotistui. Oli kiva vähän napata hailakkaa aurinkoa samalla kun otin muutaman kuvan. (Mutta seuraavana päivänä ei ollut kiva, kun reidet olivat niin kipeät, että tuntui kuin joku olisi liekinheittimellä niitä jatkuvasti hyväillyt. Siinä samalla kun repi niitä kappaleiksi neljällä hevosella. Tujut annokset tulehduskipulääkettä eivät taittaneet kivulta edes kärkeä. En tajua mitä reisilihasteni sietokyvylle on tapahtunut sitten syksyn valokuvaussession, jolloin reisiin tuli ihan normaali kuntopiirijomotus.)

Kun katsotte tätä kuvaa, ajatelkaa liekehtiviä reisilihaksiani arvostaen ja kunnioittaen.

Tässä todistusaineista, että en ole lopettanut ompelua:

En tosin muista, milloin olen tuon aloittanut. En muista myöskään, milloin viimeksi edistin asiaa. Mutta tällainen renessanssiasu on nyt joka tapauksessa työn alla. Animator-nukelle.

Uusi nukkeperheenjäsen

Hän kirjaimellisesti lensi luoksemme Atlantin yli.

Blogi on ollut varsin hitaasti päivittyvä pitkän aikaa. Se johtuu siitä, että blogi valitettavasti ei päivity itsekseen eikä edes minun ajatukseni voimalla. Harva se päivä mietin itsekseni blogi-ideoita. Kuviakin olisi jonossa vaikka millä mitalla. Ja yhdessä muistikirjassa on monta sivua muistiinpanoja herraskartanojen sisäkköjen puuhista. Homman nimi vain on sellainen, että olen liian väsynyt päivittämään blogia. Kökkö homma, sillä blogin pitäminen on minusta hauskaa! 

...

7 minuutin tuijotusta tyhjään.

15 riviä poistettua tekstiä.

Lisää tuijotusta tyhjään.

...

Ja nyt alkoi etusormeakin vihloa! Kyllä on vastatuulta nyt bloggaamiselle!

Kuulkaa. Jatkan tutuksi tullutta linjaa. Kuvia. Ei ehkä edes kuvatekstejä. Koska nyt puutui jo kämmen. Mutta kun minähän saatan tämän valmiiksi nyt! Nimittäin uusi nukkeperheenjäsen saapui luoksemme jo kuukausi sitten ja olen siitä lähtien odottanut intoa puhkuen, että pääsen esittelemään hänet. Niin että.

Vastaanottokomitea. Huomatkaa komitean suomalainen/suomalaisin jäsen ruutumekossaan taustalla ujostelemassa.

Hän on Helen Kish -nukke. Kasvot on käsin maalattu. Ja kauniisti onkin. Olen kovasti ihastunut hänen katseeseensa. Siinä on päättäväisyyttä ja unelmointia sopivassa suheessa annosteltuna.

Sitten monta kuvaa eri kuvakulmista. Vähän melkein niin kuin täysi kierros tehdään seuraavaksi.

Hänen kauppanimensä on High Flying Raven, jonka vuoksi kai hänellä on tällainen taipumus katsella taivaisiin.

Hänen asukokonaisuutensa on kerrassaan hykerryttävä. Nerokas idea tämä hempeän mekon yhdistäminen railakkaisiin kenkiin ja sukkiin. Ja kaiken kruununa on ekassa kuvassa näkyvä lentäjänlakki, lasit ja ihastuttaa takki. Niistä minulla ei jostakin ihmeellisestä syystä ole vielä oikein asiallisia kuvia.

Mahtavat kengät!

Tähän olisi hyvä saada joku loppulause, mutten osaa oikein kehitellä.

Ei mutta, ainahan voi toivotella!

Aurinkoista kevättä kaikille!

Elsan satukansanpukuhenkinen asu: VALMIS!!!

Siinä koko 11-osainen asukokonaisuus.

Tästä on löydettävissä kaikki asun eri kuosit. Laskin, että 11 erilaista kuviopuuvillaa, 3 eri pitsikuviota (joista yksi kahdessa sävyssä) ja 2 erilaista kirjailua.

Alusvaatteet. Syötävän söpöt, eiks!

Kyllä kelpaa keikistellä.

Erilaiset asusteet.

Päähineestä tuli tällainen. Ensin suunnittelin punaisesta flanellista kirjottua päähinettä (tällä samalla mallilla) taalainmaalaiseen tyyliin. (Ja tämä malli siis nyt jäljittelee ruotsalaisia myssyjä. Netin kuvahaut näyttävät, että siellä lapsillakin on kansallispuvuissa päähineet. Suomalaisissa kansallispuvuissa yhdistän nämä tällaiset viritelmät rouvien asuihin.) (Tämä Elsan asu toki ei ole minkään kansallispuvun tai kansanpuvun jäljitelmä, mutta tyyli on sinne suuntaan, jonka vuoksi tässä päähineasiassa tuli mietittyä asiaa juuri siltä kannalta.)

