tiistai 21. lokakuuta 2014

Kaikkien aikojen keittiöremontti!

Ennen:


Jälkeen:

Ovi on lainattu nukkekodin yläkerrasta.

Eli. Pykäsin väliseinän. Ihan itse sahasin Victorinoxini sahalla (ei maksettu mainos) oviaukon. Väliseinän vasemmalle puolelle jäi pieni eteinen, jonka perälle tulee ruokakomero. Joskus. Ei tänä vuonna, kai.

Seuraavaksi tapetoin. Sitten kiinnitin verhotangon pidikkeet takaisin paikoilleen. Se oli nerokas keksintö, sillä eritoten vasemmanpuoleinen kiinnike olisi ollut lähes mahdoton ruuvata paikoilleen  väliseinän kiinnittämisen jälkeen. Sitten kiinnitin väliseinän. Sitten tein lattian. Sitten tein hellan ympärille kehikon ja lisäsin hellan hyllyn yläpuolelle piippujatkopalan. Sitten tein seinähyllyn lautasille. Sitten tein tiskialtaan (ei juoksevaa vettä, pahoitteluni Ladylle). Sitten ompelin verhot. Niin ja maalasin pikkujakkaran siniseksi. Ja joka välissä olen naulannut nauloja seinälle. Sitten posti toi Tacky Waxia, ja sain tänään kurkuviipaleet leikkuulaudalle näkymättömästi kiinni. Halutessani saan ne pois ja voin korvata ne jollakin muulla leikattavalla. 

Ihan vahingossa tuli remontti valmiiksi.










tiistai 14. lokakuuta 2014

Nukkekotikuumetta (materialismin muodossa)

Haluaisin ommella tilkkutäkkiäni. Sitten haluaisin piirtää kolme paperinukkea. Ja sitten haluaisin remontoida nukkekotini keittiön. Ja tehdä verhot pariin nukkekodin huoneeseen. Ja laudoittaa yläkerran lastenhuoneen lattian (siis nukkekodin) (meillähän ei ole yläkertaa eikä lastehuonetta). Haluaisin myös tehdä muutamaan nukkekodin tuoliin istuintyynyt. Ja petsata pari huonekalua. Niin, ja sitten olisi siskon (nukkekoti)lahjahyllyn maalaaminen. Sitten haluaisin tehdä lisää kirjoja nukketaloon. Käytännössä ei ihan kaikki onnistu tuosta noin vain. Harmillista. Olisi hauska tehdä kaikki heti nyt. 

Olen kyllä sahannut jo nukkekodin keittiöön tulevaan väliseinään oviaukon. Kahdessa päivässä. Ja sitten kolmena muuna päivänä olen järjestänyt nukkekodin pari huonetta siistiksi törmäilyjen jäljiltä. (Nukketaloni sijoittaminen tässä uudessa kodissamme oli ongelmallista. Valitettavasti ainoa paikka, mihin se mahtui, on törmäilyaltis.) Vielä olisi siivottavana paljon, mutta homma etenee hitaasti, sillä ennen niin pomminpurkajanvakaat käteni ovat nykyään ihan mahdottomat. Kun saan yhden esineen paikoilleen, kopautan kolme muuta lattialle. Kilin kilin kolin. Kops. Semmoista ei tapahtunut ennen. Ikinä. Paitsi kun olin nälkäinen.

Koska koordinaationi ja aivotoimintani eivät nykyään taivu kovin pitkäjänteiseen tekemiseen (tai no, se nyt vasta pitkäjänteistä onkin, kun puuhaa samaa pikkuprojektia ikuisuuden), olen pitkälti tyytynyt asettelemaan esineitä riveihin ja katselemaan niitä. On sekin nukkekoteilua. Paremman puutteessa.

Esineitä asetellessani ja pudotellessani ja ja lattialta noukkiessani ja sitten törmätessäni ylös noustessani nukkekotiin ja pudottaessani 17 esinettä lisää keksin, että hei. Mä voisin ostaa nukkekotiin sitä läpinäkyvää tököttiä, jolla saa liistrattua esineitä paikoilleen niin, että niitä voi silti siirrellä.

Ja sitten keksin, että hei, samoilla postikuluilla tietysti on ekonomista tilata jotakin muutakin. (Kyllä tämä samoilla postikuluilla "säästäminen" tiedetään...) Ja taas asettelin ennestäänkin jo ylenpalttisen runsasta tavaramäärää (hankittu varten projektia x, g ja z) pöydälle riviin ja aloin arvioida, että millaiset lisähankinnat olisivat oikeasti järkeviä. (Kröhöm.) Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen lisää astioita.

