Vielä lisää maalattuja nukkekotimööpeleitä

Koska se ensimmäinen mustaksi maalattu vitriinilipasto menee tudor-taloon, maalasin toiseen taloon sille jo korvikkeen Piirongin huonakelusettien perinteisestä pikkupöydästä. Valitettavasti käsi alkaa olla taas kipeä, jonka vuoksi en enää ihan pystynyt keskittymään maalaamiseen. Huokaus. Johan tässä vuoden lepäsin kättäni ja nyt jo kuukauden olen sitä taas käyttänyt. No, kumminkin, selityksen makua ehkä, mutta ihan oikeasti kyllä ei enää irronnut piiperrystä pöydän jalkoihin ja reunoihin. Kaloihin asti selitys ei riitä. Ne nyt vain oli hankalat maalata (oli malli, pöllöyksissäni innostuin kaloista). Meinasin jo pyyhkiä kaiken pois, mutta tulin siihen tulokseen, että jos se nyt kumminkin nukkekodin takaseinällä menisi noin, jalkoineen päivineen, maljakkokin päällä vielä. Välillä sentään hoksaan, että suhteellisuudentaju on pettämässä, kun pidän sutena semmoista, joka on ihan kiva.

Valkoisen lipaston maalasin jo luopuneena kaikista esteettisistä rajoitteista. Se on oikeastaan satulipasto nyt. Kiva siitä tuli, mutta luupilla sitä ei passaa syynätä. Kuvissa se on aika onnistunut :-)

Nyt täytyy jättää nukkekoti vähäksi aikaa jäähylle (vaikeaa on semmoinen), että saan ehkäistyä käden totaalisen uudelleenpossahduksen. Koska joka tapauksessa nukenkenkiä on pakko suutaroida, jostakin pitää ryöstää lepoa jäsenistölle. Eli potkaiskaa nilkkaan, jos lataan tänne kuvia uusista askarteluista, jotka eivät ole nukenkenkiä.

Kalapöytä.

Lintulipasto.

Lintulipaston kyljestä joskus toinen kuva.

Taas kiinalaisvaikutteinen nukkekotihuonekalumaalausasia

Yksi Piirongin huonekalusetin mukana tullut kaappi on ollut päänvaivani noin 12 vuotta. En ole saanut sitä sopimaan minnekään. Se on aika iso huonekalu eikä kovin siro, ja koska sen kaapeissa ei ole ollut  hyllyjä, sinne ei ole saanut mitään järkevää sisälle. Ja sitten on ollut ongelma, joka tulee, kun  nukkekodissa on montaa eri puunsävyä huonekaluissa. Yhteen huoneeseen voi laittaa jonkunsävyisiä, toiseen toisensävyisiä, mutta kolmanteen jotenkin kertyykin sitten erisävyiset jämät. Ja juuri tämä kaappi on jotenkin ollut aina se poloinen jämä, joka suorastaan on hyppinyt silmille. 

Pari viikkoa sitten sain ajatuksen, joululomaisen huonakalumaalaamisen innostamana, että nyt kyllä vetelen tämän jämäkaapin mustaksi, jotta siitä tulee neutraali ja se sopii minne vain. Ja niin päädyin nyt sitten maalaamaan mölön jämäkaapin kiinalaiseksi. (Oikeasti kyllä taitaa olla sekatyyliä tämä kaappimaalausestetiikkani, mutta kiinalaisista mustapohjaisista huonekaluista kumminkin idea on syntynyt ja nytkin taas katselin kiinalaisia maalauksia, että sain päähäni jonkin käsityksen, miten voisin saada oikeanlaista vaikutelmaa. Pisterivit on ihan oma juttuni, niitä kun on niin kiva tupsutella.) 

Mölö jämäkaappi oli ihan sievä täten itsekseen, mutta nukkekodissa se ei sopinut mihinkään.

Lasit (eli muovit) ovista ja lakka koko hoidosta puuttuvat vielä.

Kukkakuvio kera linnun on kaapin kiinalaisin anti.

Siinä hän on valmiina. Hyllyille menee nyt asioita, tässä tapauksessa astioita, oikein kauniisti.

En osaa lakata niin, etteivätkö maalaukset vähän leviäisi sieltä täältä. Siispä päätin suihkuttaa ensin fiksatiivia alle. Ja koska se toi suojan lisäksi vähän kiiltoa, jätin sitten lakkaamisen lopulta kokonaan väliin.

