Ompelukoneen melutärinäestäjä

Miksi kukaan ei ole koskaan kertonut minulle (paitsi viime viikolla vasta), että jos ompelukoneen alle pistää jonkin alusen, ompelukone meluaa ja tärisee vähemmän ja nököttää vakaammin paikallaan?

Hmmm.

Joo, olisi varmaan pitänyt osata tajuta ihan itse!

Joka tapauksessa nyt minulla on tärinämeluestäjä ompelukoneeni alla! Aivan itse tein! Ompelin tilkuista alusen päälipuolen, vanhasta lakanasta otin alapuolen ja väliin leikkasin neljä kerrosta askarteluhuopaa. Tikkasin heidät yhteen ja kanttasin lopuksi reunat. (Kuten äitini sanoi, yhtä hyvin olisin voinut laskostaa koneen alle pyyhkeen. Mutta se ei olisi ollut yhtä kivaa.)

Tällainen eläintarha.

Tältä se näyttää käytössä. Aika vähän näkyy.

Vaikka se sopii tavattoman hyvin päiväpeittoomme (lahja ystävältä), en kumminkaan ole suunnitellut alkaa ommella makkarin sängyllä. (Vaikka sänky varmasti vasta ompelukoneen äänen dumppaisikin!) (Sain ystävältä jämätilkut, jotka häneltä jäi täkkimme tekemisestä. Joten näiden kahden tekstiilin, joista toinen on hivenen toista vaatimattomampi, yhteensopivuus ei ole ihan silkkaa sattumaa.)

P. S. Melutärinäestäjä on jo testattu. Toimii erinomaisesti.

Mille Couleurs by 3 Sisters eli Älyttömän Romanttisia Kankaita

Mille Couleurs -tilkut ovat 5x5 tuumaa eli 12,5x12,5 cm. (Hyde Park -tilkkujen koko on neljännes tuosta isommasta. )

Tässä Mille Couleursin ruskeita kankaita. Tuo joku vanha kirjanpitolista on hirveän kiva kangas.

Tässä lajitelman vaaleat kankaat.

Siniset (turkoosit). Lisäksi on vielä violetteja ja punaisia, mutta en saanut niistä hyvänvärisiä kuvia. (No, ei tässäkään häävit värit ole.)

Tässä vähän kukkaketoa.

Tässä linnunlaulua kevättä odotellessa.

Tässä suosikkini. Kukat ovat uskomattoman kauniita tuota ruskeaa taustaa vasten. Turkoosipohjaisessa kukkakankaassa on mahtavat kontrastit. Nuo linnut nyt on ihania (ja violetti ei ole lempivärini, siksi violetti lintu ei ole kuvassa). Oikeimmanpuoleinen kukkakangas on ihastuttavan herkkä.

Jos tekisi pelkistä kukkakankaista täkkiä, tulisi hyvin erittäin romanttista.

Vielä jokunen lähikuva.

Eikö olekin siro tämä etummaisen kankaan kukkakuvio?

Joululahjakankankaita

Olen lataillut valmiiksi jo neljän kuvapäivityksen kuvat. Tästä alkaa.

Kirjoitin aiemmin kangastilauksesta, jota minun ei oikeasti olisi tarvinnut tehdä. Sain kankaat jouluna, joten nimesin kankaat joululahjaksi (ja heti koko tilaus oli oikeutettu). Tässä ne nyt ovat. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä niillä teen. Tai joo. Ompelen ne. Muttan tiedä mitä.

Ja tässä on ystävältäni joululahjaksi saamani Jelly Roll. Minulla oli ennestään jo yksi rulla tätä Ladies' Albumia, mutta teknisen ongelman takia se ei riittänytkään tilkkutäkkisuunnitelmaani. Nyt kun minulla on kaksi rullaa, olen ruhtinaallisesti varusteltu!

Tässä kuvaa Hyde Parkin pikkutilkuista.

Tässä kissa hyväksyy Mille Couleurs -tilkkuja.

Tässä näyte siitä, miten samat kankaat voivat olla eri valossa eri värisiä... (Eikö tuo rulla olekin hauska!)