Kuten näkyy, tarvitsen lisää nukkekotiastioita. Mutta hei, järkeilin asian huolella ja tein testejäkin. Lähes kaikki astiat kuvan vasemmalla puolella (alkaen sinivalkoisista astioista) kuuluvat esillä olevaan nukkekotiin, jossa asuu 10 henkeä plus vieraita. Ja niillä on kahvio. Että laskekaa. Ei ole liikaa astioita niillä. Astiakaappeja niillä on riittävästi (kaikki muut paitsi tuo puuvalmis suuri astiakaappi ja eturivissä oleva vitriinipöytä). Hopea-astiat kuuluvat vaatekomerossa säilytyksessä olevaan linnaan ja savitarjotin ja siihen kuuluvat teevehkeet kuuluvat esillä olevaan nukketaloon. Sohvan takan pahvilaatikossa osissa olevaan tudortaloon jää siis vain kahviastiasto (eikä edes pullalautasia ole, ni!!!) ja pari soppalautasta ja ruokalautasta ja tarjoiluastiaa. Kysyn vaan, että eikö niillä muka käy koskaan vieraita, niin? Eli kyllä ne tarvii lisää astioita. Testasin tuohon suureen astiakaappiin (joka siis menee tudortaloon), että siihen mahtuu taloon jo hankittujen astioiden lisäksi neljän hengen ruoka- ja kahviastiasto. Olen hyvin käytännöllinen siis. (Ja sehän ei merkitse mitään, että talo on osissa pahvilaatikossa sohvan takana. Jokainen nukkekotiharrastaja tietää, että keskeneräiseenkin taloon pitää hankkia esineistö valmiiksi. Jokainen nukkekotiharrastaja tietää myös sen, että materiaalihankinnat pitävät harrastusta yllä silloin kun sitä ei voi pitää yllä muulla tavalla.) (Eikä tullut edes pitkä kuvateksti.)

Tarvitsen myös lisää kattiloita. Tässä on kahden talon kattilat! Ja toinen niistä on tosiaan tuo 10-henkisen perheen talo. Päätin pitkän harkinnan jälkeen hankkia niille soppakattilan, niin tuosta määrästä joutaa sitten kattiloita myös tudortaloon.

Tässä tudortaloa odottava esineistö. (Hopealautaset ja astiateline ja siinä olevat lautaset ovat varkaus toisesta irtaimistosta. Vaatekaappi on mietinössä, että meneekö se tudortaloon vai ei. Ja kirjoituskoneen taidan lahjoittaa eräälle näytelmäkirjailijalle.) Mielipidekysymys. Taloon tulee puolipaneelia ja sen kanssa vaaleaa seinää ja lankkulattiaa ja tiililattiaa ja yhteen huoneeseen seinämaalaukset. Yleisilme on melko tumma. Huonekaluista tuo puusohva on jo tumma, samoin kirjahylly ja vitriinipöytä. Lisäksi teen taloon tumman puusängyn. Vaaleita huonekaluja ovat nuo pesupöytä, ompelupöytä ja kirstu. Onko sisustus liian tumma ja yksivärinen, jos petsaan astiakaapin tummaksi (astiat näyttäisivät parhaalta tummaa vasten) ja samoin kirjoituspöydän? Mutta lattiapetsi on sama kuin se, jolla petsaan huonekalut. Mahtavatko huonekalut maastoutua liikaa tummina?

Jättiläinen liikenteessä. Se osaa onneksi varoa. Muina kissoina se on lampsinut huonekalujen yli eikä ole pudottanut esineen esinettä. Pitäisi kai kouluttaa Arthur sisustamaan nukkekotini. Se ei varmaan aiheuttaisi kolin-koli-kilin-kops-tilanteita.



tiistai 7. lokakuuta 2014

Torkkutäkin suunnittelua

Kirjoitan tätä parvekkeella. Olen tässä kuin parantolassa ikään. Tuolit vastakkain. Jalat toisella tuolilla tyynyn päällä, täkkiin käärittynä. Kuumavesipullo täkin sisällä. Päälläni on kunnon norjalainen villapaita, kaulahuivi ja villapipo. Harteillani on islantilainen villapeitto. Join juuri kupin höyryävän kuumaa mustaa teetä. Sormet kihelmöivät vielä teemukinjälkeistä lämpöä. Ilma on raikas ja sitä on hyvä hengittää. Tuuli suhisee haavanlehdissä niin voimallisesti, että liikenteen äänet peittyvät. Ja puut ympärilläni luovat keltaista sijaisvaloa silloin, kun aurinko on pilven takana.

Olen päätynyt torkkutäkkini kanssa ainakin jonkinlaiseen malliratkaisuun. Leikkasin kankaista jo puolet (jokaista sorttia), jotta saatoin sommitella kaikenmoisia vaihtoehtoja. Täkin keskustan mallin löin jo lukkoon ja aloin ommella sitä. Reunoja ehtii miettiä vielä, koska en ihan hetkeen pääse kuitenkaan niihin.


Keskelle tulee yhdeksän tilkun blokkeja (aijai kun kuumavesipullo tuntuu mukavalta varpaissa) punaisin ja sinisin kehyksin. Keskustan ympärille mietin tuollaista kehystä, jossa Jelly Rollin tilkut vuorottelisivat vaaleanpunaisten tilkkujen kanssa.