 

 

Ensin ajattelin, siis ennen jo kaapin maalaamista, että mustana se päätyy tähän sinitapettiseen huoneeseen, josta on tarkoitus tulla maailmanmatkamuistoinen olohuone. Sitten (ennen maalaamista edelleen) ajattelin, että se menee ruokasaliin ja tähän maailmanmatkamuistoiseen olohuoneeseen tulee valkoinen kaappi, jonka myöskin maalaan kiinalaisvaikutteiseksi. Kuvissa yllä on kokeilu, ja kyllä musta kaappi tuo huoneeseen särmää. Mutta katsoaan nyt, millainen valkoisesta tulee, kun seon valmis. Ja sitten tietysti tuleva ''oikea'' puulattia ja matot ja sohvat ja verhot ja kaikki vaikuttavat asiaan. Ja voihan huonekalujen paikkoja vaihdella. Mutta kun on nukkekotikuume, on nukkekotikuume, ja silloin nukkekotihuonekalujen paikat ovat elämän tärkein sisältö, noin suunnilleen, ja silloin pitää saada absoluuttisia totuuksia huonekalujen asemista. Kun kuume on ohi, ei asian kanssa ole taas enää niin tarkkaa. (Mainiointa ehkä tässä kaikessa ylitsepursuavassa huonekalujen paikkojen miettimisessä on se, että nukkekodissa ei ole ruokasalia eikä maailmanmatkamuisto-olohuonetta vielä, on vain ruokasaliolohuone ja teatteri. Mutta katsokaas, sitten kun rakennan lisäkerroksen taloon, on tilanne eri, ja siihen pitää varautua nyt jo.)

Raportti vasta-alkajan nukkekodinrakennushankkeen karikoista

Kaivoin parisen viikkoa sitten tudor-talon osat esiin pianon takaa. Olohuoneen pöytä (ja sen alunen ja välitön ympäristö) on ollut sittemmin hävityksen kauhistus, etenkin koska olen tudor-talon lisäksi säätänyt vanhan nukkekodin remonttia ja tehtaillut nukkekotihattuja, ja nukenkenkien tekoakin harjoittelen päivittäin. Odotan innolla tilankäyttöratkaisujani, kun kohta pitää lisäksi kaivaa ompelukone esiin.

Kerronpahan tässä nyt tärkeimmän  syyn, miksi tudor-talo on pysynyt osissa pianon takana. Se on ollut pianon takana (paitsi että sen esiinkaivamisesta seuraa hävityksen kauhistus ja sen valmistuttua sille pitää keksiä paikka) siksi, että pelkään tärveleväni sen. Olen rakentanut yhden nukkekodin asentamalla viinilaatikkoihin hienot (vinot) seinät. Sen lisäksi olen tehnyt joitakin keikkuvia nukkekotihuonekaluja ja sitten paljon pikkusälää. Mikään rakentaja en siis ole, ja vaikka Dolls House Emporiumin talot ovat laadukkaita ja sen vuoksi helpot koota ja niissä on hyvät ohjeet, siltikin ensimmäisen (ja tilasyistä kai viimeisen) talon rakentaminen, vaikkakin vain valmiista osista, jännittää. Minä ihan tunnetusti nimittäin olen tosi huono mittaamaan ja laskemaan ja hahmottamaan monia asioita. Koska tunnistan ongelmani, teen tarkistuslaskelmat aina 13 kertaa ja kirjaan kaikkea ylös, mutta hukkaan paperit, unohdan, mitä mittasin ja mitä pitäisi mitata, ja niin sitten kuluu miellyttävä kaksituntinen mittaillessa, kirjaillessa ylös ja huomatessa, että mittasin palan nurinpäin, oho, ja sitten pitää juoda kuppi teetä, kun säikähti niin, kun melkein teki tosi pahan mokan. (Pahan mokan oikeata tapahtumista odotellessa...)

Ja koska hahmotuskykyni on vähän rajallinen, unohdan mitata kerralla kaikki, mitä olisi kannattanut mitata. Jonka vuoksi olen joutunut kokoamaan talon maalarinteipin ja musiikkitietosanakirjasarjan ja keittokirjojen avulla muutaman kerran useammin kuin mielestäni on mielekästä.  Ehkä silti muillakin on samanlaista.