Luonnonvalo tietenkin on paras valo (mutta voi kamera silti tehdä väreistä esimerkiksi siniset). Tässä Hyde Parkin tilkkuja ja varsin oikeissa väreissä.

Seuraavaksi lisää kuvia Mille Couleurs -lajitelmasta.

Ompelutarvikematerialismia

Ystäväni Irlannista teki ikävän tempun ja linkitti minulle ja isosiskolleni kuvan Modan Mille Couleurs -kankaisiin. En nyt linkitä tähän mitään, mutta kiinnostuneet voivat kuvagooglata hakusanoilla "Mille Couleurs by 3 Sisters for Moda". Kyseessä on suloisen pehmeän murretun pastellisävyiset romanttiset kankaat, joita kuvittaa linnut, kukat ja ornamentit.

Minulla ei ole käsityöpuuvilloista pulaa. Mutta jotenkin yhtäkkiä oli pakko käydä eri kangaskauppojen nettisivuilla läpi pari sataa Modan kuosia. Järki meinasi lähteä. En ole ehkä missään muussa asiassa niin materialistinen ja ahne kuin kuviopuuvillakankaissa. Okei, ja vesiväreissä ja puukynissä. Yhteistä näille asioille on värit ja se, miten värit vaikuttavat aivoihini. Kuviopuuvilloissa rakastan ornamentiikkaa ja vanhan ajan tunnelmaa ja ihanan lapsellisia kuvioita ja romantiikkaa ja kukkia. Räjäytyksen aivoissa aiheuttaa se tunne, kun ajattelee, miten ihanaa eri värejä ja kuvioita ja tunnelmia on yhdistellä. (Olen tehnyt olemattoman vähän tilkkutöitä noin konkreettisesti, mutta aivoni ovat tehneet niitä sitäkin enemmän.)

Ihastuin Mille Couleursin lisäksi moneen muuhunkin kuosikokoelmaan, mutta ylitse muiden (Mille Coulersin lisäksi) nousi Hyde Park (kuvagooglaajille: "Hyde Park by Blackbird Designs for Moda"), jonka kankaat ovat aivan puhtaan raikkaan romanttiset. Tiesin siinä kangassivustoilla surffatessani, että peli oli jo menetetty, mutta silti kaivoin kaikki käsityöpuuvillani esille muistuttaakseni itseäni, että on älytöntä ostaa yhtään uutta kangasta.

Tässä ovat pikkukuvioiset ja suhteellisen pienet tilkkukankaani (pienimmät ehkä 20 cm x 20 cm).

Lopuissa kuvissa isot tilkkukangaspalani. Tässä romanttiset, murretunväriset. Kaikki taitavat olla Modan.

Tässä Tildat.

Tässä häröt kankaani (taitavat olla kaikki tai melkein kaikki Modaa).

Tässä kirkasväriset kankaani (melkein kaikki, ellei kaikki, Modaa).

Lisäksi minulla on tietenkin ikuisuusprojektitilkkutäkin kankaat. Niin että.

Mutta tietenkin tilasin kimpassa siskoni kanssa kankaita, kuinkas muutenkaan! Onnistuin kuitenkin valitsemaan vain edellä mainitut kaksi kuviosarjaa, toisesta pienimmän, toisesta toiseksipienimmän tilkkulajitelman. Sydämeni kylläkin itki verta, kun en voinut tilata metritavaraa, eli tilauksen pienuus ei mitenkään liittynyt siihen, että osaisin hallita mieleni. Tilauksen pienuus liittyi kukkaroon.

Odottelen turhaa mutta inspiroivaa kangastilaustani saapuvaksi.  Hyödyllinen ompelutarviketilaukseni saapui jo. Olen välinevalikoimani laajentumisesta erittäin iloinen:

