sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Materialistinen postaus

Kävin viime viikolla ekaa kertaa vuosikausiin Hakaniemen kauppahallissa. (Viimeksi olen ollut siellä joskus vuonna 2000 ihan pikaiseen, ja sitä ennen en koskaan.) Kauppahalli oli juuri niin kiva paikka kuin muistinkin. Vähän liian iso se tosin oli. Oloni oli nimittäin bussimatkan jäljiltä melko heikko. Siispä marssin suorinta tietä yläkerran nauhakauppaan (onneksi tiesin että se on yläkerrassa) etsimään nuken renessanssiasuun nyörejä. Matkalla nauhakauppaan näin puodin, jossa oli korunosia ja nukkekotijuttuja. 20 sekunnin vilkaisulla huomasin, että siinä myytiin avaimia, jotka sopivat erinomaisesti nuken renessanssiasun vyöhön. Päätin kuitenkin säästää energiani nauhakauppaan ja jatkoin matkaa. Muutaman minuutin nyöriostosten jälkeen sitten yritin suunnistaa takaisin avainten luo, mutta koska en heti osunut oikealle käytävälle, totesin että ne saavat odottaa toista reissua. Hakeutuessani portaisiin sivusilmäni rekisteröi metallipurnukoita. Pakitin pari askelta ja silmäilin hyllyjä neljä sekuntia ja näin kissapurkin, otin sen käteeni, maksoin ja poistuin kauppahallista. Olin lopulta itse määränpäässä vähemmän aikaa kuin mitä istuin bussipysäkillä odottamassa paluuautoa.

Edellinen kuvaa erinomaisesti, miten huono henkilö cfs-ihminen voi olla markkinatalouden kannalta.  Kyseessä oli tämän vuoden toka shoppailuni, ja käytin siihen aikaa ehkä 12 minuuttia, koska energiani yksinkertaisesti ei riittänyt enempään. 

Toisaalta tarina kuulosti oikein hyvältä markkinatalouden kannalta, koska vähäenerginen ihminen on pakotettu tekemään nopeita päätöksiä, ja nopeat päätökset voivat johtaa heräteostoksiin. 

Mutta! Hähhähhää! Minäpä en ostanutkaan herätettä! Nimittäin siinä neljässä sekunnissa näin kissapurkin, joka oli langettanut minua syntiin jo monen monta vuotta! Nimittäin ystävälläni Irlannissa on samanlainen kissapurkki, ja olen himoinnut lähimmäiseni kissapurkkia siitä lähtien kuin sen ekaa kertaa näin!

Se on tällainen:



Mutta en minä nyt noin vähästä annoskateutta tunne. Se, miksi himoitsin lähimmäiseni kissapurkkia, johtui tästä:








Niinpä niin!

Ja kyllä, edottomasti! Kissapurkki tuli tarpeeseen. Siitä tuli kymmenes metallinen ompelutarvikesäilytyspurkkini!


Kuvasta puuttuu kaksi suurinta ompelutarvikepurkkiani, joista toinen on varsinainen ompelurasiani. Näihin on lajiteltu puuvillapitsejä, nappeja ja nauhoja, ja melkein muistan, mitä on missäkin. Ja jotta kaikki ymmärtäisivät, miten häpeällistä oli himoita lähimmäiseni kissapurkkia, todettakoon että lähes kaikki kuvan purnukat on saatu juuri siltä henkilöltä, jonka omaisuutta himoitsin.


Renessanssiasun alushame ja irtotasku

Luulen, että olen vähän addiktoitunut nuken alusvaatteisiin. Tällä hetkellä nukenvaatevarastojeni suosikkini taitavat olla takamusrulla ja irtotasku. Mitä turhempi vaatekappale, sitä mahtavampaa! (Takamusrulla silti ei ole ihan turha, sillä se tuo muotoa hameeseen.)