Nyt olen onnistunut vetämään sähköjohdoille reitit, ja parit niistä olen laudoittanut jo päälle. Olen siis saanut jopa kaksi lattiaa valmiiksi jo. Ja sitten yhdet seinät (seinämaalaushuoneen) ovat melkein valmiit. Kaikkia loppuja osia en ole edes pohjamaalannut vielä. Ja siitäpä tulikin riemu, kun hoksasin jälkijättöisesti, että olen alakerran huoneisiin roikkuvat lamput asentanut paikoilleen, mutta katot, joista ne roikkuvat, ovat vielä puhdasta mdf-levyä. Sain mukavaa lisähaastetta itselleni nyt tästä, että ne katot pitää maalata, kitata ja parruttaa, ja samalla saa koko ajan suojella kattolamppuja, ettei vahingossa maalaa ja kittaa niitäkin. Nämä ovat näitä tällaisia hoksauksia, joiden takia minusta olisi reilua, että saisin joskus vielä rakentaa toisenkin talon (jos nimittäin tämän valmistuttua sellaista ikinä enää koskaan haluan tehdä).

Keittiön ovien paikan tarkistus numero 4, ulko-oven avaamislinjan mittaus numero 3 sekä tulisija-alueen kartoitus numero 2.

Kuivarakennuskokeilu numero 13, syystä jota en enää muista, mutta jonka toivottavasti muistin tuolloin.

Tadaa!

Maanantaina posti toi uudet tapetit ja mittasin asioita, tiistaina urheilin väliseinään oviaukon, keskiviikkona  irrotin listat ja valmistin huoneen remonttivalmiiksi ja pätkin lattialankut ja asensin ne paikoilleen, torstaina petsasin (ja ulkona oli pakkasta eikä voinut tuulettaa kunnolla ja siinä sitä oltiin karseissa käryissä ja pääkivuissa), perjantaina tapetoin ja laitoin väliseinän ja listat, paitsi ne, jotka olin unohtanut petsata torstaina, ja perjantaina hoksasin petsata loput listat tuulikaapissa, ulko-ovi auki, tänään lauantaina petsasin vielä yhden listan, jonka unohdin petsata eilen, ja liimasin kaikki loput listat paikoilleen ja naulasin taulunaulat ja ruuvasin verhotankoruuvit ja tein tauluja varten ripustuslistan ja sitten ompelin verhot. Niin että ihan hetkessä en remonttiani tehnyt, mutta aika päättäväisessä tahdissa mielestäni silti kyllä.

Remontin lähtölaukaus.

Ensimmäinen vaihe.

Lattioiden tekemisen passiivinen vaihe. (Tuossa on vain keittokirjoja ja vähän muuta, mutta ymmärsin nyt olennaisesti kuitenkin, mihin nykyihminen tarvitsee vielä tietosanakirjasarjoja. Internet ei pysty samaan, vaikka monessa kätevä onkin.)

Tässä on tilanne, josta jokainen, joka tuntee määrätyt hahmottamistaitoni, iloitsee puolestani. Katsokaa nyt: AIVAN OIKEANKOKOINEN tapettipala. Ja minkämallinen?!!! Oikeanmallinen!  Vaikeanmallinen! Ja minä MITTASIN sen!

No niin. Tässä kulmahuone väliaikaisen (noin 5-vuotiaan) väliseinän keralla, vanhoin tapetein ja lattioin höystettynä.

Tässä remontoitu kylppäri ja kamari. HUOM! Väliseinä on alusta loppuun, ylhäältä ja alhaalta, 90 asteen kulmassa suhteessa lattiaan ja kattoon! Kyllä! Minä tanssin täällä riemutanssia, kun olin sen paikalleen asentanut. Ja tämänkin riemun ymmärtävät he, jotka tietävät, että en piirrä viivaimellakaan suoria viivoja enkä osaa mitata tarkkaan, koska unohdan numerot sekunnissa. (Puhun kieltämättä yhdestä nukkekodin väliseinästä kuin Rooman rakentamisesta. Vaan roomalaisilla olikin arkkitehdit apuna ja vahvoja orjia! Toisin on minulla!)

Minusta tuo uusittu kylpyhuone näyttää jotenkin isommalta nyt, vaikka periaatteessa tummien värien pitäisi kai pienentää. Jonkun seinähyllyviritelmän asennan tuonne joskus, mutta sillä ei ole nyt kiirettä vielä. Peili on liimattu paikoilleen. Vähän piti joustaa liimaamiskieltäytymisestä. Mutta onneksi tuo kohta on lavuaarille paras, muut mööpelit voivat sen ympärillä vaihtaa paikkoja vähän miten sattuu.

Tapetti on Willian Morrisin Comton-tapetin malli (tilasin Minimumworldista). Tämän (ja toisten tapettien) ainoa ongelma on se, että ne eivät ole valitettavasti mattapintaisia. Mutta eivät ne onneksi kovasti kiillä. (Onneksi, koska tapetointijälkeni on kaikesta huolellisuudestani huolimatta paikoitellen aika kupruista.)

