Elsan satukansanpukuhenkisen asun paita (pitää työstää asun nimeä vielä)

(Ja sitten kun olen keksinyt asulle nimen (saa ehdottaa!), voin keksiä tunnisteen, jolla löytää lopulta kaikki asuun liittyvät jutut.)

Nyt seuraa kaksitoista kuvaa teksteineen:

Tässä vielä uudestaan paidan kappaleet. Nyt kun paita on kasassa, todettakoon, että toimii, paitsi kainalopalat voisivat olla pienemmät tai ne voisi jopa jättää kokonaan pois. Toisaalta jos kiilapalat olisivat pienemmät, kaikki saumanvarat olisivat lähempänä toisiaan ja tökköistäisivät nuken kainalonseutua enemmän. Jos kiilapalat jättää pois, kannattaisi ehkä varata pikkuisen enemmän leveyttä etukappaleeseen, tyyliin sentin, ja hihoihin voisi pistää ehkä sentin pituutta lisää.

Sellainen paita tuli.

Luullakseni tämä oli katu-uskottava tapa koota paita.Eli yhdistin palat kainalokiiloja lukuunottamatta ja kirjoin kirjomiset ennen kuin ompelin sivusaumat kiinni.

Olkapaloihin kirjoin tällaiset koristeet. Näyttääpä pistoni lähikuvassa harakanvarpailta! No, sellaisia ne ehkä ovatkin!

Oikeanpuoleisen olkapään ristipistot on kirjottu eri punaisella kuin kaula-aukon ja vasemman olkapään ristipistot. Etsin ja etsin oikeaa punaista lankaa ja totesin lopulta, että kai se sitten loppui. Mutta kun olin kirjonut senkertaisen session kirjomiset ja nousin, huomasin että oikea punainen lanka oli ollut koko ajan takamukseni alla. No. Koska tuo erisävyisyys ei näy hirveän kauas, en viitsinyt korjata asiaa. 

Tämä kuva on tässä siksi, että siitä tulee minulle hyvä mieli.

Paita Elsan päällä. (Jälleen näitä kuvatekstejä, jotka voisi jättää kokonaan kirjoittamatta.)

Jätän kuvatekstittämättä, koska ainoa mitä mieleeni tulee, on: "Paita lievästi sivulta katsottuna."

Sama juttu. Eli tämänkin voi jättää kuvatekstittämättä.

Tuohon hihansuuhun pitäisi keksiä joku kiinnitysjuttu. Nyt se on ranteesta nauhoilla kiinni kalvosimen juuresta, mikä on okei. Mutta kalvosimessa? mansetissa? mikä tuo on? ei ole mitään, mikä pitäisi sitä nätisi kiinni. Joku hauska nappisysteemi olisi kiva, mutta siinä kohtaa menee minun kärsivällisyyteni raja. En ala pyöritellä nappeja enkä ommella pikkuruisia nappilenksuja.

Eli tuo, että mansetti-kalvosin-joku menee nätisti, johtuu siitä, että mansetti-kalvosin-jossakin on piilossa nuppari, joka pitää sitä kiinni. (Tämä ja seuraava kuva on otettu ennen kuin ompelin kainalopalat ja sivusaumat. En tiedä, voiko näistä nyt joku vertailla paidan istuvuuseroja, että miten toimii ilman kainalopaloja. Minä sanoisin, että toimii paremmin ilman, jos hakee modernia ilmettä ja tekee tällä mallilla jostakin printtipuuvillasta paidan tyyliin farkkujen kaveriksi. Mutta jos hakee sellaista slaavilaiskansallispukuhenkistä puff-paitaa, kiilapalat on jees. Etenkin, jos tekee paidan ohuesta puuvillasta eikä pellavasta.)

Elsan asu edistyy

Alushameen toinenkin hiha tuli valmiiksi. Alushame saattaa toimia paremmin kyllä kesämekkona (jos sen alle pistää alusmekon :D ). Ystäväni ennakoi luultavasti ihan oikein, kun kysyi, mahtaako alusmekko olla kerroksissa kovin kätevä. Pellavasta tulee aika tökköinen paita, ja liivi, liivihame, pellavapaita sekä pari puolihametta alusmekon päällä saattaa olla liikaa, jos haluan päälimmäiseksi vielä takin. No. Eihän kaikkea ole pakko pukea aina kerrallaan! (Mutta jos jätän alusmekon asun alta pois, pitää minun ommella puuvillainen puolialushame sentään. Vaikka siitä tulee kertymiä nuken vyötärölle, merkitsee raikas valkoinen alin kerros enemmän.)