Puolia!!! Ja säilytysrasia niille. Aijai. Kauhean helpottavaa. Käytännöllinen on myös tuo pitkulainen kääntöneula. Ei enää ähmäämistä, kun ompelen nukenvaatteisiin kapeita vöitä! Ei enää kääntämistä kynnet ja hermot kovilla! Lisäksi ostin kahdet oikeanpuoleisimmat sakset: pienet lankasakset ja sinimustat käsityösakset. On kuulkaas kiva leikata hyvillä saksilla. Seuraava investointi on isot mustat Fiskarsit korvaavat kangassakset. (Pilasin Fiskarsit leikkaamalla niillä kerran tyhmyyksissäni nauhaa. Nauhan sisällä menikin siima. En ole sittemmin saanut teroitettua saksia niin, etteivätkö ne jäisi jumiin kevyisiin satiineihin ja organzoihin ja silkkeihin.) (Ompelurullan on tehnyt ystäväni Irlannista. Ei olisi voinut ihminen tehdä enempää oikeanväristä rullaa minulle.)

P. S. Kankaat ovat monipuolisesti hyödyllisiä, että sikäli olisi ollut asiallista tilata  metritavaraakin: Ystäväni Irlannista muistutti, että jos on kyllin kankaita, ne voivat toimia asunnossa lämpöeristeenä! Ja meillä täällä Käpylässä on vetoisaa!

Torkkutäkin suunnittelua

Kirjoitan tätä parvekkeella. Olen tässä kuin parantolassa ikään. Tuolit vastakkain. Jalat toisella tuolilla tyynyn päällä, täkkiin käärittynä. Kuumavesipullo täkin sisällä. Päälläni on kunnon norjalainen villapaita, kaulahuivi ja villapipo. Harteillani on islantilainen villapeitto. Join juuri kupin höyryävän kuumaa mustaa teetä. Sormet kihelmöivät vielä teemukinjälkeistä lämpöä. Ilma on raikas ja sitä on hyvä hengittää. Tuuli suhisee haavanlehdissä niin voimallisesti, että liikenteen äänet peittyvät. Ja puut ympärilläni luovat keltaista sijaisvaloa silloin, kun aurinko on pilven takana.

Olen päätynyt torkkutäkkini kanssa ainakin jonkinlaiseen malliratkaisuun. Leikkasin kankaista jo puolet (jokaista sorttia), jotta saatoin sommitella kaikenmoisia vaihtoehtoja. Täkin keskustan mallin löin jo lukkoon ja aloin ommella sitä. Reunoja ehtii miettiä vielä, koska en ihan hetkeen pääse kuitenkaan niihin.

Keskelle tulee yhdeksän tilkun blokkeja (aijai kun kuumavesipullo tuntuu mukavalta varpaissa) punaisin ja sinisin kehyksin. Keskustan ympärille mietin tuollaista kehystä, jossa Jelly Rollin tilkut vuorottelisivat vaaleanpunaisten tilkkujen kanssa.

Tykkään niin paljon samanväristen mutta erisävyisten tilkkujen kanssa pelaamisesta, että mietin kehyksiin ja ympäröivään boordiin systeemiä, jossa olisi samanvärisiä keskittymiä. Eli tuossa mallissa punainen merkkaa kaikkia erikuvioisia punaisen-, vaaleanpunaisen ja viininpunaisenvärisiä tilkkuja. Sininen kaikkia eri sinisiä, keltainen beigenvalkoisenokrahtavia ja vihreä vihreitä. Mietinnässä on, mitä väriä käyttäisin noissa boordeissa, jotka olen jättänyt värittämättä.. Kontrastiksi tarvitsisi olla jotakin muuta kuin pelkkää vaaleanpunaista.

Neljä blokkia valmiina!

Tilkktäkkiprojekti numero 2

Olen ihan tohkeissani Irlannista tuomistani kankaista. Joka välissä pitää pysähtyä häpläämään niitä ja katselemaan niiden värejä ja kuvioita. Ensin en meinannut malttaa alkaa leikata kauniita suikaleita palasiksi, mutta nyt olen pilkkonut erissä jo vähän yli puolet. Erisävyiset neliöpinot ovat onneksi ihan yhtä houkuttelevia kuin kauniit suikalerullat.