Oviaukon laittaminen lähelle peräseinää oli onnistunut ratkaisu. Sillä sain kylppäriin jotenkin enemmän pelivaraa kalusteiden järjestämiselle ja kamariin väljyydentuntua, kun ovi ja ikkuna ovat lähekkäin. (Itse ovi puuttuu vielä varmaan kuukausia tai vuosia.) Uuden oviaukon listoja en saanut jiiriin. Yritin ensin, mutta ei niistä listoista askarteluveitsellä minun taidoillani vuole jiirikulmaisia. Henki minusta olisi lähtenyt, kun olisin veitsellä kihnuttanut samalla vahingossa ranteet auki.

Kamarin tapetti on Willian Morrisin Golden Lily. Koska en malttanut rei'ittää sitä turhanpäiten, liimasin katonrajaan listan, jonka ensin nauloitin tauluja varten (listaan on varattu vielä naula yhtä taulua varten oven päälle). Taulujen liimaaminen seinään ei tule kyseeseenkään, koska koskaan ei tiedä, josko haluaa vaihtaa ne toisiin, ja naulojakaan ei kannata naulata seiniin, koska joka tapauksessa tykkään vaihtaa huonekalujen paikkoja. 

Koukut verhotankoa varten ruuvasin lopuksi, ja tiedän jatkoa varten, että kaikki tuollainen varma asia kannattaa ruuvata/naulata ennen kuin on ajanut itsensä nurkkaan. Eli tässä tapauksessa olisi pitänyt ruuvata ne tuon ikkunaseinän tapetoimisen jälkeen, mutta ennen väliseinän kiinnittämistä. Voi nenä. Nyt oli aikamoisen hankalaa ruuvailla varsinkin vasenta ruuvia. Oli niin sanotusti epätoivon hetki käsillä.

Ikkunanvierus kaipaa selvästi tauluja. Niitä varten voipi varmaan ihan naulata naulat paikalleen, kunhan keksin ensin, mitä ja montakosiihen haluan. Päätyseinää ei tarvikaan laudoittaa, ettei huoneesta tule pimeää. Verhot ilahduttavat mieltä. Tein niitä 20 minuuttia, noin. Ja suunnittelin 12 vuotta... Matoksi päätyy joskus varmaan jotakin valoisampaa, mutta toistaiseksi nykyinen ajaa tehtävänsä.

Sitten olisi vuorossa keittiöremontti, tapettikin odottaa jo. Mutta ensin pitää kerätä voimia kahden oviaukon sahaamiseen :) Niitä (voimia) odottaessani taidan suutaroida nukenkenkiä. Ja ehkä suoda taas ajatuksia tudor-talolle, jonka lattiat sentään on jo lankutettu ja petsattu ja johdot asennettu lattiain alle. Niin että sekin projekti edistyy. Seuraavaksi kuitenkin menen lukemaan Høegin Norsunhoitajan lapsia. Toinen lukukerta (heti ekan perään!) on kiva juttu, koska voi keskittyä kaikkeen kivaan kielelliseen iloon, koska ei tarvitse kaahia kirjaa läpi siksi, että jännittäisi asiat kovin.

Kaikkeni annoin ja tähän se riitti

Olosuhteet olivat mitä olivat, niiden mukaan mentiin. Valittu taktiikka ja rytmitys olivat kyllä tilanteeseen sopivat, ja tähän se riitti tällä kertaa. Kuntoajoitus ei aivan osunut kohdilleen, kausi alkoi vähän liian äkkiä enkä ehtinyt saavuttaa parasta kestävyyttäni. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan ok suoritus. Parhaani tein ja sen nyt täytyy riittää. Seuraavaksi pitää tehdä palauttava treeni ja sitten levätä. Tulevia suorituksia silmällä pitäen minun olisi hyvä käydä korkeanpaikanleireillä (esim. Sveitsissä) hapenottokyvyn parantamiseksi sekä kehittää mielikuvaharjoittelua peruskuntokauden aikana.

Ohjeiden tekemisen päänsärky

Täten tässä kunnioitan kaikkia heitä, jotka osaavat piirtää kaavojen viereen selkeät ohjeet ja sanallistaa ne tiiviisti. Voi apua.