Paidan leikkasin jo kaula-aukon huolittelusuikaletta ja hihan mansetteja lukuunottamatta:

Jää nähtäväksi, olenko laskeskellut oikeita mittasuhteita. Käytännössähän nämä vain on kokeiltava. Ohueen puuvillaiseen paitaan laskeminen olisi ollut helpompaa, koska olen ommellut materiaalista jo kolme aluspaitaa. Pellavan jäykkyyden (vaikka kangas onkin ohuinta löytämääni pellavaa) seurannaiset näen sitten vasta, kun olen saanut paidan kasaan.

Asun materiaalit alkavat valikoitua (alusliivin kangas on vielä mietinnässä). Matkan varrella asuun tarttunee lisää kirjontavärejä ja ehkä värillisiä pitsejä ja mahdollisesti kontrastikankaita. Voihan. On ollut kiva ommella pieru ilmassa -takkeja ja kumppaneita, mutta nyt kyllä on ihan sellaista mielipuolista onnea ilmoilla.

Järjetön nukenvaateompelulista

Intoutuin kaivamaan esiin ompelulistan puolentoista vuoden takaa ja vertailemaan sitä tämän hetkiseen ompelulistaan ja katsomaan, täsmäävätkö listat ja olenko tehnyt vanhasta listasta yhtään mitään. Tässä vanha listaus. Kommentoin sitä kursiivilla:

Tähkäpää tarvitsisi ollakseen täysinvarusteltu

kesämekon, tämän ompelin jo

arkimekon,

mieluusti myös merimiesmekon, 

juhlavan silkkileningin,

yöpaidan, 

ulkotakin, melkein valmis

huivin,  sain siskolta lahjaksi

neuletakin sekä sain vaihtarina ystävältä

jonkun laukuntapaisen. 

No, ja lapaset. 

Ja varsikengät. löysin varastoistani sopivat, mutta niitä täytyy vähän korjailla

Hmmm. Ja villa- tai flanelliaslushameen.

Saavuttaakseen uskottavan varustelutason Merida tarvitsisi

yöpaidan, 

toisen arkihameen, 

takin tai viitan, 

käsineet (muhvin?),

jonkun nyssykän ja

kävelykengät (ja satiinikengät) ja kai myös

villa-alushameen.

Ruusunen tarvitsisi

uikkarit ja 

koulurepun.

Kahdestakymmenestäkahdesta kohdasta olen ommellut kokonaiset kaksi, saanut toiset kaksi ja löytänyt komeron pohjalta yhden. Aika heikko toteutusprosentti. 

Uusi ompelulistani ei ole sekään kovin lyhyt. Kommentoin sitäkin kursiivilla:

yöpaita Tähkäpäälle sama kuin edellisessä listassa

flanelli- tai villa-alushame Tähkikselle sama 

flanelliliivi Tähkikselle sama

kureliivi Tähkikselle

silkkinen spencer Meridalle vastaa vanhan listan kohtaa viitta/takki

villaviitta Meridalle                             ''

krumeluuri kureliivi silkistä ja silkkinauhoista

valk. puuvillamekko Annalle

villahame Annalle

aamutakki (Meridalle tai Tähkikselle)

aluspaita (aluspaidan ompelemisen ilosta)

poloneesi vihreästä silkistä

kelt. silkistä rokokootakki

asu, johon sopii antiikkikangaspala vatsakappaleeksi

ruutumekko Tähkikselle

koulupuku Ruususelle

toppatakki Ruususelle

liivi Elsalle

flanelliliivi Elsalle

flanellipuolihame Elsalle

liivihame Elsalle

puolihame Elsalle

paita Elsalle

takki Elsalle

tasku Elsalle

kengät Elsalle

essu Elsalle

huivi Elsalle

valk. puuvilla-alushame Elsalle

 

sekä ei niin kiireelliset

 

vaalpun silkkinen empirehame

puuvillainen hippipaita Ruususelle

balettiasuja (ideat noin viiteen)

tennarit Ruususelle

Uudessa listassa on vaivaiset kolmekymmentäkolme kohtaa! Vastaavuuksia vanhaan listaan löytyy vaivaiset viisi. Eli yhteensä nämä kaksi listaa muodostavat vaivaisen noin 45 asian ompelujonon.  Vaikken tekisi mitään ohi listan enkä ompelisi toisille mitään, en siltikään onnistuisi toteuttamaan noita tällä vuosikymmenellä :D

Esittelyssä Animator-Elsa sekä paperinukkeasioita hänen ylhäisyytensä vaatekerran suunnittelemiseksi

Elsa luonnollisessa ympäristössään.