Aloitin saksimalla jokaisesta suikaleesta puolet (se on kahdeksan neliötä suikaletta kohden, koko suikaleesta siis tulee 16 tilkkua). Hoksasin onneksi melkein heti, että kannattaa leikata kolme suikaletta päällekkäin. Se nopeuttaa tietysti, mutta leikkaaminen on myös helpompaa, kun saksittavana on vähän tiiviimpi kangasmassa eikä kevyt lärpäke. Nyt kun minulla on jokaisesta väristä tilkkuja, alan testisommittelun. Kunhan saan olkkarin pöydän tyhjäksi. Se tyhjenee, kun mieheni lähtee kummipoikaa moikkaamaan. Tulee sommitteluilta tänään! (Huom, mieheni ei esim. makaa olkkarin pöydällä, vaikka edellisestä niin voi ehkä käsittää. Hän käyttää pöytää ihan tavallisissa toimenpiteissä, niin kuin muistiinpanojen kirjoittamisessa.)

Kankaat ovat Modan Lady's Album -sarjaa. Vaaleanpunainen suurempi kangas tilkkurullien alla on sekin Modan kangas. Sitä käytän boordina tai taustakankaana tai jonakin. Riippuu täkin mallista.

Laitan nyt näitä kangaskuvia tänne, että kaukoihmiseni näkevät, millaisia kivuuksia nämä ovat. Ensin karsastin vähän joitakin kuvioita. Jotkut näyttivät pappakalsareilta tai pappakravateilta, mutta nyt kun olen riittävästi käsitellyt jokaista kuviota ja väriä, tykkään kaikista. Kullakin on oma paikkansa maailmassa. Kyllä niin.

Nämä isokuvioiset nyt vain ovat ihania. Eikö olekin huikeat värit!

Alan päästä ymmärrykseen siitä, että joskus kissat haluavat huomiota millä hinnalla hyvänsä.

Sommittelun esisommittelua. Taidan päätyä tämänsorttiseen kuvioon täkin keskelle. Sitten joskus, kun olen kehittynyt seuraavalle asteelle, voin kokeilla jotakin monimutkaisempaa. Mutta toistaiseksi on hyvä pitäytyä torkkutäkkikoossa ja simppeleissä neliöissä.

Torkkutäkki

Tämä tuli vihdoin valmiiksi. Aloitin sen tikkaamisen (ja muistaakseni tekemisen) keväällä 2012, mutta niihin aikoihin käteni sanoi poks ja tikkaaminen jäi siihen. Aloitin nimittäin tikkaamisen käsin. Reilut pari vuotta meni siihen, että myönnyin, että voisihan sen koneellakin.

Loppukesästä muuton jälkeen aloin suristaa pätkä kerrallaan tikkauksia koneella. Irlannin-matkalta palattuani kotona oli jo niin viileää, että motivaatio saada täkki valmiiksi nousi entisestään. Mutta eniten tietysti motivoi se, että hankin reissulta kankaat uuteen tilkkutäkkiin...

Tikkasin saumoihin piiloon. Kutsun tikkaustani laiskantikkaukseksi tai cfs-tikkaukseksi. Se tarkoittaa sitä, että tikkaukset menevät vain joka toisen ruudun välistä. Reunimmaisessa boordissa tikkaukset menevät vain ruskean kankaan molemmissa reunoissa. Varmaankin pitää kehitellä jotain kuviotikkauksia vieä tuohon ruskeaan kaistaleeseen, viimeistään siinä vaiheessa kun täkki menee ekan kerran pesuun.

Ei ihan priimaa-priimaa; joissakin kohdin on krymppyvetoa. Mutta täkki on iloinen ja lämmin.

Ja kissan hyväksymä.

Ja käyttöön ottama.

Irlannintuliaisia

Dublinin Disney Storesta...

Kaksi uutta nukkea tarvitsisi oikeastaan kootut selitykset. Mutta antaa olla. Minulla oli tosi pätevät syyt! Tähkäpään päällä on Meridan kengät ja sukkikset sekä Irannissa ompelemani mekko. 

Nukkejen lisäksi käteen jäi jälleen Kilcullenin Cottowood Treestä suloisia kankaita. Nyt vain seitsemää laatua :-D Mutta ihan pieniä paloja vain (pääasiassa ns. fat quartereita, eli neliöitä, joiden koon määrittee se, että yksi sivu on puolet pakan leveydestä; sopiva koko tilkkutyövarastokankaille). Kahta kangasta ostin enemmän (niiden kulmat näkyvät kuvan etuvasemmalla).

