Pyöräilykypärä

Jatkoa mukaviin asioihin:

Polkeminen hissuksiin kypärä päässä.

En olisi uskonut taannoin, että koskaan sanoisin, että polkeminen voisi olla mukavaa. (Paitsi ehkä kerran kolmessa vuodessa kesäpäivänä, kun lämpötila on n. + 21 Celsiusta, tuuli ei puhalla lainkaan, ei etenkään korvaan, ja on aurinkoista, mutta pyörätie menee varjossa ja mieluusti meren ja mustikoiden lähellä, UV-indeksi on nollassa, ja kosteus samoin, ja on paljon eväitä eikä yhtään kiire.)

Minusta pyörä oli vain välttämätön siirtymäväline, jota käytin, jos en ehtinyt kävellen tai määränpäähän oli yli 6 kilometriä.

Sitten ostin kypärän. (Vanhan tilalle. Vanhaa en käyttänyt lähes koskaan, koska se muljui ja kolisi päässä ja hiersi korvia ja kaulaa ja leukaa.)

Ehkä johtuu kypärästä, että nykyään pyöräily on melkein aina kivaa, paitsi jos on kiire tai hirveä helle tai tuuli. Hirveä tuulikin voi olla hauskaa, jos ei ole kiire ja jos se tuuli ei puhalla korvaan/korviin. Yleensä puhaltaa.

Mietin vain tässä, että auttaisiko pyöräilykypärä tiskaamiseen ja imuroimiseenkin?

Kaksi asiaa

1) Päätin sommitella tilkut sävyttäin. Siitä tulee harmonisen ja kivan näköistä.

2) Sain ilmoituksen, että huomenna minulle tuodaan joku kansainvälinen postipaketti kotiin. Se on oltava tudor-taloni! Viimeksi olen ollut näin malttamaton varmaankin joskus jouluna 1987.