Nukkekotihattuja ja hatturasioita

Hattujen rungot (Jos niin voi kutsua koristelematonta hattua? Olisiko 'hattupohja' parempi sanavalinta?) tein lauantaina. Eilen koristelin ne. Tänään tein hatturasioita. Nyt jos joku nukkekotiasioita tai vastaavia näpräävä sattuu lukemaan tätä, voisiko hän ystävällisesti, mikäli ei ole nälässä, päänsäryssä tai muuten estynyt, esim. ettei hänen lapsellaan ole korvatulehdusta tai kakkoja vaipassa, kertoa, meneekö hänellä yhden paperisen rasian rakentamiseen, päällystämiseen ja vuoraamiseen ikuisuus (esim 60 minuuttia ja rapiat päälle) ja yhden hatun, tai vastaavan asian, pykäämiseen useita tunteja? Eilen koristelin kuutta hattua kahdeksan tuntia. Sunnuntaina väsäsin kuutta hattupohjaa ehkä saman verran aikaa. Tosin tein samalla niistä kaavat. Ja koristelussa nyt tietty menee aikaa, jos innostuu miettimään, että pistääkö tätä roosaa nauhaa, vai tätä vähän pinkimpää roosaa nauhaa vai kuitenkin tätä hennon vaaleanpunaista, vaiko mieluummin tätä vähän siniseen taittuvaa vaaleanpunaista vaiko jne. Johan yhden nauhan valitsemiseen menee aina vartti. Mutta silti saan aikaa kulumaan suhteettoman tolkuttomasti. En ymmärrä, miten kukaan voi koskaa myydä käsintehtyjä miniatyyriesineitä!

Lauantaina, kun tein ensimmäistä kertaa vuosiin nukkekotihattuja, koin hetkittäisiä epätoivoja, koska hatturunko toisensa perään näytti ihan kaamealta. Tuli Pekka Puupää -hattua, nuhruista ja liantahrimaa sadelakinmallista vaaleanpunaista hattua, kömpelöä huopahattua, jne. Vaan hatuntekemisen ilo onkin siinä, että viat voi koristella piiloon.

Vasemmalla Pekka Puupää -hattu, oikealla huopahattu.

Vasemmalla keikailuhattu, oikealla ratsastushattu.

Vasemmalla bahytti-hattu, oikealla liantahrima sadehattu.

Vasemmalla taas bahytti-hattu, oikealla edelleen liantahrima. (Mainittakoon, että tahrat on piilotettu.)

Vasemmalla bahytti-hattu, oikealla hatturasiat. Tekisi mieli tehdä koristeltuja hatturasioita, mutta jos niiden kansien päällä on rusetteja, eivät ne mene pinoon. (Sitä paitsi yritin löytää täältä ihmeellisestä netistä kuvahaulla vanhoja hatturasioita, ja sain todeta, etten löytänyt yhtään vanhaa rasiaa, jossa olisi rusetteja, satiiniruusuja ja pitsejä jne. Mistä semmoinen käsitys siis on päässyt syntymään? Että hatturasian pitää olla kermakakku? Ei niin, että kermakakkuhatturasiassa olisi mitään vikaa. Mutta kantonarut kaikissa oli. Pitää huomioida ne jatkossa.)

Yllä bahytti-hattu, alla hatturasiat.

Lähes sama tilanne edelleen.

Tuo satiininauha loppui kolmannen etukoristeruusun kohdalla. Niin että siksi niitä on edessä vain kolme. Ehkä oli sekä estetiikan että ajankäytön kannalta hyväkin, että nauha loppui.

Kaikki nukkekotihattuni (yhtä vaille, itse asiassa, huomasin nyt). Itse tekemiäni eivät ole vasemman laidan valkea höyhenhattu, sen alla oleva viininpunainen ruusuhattu, sen vieressä oleva vaaleansininen ruusuhattu eikä hatturasian vasemmalla puolella pilkistävä nenällään makaava viininpunainen bahytti. Ruskean leveämpilierisen hatun tein joskus ehkä seitsemän vuotta sitten.

Blogi kommunikointiväylänä Irlantiin: remonttisuunnitelma.

Pyyhin uuden vuoden kunniaksi pölyt nukkekodista. (Pyyhin pölyt noin kaksi kertaa vuodessa sieltä, ja pitäisi kyllä vihdoin saada siihen etulevy ja ikkunoihin lasit. Ehkä siltikin tarvitsisi tehdä siivous kaksi kertaa vuodessa, mutta siinä välissä talo ei muuttuisi niin hylätyn näköiseksi surulliseksi pölyttyneeksi kummitustaloksi. Sitä paitsi jostakin syystä nukkekotiin kertyy pölynpyyhintäsyklin lähestyessä siivoushetkeä kaikenmoista sälää. Se on niin kätevästi tuossa noin niin, että sinne voi tyrkätä esim. passin tai kaksikymppisen tuolin alle tai lankarullan tai Hittyn vaatevaraston yms. Niin että siivouksen koittaessa siihen on yleensä akuutti tarve.) Aina kun pyyhin pölyt, tulen vaihtaneeksi järjestystä. Ja aina kun vaihdan järjestystä, tulen keksineeni jatkokehittelyideoita.