Kotona tietysti ensimmäisenä piti taas viikata kankaat ja järjestellä ne väreittäin ja tyyleittäin (ja ostopaikoittain) ja  hypistellä ja ihailla ja suunnitella. Nyt käsityökankaita on kertynyt justiinsa niin paljon, että niitä malttaa käyttää siekailematta! Ja niin kauan kuin ne mahtuvat yhdelle hyllylle (täyttävät vasta puolet), ei ole homma riistäytynyt käsistä...

Puuvillavarastoni on todistettavasti vielä maltillinen. Kirkasvärinen pino keskellä on kaikki Irlannista kolmena kesänä tuotuja. Oikeanpuoleinen pino on kertymää suomalaisista kangaskaupoista. Etuoikealla on Tilda-pino ja vasen matala pino on nukkeotitilkkutäkki- ja Hitty-hamemateriaalia (pieniä palasia). Victorinoxiani säilytän aina arvokkaassa  paikassa (ei pääse hukkumaan).

Ei mitään oikeastaan. Paitsi oikeastaan kyllä joo, eli päinvastoin kumminkin.

Inhoan otsikointia.

En ole taas toviin kirjoitellut tänne mitään. En ole keksinyt mitään kirjoitettavaa (kun en ole edes ommellut mitään). Jotenkin mitä enempi istuu ja miettii ja ajattelee, sitä vähemmän on mitään mielekästä sanottavaa (siihen nähden olen tosin pommittanut aika rajusti ystäviäni sähköposteilla)(ihmisparat). Paitsi kananmunista. Niistä minulla on omasta mielestäni vaikka miten paljon mielekästä sanottavaa, ja tässäpä ovat viimepäivät kuluneet kirjoittamalla niistä (olisi kiva keksiä nyt joku uusi mielekäs miettimisen kohde, kun kananmunat on aika hyvin käsitelty).

Ennen kuin poistun takaisin istumaan ja miettimään taas pariksi viikoksi ainakin, lisään tähän pari kuvaa. Ensimmäinen  on juhannusehtoona otettu. Siinä minun Ruusunen-nukkeni on henkisenä tukena siskoni Tähkäpää-nukelle. Nukkejen mekot ovat siskoni ompelemat.

Ja tässä jälkimmäisessä kuvassa on maailman suloisin ja ihanin lahja. (Mitenkään vähättelemättä mitään muita lahjoja, mitä kukaan on koskaan kenellekään antanut.) Ystäväni Irlannissa ompeli minulle ja miehelleni 10-vuotishääpäivälahjaksi parivuoteen tilkkutäkin! Hain sen tänään postista hellettä uhmaten. Täkki on ihan älyttömän onnellinen ja aurinkoinen ja  iloinen ja hassu ja värikäs, justiinsa sellainen, jollaisesta minä ja mieheni pidämme.Tässä siitä kulma:

Tilkkutäkki

Tällainen on tilkkutäkistäni tulossa. Oikeastaan se on jo tällainen, jos olemme täsmälliset.

Minähän tunnetusti pidän väreistä. Aluksi minun oli tarkoitus tehdä täkki vain yhdeksästä erilaisesta kankaasta. Mutta ei siitä tullut mitään, koska siinä oli liian vähän värejä. Niinpä laajensin tilkkuvalikoimaa, mutta sentään sävyttäin. Eli periaatteessa tilkut menevät kaikki joko punaisiin, sinisiin, keltaisiin, vihreisiin ja ruskeisiin. (Kuulemma tilkkutöitä aloittelevien perusvirhe on lisätä työhön aina vain lisää erilaisia tilkkuja. Niin sanoi yksi  amerikkalainen ohjekirja. Siinä ehkä ei otettu huomioon sitä, että toisilla on kirjavuudesta ja kontrasteista stimuloituva värisilmä. Saatoin tosin siltikin sortua aloittelijamokaan, mutta minusta siitä tuli  sitten aika kivannäköinen moka.)