Nukkeharrastajat tietävät, että aina on liian vähän nukkeja. (Tosin luullakseni tämä pätee lähes kaikkeen. Aina on liian pieni asunto tai liian vanha auto tai liian vähän käsilaukkuja tai lenkkitossuja tai pioneita tai mitä tahansa. Mutta en jatka tähän suuntaan pidemmälle, koska tämä blogiteksti on nukeista eikä ihmisten ahneudesta enkä aio just nyt moralisoida omaa nukkehimoani.) Minä hankin krooniseen nukkevajeeseeni uuden nuken itselleni joululahjaksi. Siinä oli miettimistä, että minkä (Animator-)nuken valitsen. Belle ja Mulan olivat toivelistan kärjessä esteettisten ominaisuuksiensa puolesta. Toisaalta toinen Merida olisi ollut houkutteleva. Jos nimittäin minulla olisi kaksi Meridaa, malttaisin harjata toisen hiuksia ja laittaa kampauksia. Samoin kaksi Ruususta ja Tähkistä ei olisi paha sekään. Ruususen kaksoiskappaleelle leikkaisin polkkatukan, Tähkiksen kaksoiskappaleelle puolipitkän. 

No ei ollut tietenkään järkeä ostaa tuplakappaleita. Ja Bellen ja Mulanin kimppuun pääsen siskon luona. Lisäksi Belleen ja Mulaniin minulla on sellainen suhde, että pidän niitä vähän tylsinä. Ne ovat Animator-nukeista ehdottomasti kauneimmat. Mutta jotenkin myös tylsimmät. Paitsi sitten aina kun näen ne, alan himoita lähimmäiseni omaisuutta.

Elsaa mietin jo Annaa ostaessani. Ja Annan saatuani tietysti tuli sellainen olo, että kai se nyt tarvitsee joskus vielä Elsan kaverikseen. 

Oikeasti. Ketä kiinnostaa nämä pohdinnat :D

Elsassa vain oli se ongelma, että se näytti Disney Storen hyllyssä ja netin kuvissa söötiltä, mutta samalla kaamean kalvakalta ja melkeinpä rumalta ja kovalta. Mutta lopulta se oli juuri se kalvakkuus ja rumuus ja kovuus, joka minut innosti tällä kertaa päätymään Elsaan! Muistin, miten hauskaa on ollut jokaisen nuken kohdalla heti riisua ne tehdasvaatteistaan ja pukea niille jotakin vähemmän muovista ja muokata omilla ompeluksillaan niistä itselleen läheisen näköisiä.  Ajattelin, että Elsassa voisi olla ihan oikeaa haastetta.

Ja ajattelin oikein. Nuken ihonväri on niin pohjoismaisen kalpea ja hiukset niin valkeat, että sen saa näyttämään väärillä kangasvalinnoilla karmivalta. Valaistuskysymykset ovat haastavia myös. Vilkaiskaapa uusiksi tuota alussa olevaa kuvaa, jossa Elsa nököttää lumihangessa. Vaalea tausta ja luonnonvalo tuovat esiin nuken värit ihan viimeisen päälle. Kuten huomaatte, Elsalla on se ihotyyppi, joka palaa auringonpaisteessa vaaleanpunaiseksi noin kolmessa sekunnissa.  Seuraavassa kuvassa lisää nuken väreistä:

Anna oli tähän mennessä kalpein nukkeni. Mutta kuten kuvasta näkyy (kuvasin nuket samassa valossa), Elsa on Annaakin kalpeampi. Anna taas on Ruususta kalpeampi. Ja Ruusunen on Tähkistä kalpeampi. Kuvasta näkyy myös, että Tähkäpään blondi liehuletti jää blondiudessa kakkoseksi Elsan hiusten rinnalla. Lisäksi kuvasta näkyy jälleen Annan lyhyys (kengätkin jalassa muita Animatoreja lyhyempi) ja ystäväni kutomat neuleet vieri vieressä.

Elsa on nyt esitelty. Tykkään nukesta jo kovasti. Se on loppujen lopuksi ihan yhtä söötti kuin muutkin nuket!

Seuraava aihe on Elsan pukeminen. 