Ongelma talon kanssa on se, että talo reliikki. Sen tapetteihin ja henkilögalleriaan ei voi kajota. Eikä moneen muuhunkaan asiaan. Niin että kauhean paljon talo ei anna pelivaraa muutoksille. Ja muutoksia silti olisi sisäinen tarve tehdä (tai ainakin suunnitella...), koska nukkekotihullu ihminen tahtoo miljoonaa erilaista nukkekotiasiaa, mutta miljoonaan, eikä välttämättä edes neljään, ei ole ihan tuosta vain mahdollisuutta. Asumismuotomme vähän niinkuin rajoittaa sitä, että minulla olisi tarpeelliset noin alkuunsa seitsemän nukkekotia.

Niin että on oman eloonjäämistaistelun kannalta hyödyllistä, että keksii, mitä kaikkea voi tehdä jo olemassaoleville taloille. Tässä tapauksessa nimenomaan Isolle Talolle. (Taas piti tarkistaa Terho Itkosen kielioppaasta, tuleeko nimenomaan yhteen vai erikseen. Toivotonta.)

No niin. Nyt esittelen remonttisuunnitelmani yms. toimenpidemietelmäni kuvatekstien avulla. Että moi ny, kuulemisiin kuvateksteissä.

Siinä hän nyt on. Jatkossakin ylhäällä taitaa olla kaksi makuuhuonetta. Kylppäristä lisää myöhemmin. Keskikerrokseen taitaa vakiintua (niin paljon kuin minun nukkekodeissani asiat voivat vakiintua) kirjasto, koska siten saan toteutettua yhden keskeisen nukkekotihaaveen. Ja jos kirjasto palvelisi myös tarvittaessa vieraidenistuttamishuoneena, voisi toinen keskikerroksen huone olla ruokasali. Mutta siihen liittyvästä ongelmasta myöhemmin. Teatteri taitaa olla tullut jäädäkseen.

No niin. Kysymys Kamari. Jos ylhäällä on kylppäri, tulee tämänkokoinen kulmahuone.

Jos viistoon kattoon tekee laudoituksen, kamarin tunnelma kotoistuisi huomattavasti.

Lisäksi tähän huoneeseen voisin vetäistä uudet tapetit, koska tuolla sinisellä tapetilla ei ole tunnearvoa. Vasemman seinän tapettihan on pahvisen irtoseinän paperointi. Kun nyt katsoo näitä kolmea kamarikuvaa, saa vähän käsitystä, mitä huoneeseen mahtuu. Onko se liian pieni vai onko se ihan kotoisan kokoinen? (Koko 29 cm x 25 cm, mutta vino katto syö paljon 25 cm:n käyttöleveydestä.)

Tämän huoneen tapetit on kivat, joten kylppäriä ei viitsi lohkaista tästä. Mutta tuo kamala verhoton ja ruuduton ikkuna-aukko tuossa kyllä on huutomerkkinä ilmaisemassa, että jos vaikka alkaisi ikkunaprojektin.

Laudoitus kattoon.

Tämä on tässä muuten vain. Tai siksi, että tuo vihreä on kiva väri oveen!

Aiheeseen kylppäri. Onko mitään järkeä lohkaista tällaisen takia yhdestä avarasta kamarista palaa? Mutta kun toisaalta kylppärin läsnäolo tekisi minut tyytyväiseksi, sitä paitsi se olisi kivasti makuuhuoneiden välissä. Jos nyt ajattelee tuohon tukevan seinän oikeallekin ja sitten jonkun lämpimänvärisen tapetin ja oikean lautalattian (tapetista myöhemmin) ja pistäisi seinähyllyn, niin eikö se nyt menisi? (Koko 29 cm x 17 cm.)

Vielä vakavampi kysymys. Keittiö. Sinne pitää mahtua liesi (ja jossakin vaiheessa liesikupu), tiskipöytä (nyt vas. reunassa valkoinen pömpeli), sivupöytä (nyt hellan vieressä), ruokapöytä ja oikea samettisohva. Tällaisenaan se olisi kokoa 29 cm x 29 cm. Mutta onko se liian ahdas? Jos virallistan väliseinän, voisi valkoinen astiakaappi mennä välikköön...