Työ on vielä tikkaamatta. Eli tilkut olen jo yhdistänyt toisiinsa, kuten näkyy, ja takakappaleen ja puuvillavanun olen harsinut kanteen (jos päälipuolta voi kutsua kanneksi) kiinni.

Tässä vielä lähikuva täkin kulmassa lymyävistä Kroko-terveisistä miehelleni.

Hempeä täkki

Semmoisen sain sommiteltua lopuista tilkuista. Kesällä tuli leikattua tilkkuja roimasti, ja mietin silloin, miten ihmeessä käytän ne. Mutta eipä niistä tullutkaan kuin kuin kaksi täkkiä.

Tuo täkki on oikeasti söpömpi kuin kuvassa. Kuvassa sen vääristynyt muoto korostuu. Nukkekodin sängyssä se on kuitenkin ihan ei-muotopuoli.

Siitä tuli sopivasti hempeä, ettei ihan siirappinen sentään. Tuo on tuollainen Beatrix Potter -tasoinen hempeys. Sopisi jonkun jänöjussin kotiin peitoksi.

Tilkkutäkki valmiina

Kas siinä. Onpas se pieni ja söpö. (Klikkaamalla suurenee.) Niin kuin näkyy, pistin kirjavat reunat. Se oli minusta oikea ratkaisu. Hassu juttu, että se näyttää siltä (minusta ainakin), että siinä olisi samoja tilkkuja toistuvasti. Ja onhan siinä, reunoissa on samoja kuin keskellä. Mutta kun keskikohtakin näyttää mielestäni siltä, että siinä ei olisi kaikki tilkut erilaisia. Eikä olekaan, siinä on neljä täysvalkoista tilkkua. Mutta tarkoitan, että näyttää hetken siltä, että värillisissäkin tilkuissa olisi toistoa. Johtunee kai siitä, että sävyt on sommiteltu huolella. Ainakin yritin sommitella huolella. Mutta ommellut en niinkään huolella. Kun vertaan tuota aiemmin tekemääni nukkekotitilkkutäkkiini, en osaa käsittää, miten olen tehnyt sen ekan niin siististi.

Paitsi ei kai tästä saa selvää, miten siisti tuo vanhempi on verrattuna tähän uudempaan. Kumpikin on minusta kiva täkki, vaikka tuo vanhempi on kyllä varmaan kauniimpi, mutta tuo uudempi on kyllä kanssa kovin kotoisa. Tykkään kummastakin.

Valmiiksi leikattuja tilkkuja jäi vielä yhden tai kahden täkin verran, riippuu miten sommittelee ja miten paljon laittaa boordeja ja muita härvellyksiä. Loput tilkut ovat kaikki herttaisen harmonisia, vaaleita ja heleitä. Niistä sommittelenkin oikein romanttisen täkin. Ehkä pari jämerää tilkkua pitää leikata ryhdistykseksi siihen. Tai sitten ei. Ehkä minun pitäisi kerrankin harjoitella puhtaasti romanttista väritystä! Mutta siitä kyllä ei sitten voi tulla Victorinoxilleni pussia. Päätin nimittäin tuossa täkin taustakangasta ommellessani, että näinhän minä teen rakkaalle uudelle teräaseelleni säilytyskotelon.

Tilkkutäkki vaiheessa

Siinä se on. Sen kaverina on vähän kirjoja. Ne antavat mittakaavan tilkkujen koolle. (Tilkut ovat kyllä melko isoja, mutta onneksi tilkuissa ei oikeaa kokoa olekaan.) Ehdotuksia nyt täkin viimeistelyyn? Vetäisisinkö valkoisen kaisteleen ulkopuolelle vielä kirjavan mutta huolella sävytetyn rivin tilkkuja kiertämään täkin ympäri? Voisiko se olla hyvä reunusratkaisu? Vai pitäisikö tehdä vain yhdestä kankaasta leveä helma? Se olisi toki helpompaa, ja ehkä harmonisempaa. Mutta... Jaa. Mietitään. (Ehdotuksia ehtii laittamaan noin vartin ajan :D )

Kansallinen epäonnistuminen

Tänään on kuulemma virallisesti epäonnistumispäivä. Koska se on oikein kansallinen juttu, pitää vastuullisen kansalaisen kantaa kortensa (keosta) kekoon ja epäonnistua vähän, vaikka edes poikkeuksen vuoksi.