Minua on jo pitkään kutkuttanut ommella nukeille jotakin ihan vain mielikuvitukseni pohjalta. Ei mitään fantasiapukua, muttei myöskään mitään aikakausipukua, mihin etsin taustatietoja ja kaavoja. Sitten näin tulevan Kaunotar ja hirviö -elokuvan trailerin ja Bellen mekot siinä ja ajattelin, että jotakin tuollaista minun pitää ehdottomasti ommella. Että omista aivoista lähtenyt idea saa odottaa. Ja sitten sain kokea valaistumisen hetken ja kaivoin vanhat paperinukkeni ja värityskuvapiirrokseni esille. Totesin, että olen ikiajat piirtänyt prinsessoilleni liivejä, essuja, liivimekkoja, huiveja, kerroksia sekä sekoittanut värejä ja kuoseja enemmän ja vähemmän villisti. Se on: huomasin, että paras inspiraatiotietokanta löytyi ikiomista arkistoistani.

Ylhäällä toinen vasemmalta: Keskeneräinen paperinukkesuunnitelma. Ajatuksena on, että kuviollisen pitkähihaisen mekon päälle voi pukea frilloilla kerrostetun esiliinamekon. Ylhäällä oikealla: Sama idea. Esiliinamekko pithähelmaisen mekon päälle. Keskirivillä vasemmalla: Kolmen eri paperinuken asuja. Alhaalla vasemmalla: Tuhkimo-paperinukkeni mekkoja. Alhaalla keskellä: Tuhkimon rääsyt on kaikkein hauskin piirrettävä. Alhaalla oikealla: Tuo liivin, paidan ja hameen yhdistelmä on piirretty monta vuotta ennen Frozen-elokuvan ilmestymistä.

Selaillessani arkistojani minulle tuli jopa vähän tuskastunut olo. Miksi olen tuhlannut kallisarvoisia niveliäni aikakausipukuyritelmien tekemiseen, kun olisin voinut toteuttaa ihan omia ideoitani? (Tosin omia ideoitani toteuttaessani en olisi tullut oppineeksi yhtä sun toista kaavoihin ja tekniikoihin liittyvää asiaa!) 

No. Joka tapauksessa päädyin suunnittelemaan Elsalle vaatekerran piirtämällä pitkästä aikaa paperinuken:

Kuvassa aluspaita, takki & huivi (alta näkyy aluspaidan hihat), tasku, alusliivi, alushame, esiliina, hartiahuivi (samoissa väreissä kuin vihreän takin alla oleva huivi), liivimekko, hame liivimekon alle sekä kaksi versiota, joissa asun osat on piirretty päällekkäin. Kuten näkyy, sinisen takin kanssa väritin liivimekon ja hameen ja essun samoihin väreihin kuin irtoversioiden värit. Huiviin pistin eri värit. Toiseen versioon kokeilin eri värejä, ja sen kanssa paperinukelle voi pukea vihreän takin. Ja kukaan ehkä ei ymmärrä tästä selityksestä mitään.

Mutta ehkä tämä kollaasi vähän selkiyttää tilannetta. Tästä näkee asun eri kerrokset sekä väriversiot.

Tein paperinuken ennen kuin sain Elsan. Mutta erään netissä näkemäni kuvan perusteella osasin paperinuken värittämistä varten arvella, että Elsalle sopisi murretut värit. Valitsin paperinukelle värit pääasiassa ihan mieleni mukaan, mutta vähän samalla mietin, mitä kankaita minulla voisi olla.

Nyt kun Elsa on täällä, olen varma, että murretut värit ovat nukelle hyviä. Ja edelleen aion ommella Elsan ensimmäisen asun paperinukkemalliston idean mukaan. Paitsi alusvaatteissa kyllä jo poikkesin suunnitelmasta:

Oli ihan välttämätöntä ommella frillainen pitsinen hempukkainen söpö alusmekko. Mutta aionkin ommella koko asusta mukavan rajoittamattoman satu-överin. (Alusmekon toinen hiha on vielä ompelematta, siksi huivi.) (Voi ei... Elsa taitaa tarvita asuunsa myös jotakin villaista...)

Nuken sukkikset ovat täydelliset satu-kansanpuku-maalaisidyllityyliin. Kuvan kankaista ainakin jotkut varmasti päätyy nuken päälle. Valkoisesta pellavasta teen aluspaidan. Punaisesta flanellista alushameen tai liivihameen. Vasemmalla oleva vihreä kangas, jossa on punaisia kukkia, olisi oiva takkikangas. Joku kuviokankaista päätynee esiliinaksi tai liiviksi. (Punaisesta flanellistakin saisi ihanan liivin.)

En malttaisi odottaa, että saan Elsan ensimmäisen asun valmiiksi! Kamalaa, kun pitää ommella se ensin!