... ja välikön perälle tulisi irtoseinä, jonka oviaukosta pilkistäisi ruokakomero, johon änkeisin mm. keittiön tynnyrin ja tietty sinne tulisi hyllyt. Välikön lattia olisi tiiltä ja sen seinät voisin ehkäpä tapetoida tai maalata. Vaihtoehtoisesti voisin jättää tuon vasemman seinän tapetin muistoksi ja sovittaa muut seinät siihen ja laittaa keittiön kaikki seinät uusiksi. Kysymys kuuluu tässä tapauksessa, että onko tämmöisellä välihuoneella teatterin ja keittiön välissä järkeä, kun sinne ei mahtuisi kuitenkaan enempiä kuin astiakaappi ja pikkupöytä ja kaappikello tms? Toisaalta se olisi kiva keittiön jatke ja toisi taloon myös ripauksen lisää oikean ison talon tuntua. Siitä voisi tehdä esimerkiksi takasisäänkäyntimäisen. Eli pitäisi päättää, haluanko ison keittiön vai pienemmän keittiön, johon on yhteydessä toinen pieni huone.

Teatteriin vetelisin kivilattian, loppuun alakertaan tiililattian. Ylempiin kerroksiin lautalattian. Mikä olisi helpoin ja halvin tapa tehdä se? Jos unohdetaan kuitenkin paperiset lattiat? Ikkunoihin ruudut ja lasit (ja etulevy...). Ja verhot! Siinä nyt olisi hommia muutamaksi vuodeksi, ottaen huomioon, miten asiat ovat edenneet tähän asti... Ullakolle katon alle voisi vetäistä lautalattian kanssa ja seiniin tapetit ja vinokattoon laudoituksen ja sinne voisi taltioida kaikki muistohuonekalut.

Mutta sitten vielä kysymyksiä. Jos nyt vaikka loisi vielä silmäyksen ylimpään kuvaan ja visualisoisi siihen ikkunaruudut ja kunnon lattiat ja pikkuhimppusen väljemmän sisustuksen (se asia tapahtuu, kun tudor-talo valmistuu ja ullakolle siirtyy muutama juttu). No niin. Onko ihan aivan liian silmiinpistävää, jos yläkerran oikeassa pikkuhuoneessa ja kylppärissä olisi nukkekotimittakaavaiset tapetit? Korostaisiko se keskikerroksen isojen tapettien suurikuvioisuutta? Mutta jos alas vielä saisi keittiötiloihin pikkukuvioiset tapetit tai seinäpaneelin tms, tasoittaisiko se tilannetta vai pahentaisi entisestään? Toisaalta, olisiko sillä väliä, jos vaikka keskikerroksen tapetit pomppaisivat silmään? Hyppiihän talo silmille muutenkin.

Ja vielä yksi kysymys. Jos nyt päädytään kaikkiin kahteen väliseinään, niin vielä on ratkaistava alakeran välihuoneen rooli. Eli eteis-ruokakomero-keittiön-esikartano vai... hattupuoti? Katsos näet. Tuo keskikerroksen oikea huone. Vasurista tulee siis kirjasto. Ja olohuoneentapainen, milloin siellä ei ole luomistyö käynnissä. Oikeanpuoleiseen haluaisin ruokasalin. Ihan kunnollisen ruokasalin. Silloin talon huonejako täyttäisi ihanteellisen huonejaon mitat (2 makkaria, kylppäri, keittiö, eteinen ja ruokakomero, kirjasto, ruokasali ja, öh, teatteri). Mutta sitten minulta jää ylitse hienostelumakuuhuoneen taikka naistenhepeneliikkeen sisustuksen kattava arsenaali! Ja kun uutta taloa ei ole tiedossa! Tudor-taloon ne eivät mene! Niin että! Eli kumpi painaa vaakakupissa enempi: eteis-ruokakomero-keittiön-esikartano vai hattupuoti?

En ehdi oikolukea. Kyyti ruokakauppaan lähtee: nyt.

Niin sanottu kiinalainen vitriinilipasto

Tässä joululoman huonekalumaalauksen osatuotos. Olen iloinen, että keksin vetäistä lipaston mustaksi, se tuo mukavaa vaihtelua sisustukseen. Koristelutyyli jäljittelee kiinalaista. Se on mukamas kolonialisminaikainen pömpeli, joka on eksotiikanihailun hengessä maalattu kiinalaisvaikuttein.

Pömpeli läheltä.

Pömpeli kauempaa.

Pömpeli ympäristössään.

Nukkekotikirjastoprojektin ensimmäinen vaihe on saavuttanut päätöksensä, hurraa!