No niin. Saanko esitellä renesanssiasun uusimmat osat:


Tämän tehtävä on pitää päälihameen runsas helma poissa nuken kintuista. Helpottaa kävelyä.


Tähän on sisäänpääsy päälihameen sivusaumasta. (Tämä on myrkkypulloa ja tikaria varten. Sain myön asiallisen vinkin, että muutama jalokivikään ei tekisi huonoa.)

Renessassiasun pohjakerros on nyt kasassa. On aluspaita ja -hame, sukkikset, kengät ja tasku. Hihat kun saan valmiiksi, pitää miettiä kirjoako liiviin koristuksia vai ei. Työn alla on myös vyö, jota puuhaan pikkusiskon rikkinäisestä korusta. Viittakangaskin on jo olemassa. Eli onhan tässä vielä moni asia kesken, mutta kyllä enemmistö on jo valmiina. (Oijoi. Kun asu on valmis, olisi hauska seilata nuken kanssa Suomenlinnaan ottamaan kivoja kuvia.)


Tästä samettisesta puolihameesta lohkaistaan vielä jonakin päivänä viitta. Jo tänä vuonna, toivon niin. Olen suunnitellut tekeväni lopusta kankaasta  komeanpuoleisen renessanssihameen, mutta se saattaa jäädä joksikin eläkepäivien projektiksi. Johan tässä on jonossa kolmekymmentä muutakin hamesuunnitelmaa. (Ja tilkkutäkki.) (Ja nukkekotiprojektit.) (Ja hienosteluhartiahuivin kutominen.) (Ja tuhat muuta juttua. Puhumattakaan maalausaiheista.)



Renessanssihihojen nyörit päivitetty


Yleiskuva tässä esittelee, miten nyörien väri vaikuttaa hameen ilmeeseen.

Nukke kohottaa helmaansa vähän kuin esirippua. Se on kuulkaas vihje seuraavasta päivityksestä. Huomatkaa myös vyötäröllä hameen sivusaumasta pilkistävä vaalea kangas. 

Kiitos näkemiin ja tavataan seuraavassa tekstissä.



maanantai 13. heinäkuuta 2015

Renessanssihameen hihojen puuhaamista




Tuli valittua sen verran työläs tapa näpertää nämä, että heti alkoi hyytymys, ja vasta neljännes on valmis. (Voi silti olla, että hyytymys ei johdu hihoista. Ehkä olisin hyytynyt joka tapauksessa.) Nyt onneksi sain kuitenkin sen verran valmista, että saatoin sovittaa toisen puolen hihoja. Tulos antaa potkua tehdä homma loppuun saakka, koska asuhan alkaa näiden hihojen kanssa näyttää renessanssilta.


Hihat ovat tällaisia simppeleitä kaistaleita (joiden malli perustuu ihan vain omiin järkeilyihini maalausten perusteella, ei mihinkään oikeaan kaavaan), joihin on ommeltu rinkuloita kiinnitysnauhoja varten.

Halusin vuorittaa hihat, jotta saan käyttää niitä kumminpäin vain. Reunapistot jäävät aluspaidan hihojen alle piilon, vaikka alkuperäinen ajatukseni oli kyllä, että en saisivat näkyä.

Tällainen on puolivalmis hiha. Tuohon vuori päälle. (Rinkuloiden ompeleminen paikoilleen on tylsääää.)

Sitten hihansovituskuvia eri vinkkeleistä. Kiinnitysnauhat ovat kuvissa virkkuulankaa. Tarkoitukseni olisi saada jostakin mustaa sekä pronssinväristä ohuinta mahdollista organzanauhaa nyörityksiin. Organzaa siksi, että siinä on hyvä pito. Ja mustaa ja pronssinväristä siksi, että haluan kahdet erilaiset nyörit, kun kerran olen nähnyt rinkuloiden kiinnittämisen vaivan (rinkuloiden idea on, että voin vaihdella helposti nyörejä).






Värilliset nyörit toivottavasti tuovat ilmettä tähän näkymään.