Minä ompelin juuri nukkekotitilkkutäkin kaikki tilkut toisiinsa, ja kolme tuntia ommeltuani huomasin, että olin ommellut ne 1,7 cm x 1,7 cm -kokoon sen sijaan, että olisin ommellut ne aikomaani 1,35 cm x 1,35 cm -kokoon. Lisäksi yksi yksivärinen sininen tilkku on ommeltu nurja puoli ylöspäin.

Voi ei!

Lisäksi söin mieheni eilen ostamia sipsejä, vaikkei olisi tarvinnut yhtään syödä.

163 kappaletta 2,5 cm x 2,5 cm -kokoisia tilkkuja

Kirjoitan tätä Havannan kosteudessa, kun tuuletinvipperä puhaltaa ja viskelee papereita sekaisin ja taivas alkaa laittautua myrskyasemiin ja nyrkin kokoinen ampiaisensukuinen lentävä eliö yrittää toimittaa minut pois päiviltä.

Eilen oli varsinainen myrsky. Hoksasin, että tomaattini ei varmaankaan pidä tuulesta, joka puhaltaa jokaiselta ilmansuunnalta, jonka vuoksi ryntäsin pelastamaan sitä tikkujen ja keppien ja narun kanssa. Viisi sekuntia ulkosalla ja minä koko persoonassani sekä vaatteeni että kenkäni litisimme niin märkinä, ettei mitään määrää. Tomaattia oli vaikea sitoa tukikeppeihin sateessa ja tuulessa, ja lisähaastetta työhön toi ukkonen, joka aina räsähtäessään pääni päällä (DIES IRAE!!!) aiheutti minussa hyppy- ja kiljahdusreaktion, jonka vuoksi tomaatinoksat heltisivät kädestäni ja työ oli aloitettava alusta.

Olen lähdössä loistoristeilemään. Koska noudatan tiukahkoa nettiturvallisuuspolitiikkaa, en kerro, että milloin, miksi ja minne. En edes kerro, että juksaanko! Joka tapauksessa olen miettinyt, mitä ihminen voi tehdä laivassa n päivän ajan. (Jos laiva ei esim. heittelehdi ja uppoa ja siten järjestä omaa ohjelmaansa.) Ensin ajattelin, että voisin olla taiteilija ja kantaa maalaustarvikkeet mukanani. Sitten hoksasin, että suunnilleen vain kapteenin hytissä, jota en usko saavani käyttööni, on pöytätilat, jotka kelpaisivat työskentelyyn. Ehkä auloissa myös olisi oivan laajoja pöytiä, mutta en koe välttämättömäksi olla laivan virallinen julkitaiteilija. (Jos minussa olisi Aivazovskin vikaa, olisi se ilo. Mutta minussa ei ole.)

Niinpä aloin leikellä tilkkuja. Nukkekotikoon tilkkutäkkiä voi tehdä missä tahansa tilassa, missä mahtuu istumaan. Ensin kaivoin esiin roskapalat (kaikki 1 x 1 cm -kokoa suuremmat palat kannattaa ottaa talteen... melkein ainakin). Leikkelin ne oikeaan kokoon (2,5 cm x 2,5 cm, noin). Sitten leikkelin vähän muitakin kankaita, jopa kilcullenilaisia. Varmuuden vuoksi leikkasin sen jälkeen tilkkuja vielä vähän lisää, ja sitten vielä vähän. Että varmasti riittää ja että taatusti saa hyviä yhdistelmiä. Lopputulos oli 45 erilaista tilkkua (kts. viereinen kuva).

Yhteensä 163 tilkkua. Kun yhteen yksöisnukuttavan sängyn täkkiin riittäisi 45 tilkkua (plus sitten paneelipalasia yms.) vallan hyvin (kts. kuva alussa).

Ja kun yhtä täkkiä tekee arviolta puolen ikää, mietin tässä nyt, että mitä teen 163 tilkulla?

Hyvää onnea minulle vain sommitteluun!