Tykkään niin paljon samanväristen mutta erisävyisten tilkkujen kanssa pelaamisesta, että mietin kehyksiin ja ympäröivään boordiin systeemiä, jossa olisi samanvärisiä keskittymiä. Eli tuossa mallissa punainen merkkaa kaikkia erikuvioisia punaisen-, vaaleanpunaisen ja viininpunaisenvärisiä tilkkuja. Sininen kaikkia eri sinisiä, keltainen beigenvalkoisenokrahtavia ja vihreä vihreitä. Mietinnässä on, mitä väriä käyttäisin noissa boordeissa, jotka olen jättänyt värittämättä.. Kontrastiksi tarvitsisi olla jotakin muuta kuin pelkkää vaaleanpunaista.

Neljä blokkia valmiina!



torstai 2. lokakuuta 2014

Tilkktäkkiprojekti numero 2

Olen ihan tohkeissani Irlannista tuomistani kankaista. Joka välissä pitää pysähtyä häpläämään niitä ja katselemaan niiden värejä ja kuvioita. Ensin en meinannut malttaa alkaa leikata kauniita suikaleita palasiksi, mutta nyt olen pilkkonut erissä jo vähän yli puolet. Erisävyiset neliöpinot ovat onneksi ihan yhtä houkuttelevia kuin kauniit suikalerullat.

Aloitin saksimalla jokaisesta suikaleesta puolet (se on kahdeksan neliötä suikaletta kohden, koko suikaleesta siis tulee 16 tilkkua). Hoksasin onneksi melkein heti, että kannattaa leikata kolme suikaletta päällekkäin. Se nopeuttaa tietysti, mutta leikkaaminen on myös helpompaa, kun saksittavana on vähän tiiviimpi kangasmassa eikä kevyt lärpäke. Nyt kun minulla on jokaisesta väristä tilkkuja, alan testisommittelun. Kunhan saan olkkarin pöydän tyhjäksi. Se tyhjenee, kun mieheni lähtee kummipoikaa moikkaamaan. Tulee sommitteluilta tänään! (Huom, mieheni ei esim. makaa olkkarin pöydällä, vaikka edellisestä niin voi ehkä käsittää. Hän käyttää pöytää ihan tavallisissa toimenpiteissä, niin kuin muistiinpanojen kirjoittamisessa.)


Kankaat ovat Modan Lady's Album -sarjaa. Vaaleanpunainen suurempi kangas tilkkurullien alla on sekin Modan kangas. Sitä käytän boordina tai taustakankaana tai jonakin. Riippuu täkin mallista.

Laitan nyt näitä kangaskuvia tänne, että kaukoihmiseni näkevät, millaisia kivuuksia nämä ovat. Ensin karsastin vähän joitakin kuvioita. Jotkut näyttivät pappakalsareilta tai pappakravateilta, mutta nyt kun olen riittävästi käsitellyt jokaista kuviota ja väriä, tykkään kaikista. Kullakin on oma paikkansa maailmassa. Kyllä niin.

Nämä isokuvioiset nyt vain ovat ihania. Eikö olekin huikeat värit!

Alan päästä ymmärrykseen siitä, että joskus kissat haluavat huomiota millä hinnalla hyvänsä.

Sommittelun esisommittelua. Taidan päätyä tämänsorttiseen kuvioon täkin keskelle. Sitten joskus, kun olen kehittynyt seuraavalle asteelle, voin kokeilla jotakin monimutkaisempaa. Mutta toistaiseksi on hyvä pitäytyä torkkutäkkikoossa ja simppeleissä neliöissä.


Torkkutäkki

Tämä tuli vihdoin valmiiksi. Aloitin sen tikkaamisen (ja muistaakseni tekemisen) keväällä 2012, mutta niihin aikoihin käteni sanoi poks ja tikkaaminen jäi siihen. Aloitin nimittäin tikkaamisen käsin. Reilut pari vuotta meni siihen, että myönnyin, että voisihan sen koneellakin.

Loppukesästä muuton jälkeen aloin suristaa pätkä kerrallaan tikkauksia koneella. Irlannin-matkalta palattuani kotona oli jo niin viileää, että motivaatio saada täkki valmiiksi nousi entisestään. Mutta eniten tietysti motivoi se, että hankin reissulta kankaat uuteen tilkkutäkkiin...

Tikkasin saumoihin piiloon. Kutsun tikkaustani laiskantikkaukseksi tai cfs-tikkaukseksi. Se tarkoittaa sitä, että tikkaukset menevät vain joka toisen ruudun välistä. Reunimmaisessa boordissa tikkaukset menevät vain ruskean kankaan molemmissa reunoissa. Varmaankin pitää kehitellä jotain kuviotikkauksia vieä tuohon ruskeaan kaistaleeseen, viimeistään siinä vaiheessa kun täkki menee ekan kerran pesuun.

Ei ihan priimaa-priimaa; joissakin kohdin on krymppyvetoa. Mutta täkki on iloinen ja lämmin.

Ja kissan hyväksymä.

Ja käyttöön ottama.