Paitsi että nyt on olo kuin jyrän alle jääneen, koska projekti valmistui kahdelta yöllä. Älytöntä. Suorastaan vastuutonta. Mutta kun oli kertakaikkiaan välttämätöntä saada homma päätökseen ihan kunnolla niin, että voi siirtää ajatukset uusiin projekteihin. (Joka on hattukaavojen tekeminen. Tällä kertaa kyseessä ei ole edes pelkkä hupi vaan kyseessä on työtyö! Mutta miten hauska työtyö!)

Eilen meni myöhälle, koska lopuksi oli sisäinen pakko tehdä se kirjallisuusluettelo ja sitten piti tehdä pari isompaa nidettä käytännön syistä ja sitten vielä iski halu tehdä sukualbumi. Ja sitten sukualbumille piti tehdä kotelo. Ymmärsin sentään siirtyä nukkumaan siinä vaiheessa, kun harkitsin alkaa maalata sukualbumiin valokuvia.

Siinä 55 kirjan erä plus kourallinen aiempaa tuotantoa. Vasemmalla sininen oikeat sisäsivut sisältävä kirja on se luettelo. Vieressä sukualbumi. Keskellä olevat Raamatut ja Atlas ovat suosikeitani, mutta tykkään mtös Idiootin päädystä ja venäjänkielisistä Sodan ja Rauhan niteistä Raamattujen alapuolella. Ja sitten siitä oikealle on suomen kielen sanakirjat, niissä on aika onnistuneet päädyt. Ja etuvasemmalla olevissa Gösta Berlingin Saga  ja Don Quijote -niteissä on aika kivat kannet livenä, samoin Liisa Ihmemaassassa. Jos nyt saan täten luetella ja itsekehua. Saanko?

Esimerkit erilaisista kirjatekniikoista. Kontaktimuovaamalla saa modernia näköä. Sitten tuossa on pari aikakauslehdestä vuoltua kirjansisusta. Robin Hoodissa on kirjakaupan mainoksesta leikattu kuva (1990-luvun alussa). Ylin, oranssihtavakantinen kirja, on esimerkki siitä, miltä näyttää, kun maalaa sivujen kyljet kuluneiksi.

Sukualbumi suojakotelossaan. Kotelo valmistui kello 01.50. En muuten ole koskaan osannut tehdä mitään päällystettyjä  pahvirasioita. Joku voisi antaa käytännön vinkkejä, miten sellaisia tehdään HELPOSTI.

Sukualbumi poissasuojakotelostaan.

Sukualbumi mittasuhteen kanssa. (Mies sanoi, että tuo tulitikku ei sovi mittakaavaan. Sitten se käski käyttää seuraavaksi sytytystikkuja mittatikkuna, jotta voisin ihan tosissani rehvastella. Siinä tapauksessa tietysti pitäisi uskotella, että sytytystikku on  ihan tavallinen tulitikku.)

Tosia-asia on, valitettavasti, että luetteloimani 71 nidettä eivät riitä täyttämään nukkekodin kirjahyllyjä ihan kunnolla. Huokaus. Sitä paitsi tämä hylly muuttaa aikanaan tudor-taloon, ja koska kirjat jäävät Isoon Taloon, on edessä sitten uusi projekti. Kahden alahyllyn vasemmassa reunassa on kartaston ja Raamatun alla siniset niteet. Ne ovat ne, jotka piti yöllä tehdä. Esteettisistä syistä. Kun kirjahyllyn ovet ovat kiinni, kartasto ja Raamattu katoaisivat näkyvistä, mutta nyt kun niiden alla on niteet, ne näkyvät hyvin suljetunkin luukun ikkunasta.

Kaikki kirjat. Kuten näkyy, lisää mahtuisi vaikka kuinka. Huijatakseni itseäni päätin laittaa tuohon oikeanpuoleiseen kaappiin niteitä näytille siten, että syntyy ajatus, että siellä on arvoniteet näytillä. Sama pätee keskimmäisen hyllyn raamattuhyllyyn. Ne ovat useita satoja vuosia vanhoja Raamattuja, joten niitä on säilytettävä arvokkaasti.

Hyllyt paikoillaan. Herralla epätoivoisella kirjailijalla on virikkeistöä edes alkuun. Sitten kun tudor-talo valmistuu ja vasen hylly muuttaa sinne, pitää keksiä tähän huoneeseen joku ratkaisu. Ehkä teen koko seinän kokoisen kirjastohyllystön. Jos siis keksin jonkun ratkaisun, miten tehdä helposti pari sataa lisäkirjaa.

Tämä on kuva ennen kaikkien kirjojen valmistumista. Tässä kirjamäärä kuitenkin näyttää minusta suuremmalta kuin yllä olevassa kuvassa!