Asusteet lähikuvassa. Huivista olisin halunnut himpun suuremman, mutta käytettävissaä olevan kankaan koko määritteli huivin koon. (Kun katsotte huivin värjeä, ymmärrätte että se oli ainoa oikea kangasvalinta!)

Elsan selfie meni vähän hutiksi! Jännää kyllä, ompelin taskua kauemmin kuin päähinettä... Taskun nyörin palmikoin neljällä langalla. Lopputuloksen uitin teessä ja kahvissa. Mutta ilmiselvästi langat olivat keinokuitua. Siihen malliin hylki väriä. Sain uittamalla nyöristä kuitenkin vähän sopivasti nuhjuisemman, ettei se aivan majakkana loista tummaa esiliinaa vasten.

Photobombing.

Feresiä ja myssyä edestä ja takaa ja sivulta.

Päällimmäiset kerrokset.

Kuvien järjestyksen logiikka alkaa horjua.

Tämä on nyt kyllä aika emäntämäinen yhdistelmä.

Helmanosto mones-kolme.

Kyllä oli pukemista ja riisumista (vaikka yritin ottaa kuvat tietysti järkevässä järjestyksessä). Mutta tässä on, kuten näkyy, villahame (flanellinen) (mutta kun se esittää villahametta) veks ja feresi tilalla. Tässä ei ole edes mansikkaliiviä alla, joten takki laskeutuu parhaiten ja tyköistuu selästä hienoiten.

Kukkakuoseja löytyy.

Helmanosto mones-neljä.

Tuo profiili (kera päähineen) on melkoisen söötti.

Kesäkuva (otettu elokuun viimeisenä päivänä).

Kesämpi kuva.

Ja siinä Elsalla on päällään koko höskä aina alusliiviä ja valkoista alushametta myöden.

Jutut ja kuvat asun osien ompeluprosessista löytyy tunnisteen "Elsan satukansanpukuhenkinen asu" takaa.

Myin sieluni älypuhelimelle ja liityin Instagramiin

Elsan asu on valmis ja jutut siitä ovat työn alla. Sillä välin kun arvon kuvia ja mietin miten ne jaan eri blogitekstien välille vai jaanko lainkaan, voitte käydä kurkistamassa Instagramissa (esiinnyn sielläkin sinihanhena) kökköenkkutekstitettyjä kuviani asun lopputuloksesta.

Blogitekstit Elsan asusta ehkä eivät ole valmistumassa aivan heti. Tässä pitää toipua ensin siitä shokista, että yksi maamme viimeisimmistä älypuhelittomista linnakkeista on nyt sortunut.

P. S. Sukulaiset ja ystävät! Jos en vastaa puheluihinne ja/tai tekstiviesteihinne, se johtuu vain siitä etten hallitse tekniikkaa! Näköjään en löydä puhelimesta tekstiviestejä, ja soittoääntä taas en ole osannut asettaa kuuluvaiseksi :D

Kaunottaren ja hirviön Belle pukeutui kuningatar Viktorian hääpukuun

Mainitsin edellisessä blogitekstissäni, että olen vaihtanut uudelle Belle-nukelleni vaatteet. Minun teki mieleni heti nuken saatuani kokeilla sille tätä viktoriaanista hääasua, mutta koska asun pukemisessa on jonkin verran vaivaa ja halusin kuitenkin pitää Belleä aluksi vähän aikaa keltaisessa tanssiaishameessaan, lykkäsin vaatteenvaihtotoimenpidettä tuonnemmaksi. Eiliseen.

Tämä asu taitaa kyllä edelleen olla suosikkini kaikista ompelemistani nukenvaatteista. (Tästä tulee myös eniten haikea olo. Tämä on viimeinen onnistunut pienemmän mittakaavan nukenasu, johon sormeni ja aivoni sittemmin ovat kyenneet.)

Puin Bellelle kaikki kerrokset kureliiviä lukuun ottamatta. Kuvasta muuten näkyy, miten eripituiset nuken jalat ovat! Toisen jalan polvinivel on jotenkin pielessä, jonka vuoksi nukkeparka ontuu. Osteopaattinen käsittely olisi paikallaan.

Mielestäni tämä asu kaunistaa Belle suurissa määrin. Sen vuoksi jälleen monta kuvaa eri kuvakulmista. (Palvelen jälleen ystäviäni investointipäätöksen edessä.)

Ehkä olen vain jo niin tottunut ja kiintynyt tähän nukkeen... Mutta en kyllä käsitä, miksi moni pitää sitä rumana. (No, jaa. Minustakin se oli ruma mainoskuvissa.) (Tämä on ainoa kuva, jossa toistuu aikaisempi kuvakulma.)

Kyllä! Tässä on eri kuvakulma kuin ensimmäisessä kuvassa.

Lopuksi välttämätön kermakakkuihistely.

Ja mannekiinina toimi siis Disney Storen Film Collection Belle.