Nuken villapaita

No niin! Nukenneuleguruystäväni pääsi taas vauhtiin! Mainitsin aiemmassa viestissä vaihtarista. Minä ompelin ystävän nukelle syysmekon, ystävä kutoi Ruususelle villapaidan koulupäiviä varten. Kyllä nyt neidin kelpaa!

Paita ja hauska hiusklipsu oli pakattu hykerryttävään paperikassiin.

Juuri täydellinen pehmeä sinisen sävy Ruususelle! Ja hauska sattuma, että kissakuvio on samaa väriä kuin sammarit!

Toinen hauska sattuma: hiusklipsun nappikissan silmät ovat mainion samanlaiset kuin Ruususen.

Mieheni totesi heti, että tuohan on ihan Astrid-kissan näköinen :)

Edellisessä vaihdossa ystäväni kutoi Tähkäpäälle villatakin, kuvia löytyy täältä.

Seuraneitikissan toinen kuvapäivitys

Netissä ei voi olla liikaa kissakuvia. Siispä:

Astrid leikattiin joulukuun alussa. Kissa sekosi kaulurista joten sille piti hankkia haalari. Ei se haalarissakaan viihtynyt, mutta siitä sai kivoja kuvia... (Mikä tietenkään ei lohduttanut kissaa.) Ylävasemmalla Astrid maastoutuu. Seuraavissa kuvissa se treenaa Krokon matkimista. Alavasemmalla olevassa kuvassa Astrid on selvästi päässyt sisälle Kroko-rooliin

Kissa-paran leikkaushaava ei parantunut nopeimmalla mahdollisella vauhdilla ja haalaripakko kesti kaksi viikkoa. Ja sitten jo kohta oli odottamassa seuraava kärsimys: esiliina. Astridilta lähti jouluna rinnasta pieneltä alueelta karvoja, ja suojasin kohdan pätevästi vanhasta lakanasta askartelemallani essulla.

Essu numero kaksi oli romanttisempi. (Karvoja on sittemmin lähtenyt lisää ja huomenna kissa menee eläinlääkäriin.)

Astridin ensimmäinen lumisadekokemus. Vieläpä satakuntalaisessa metsässä!

Sekä metsä että lumihiutaleet oli tosi jees. (Karvaton kohta rinnassa on komiasti piilossa!)

Mutta kunnon lumi ei ollut jees. Katsokaa tuota paheksunnan määrää! Kissa ei suostunut liikahtamaan hangessa milliäkään.

Kaikenmoisia (jouluisia) juttuja nukenvaatteista ja piirtämisestä kissoihin

Vielä saa kirjoittaa joulusta! Sehän loppuu vasta perjantaina, Nuutin päivänä!

Minun jouluvalmisteluni sisälsivät sähkökynttelikön ja yhden elävän kynttilän esiin ottamisen, yhden paketin kaupan piparkakkuja, pullollisen glögiä, pellillisen joulutorttuja, monta kuppia teetä, johon ripottelin kardemummaa, influenssan, muutaman kortin askartelun ja toisen mokoman kirjoittamisen, joulukalenterin askartelun sekä neljän joululahjan ompelun (joista yksi valmistui ennen joulua, loput välipäivinä) mutta ei yhtään joulusiivoamista. Niin! Ja ostin Kampin terminaalissa jouluaattona bussille mennessäni yhden joululahjankin! Se oli eka kerta, kun olin jouluaattona muualla kuin Prismassa tai linja-autoasemalla. Tunnelma oli kirjakaupassa ja kauppakeskuksen käytävällä kovin iloinen ja vieraat ihmiset alkoivat jutella kanssani matkakopassa nököttävästä Astridista.

Oli hauska joulukuu!

Seuraavassa kootut (joulu)kuvat:

Astridin kynttiläkruunu.

Joulukahvi. Siinä on pikakahvia, tujua kaakaota, kermaa, maitoa, kermavaahtoa, sokeria, pippuria, kanelia, vaniljaa ja kardemummaa. Niin, ja päällä vähän keksinmuruja esteettisen vaikutelman vuoksi. Paperinukkepiirustuksesta kerron myöhemmässä blogitekstissä.

Ensimmäisen adventin koittaessa en jaksanut miettiä, missä on kynttilänjalka, missä on kynttilät (vai onko lähdettävä kauppaan) ja missä lasimansetit. Sitä paitsi Astrid on vielä vilkkaassa iässä eikä korkeiden kynttilöiden esiin laittaminen (saati polttaminen) olisi ollut viisasta. Joten päätin piirtää joka adventtisunnuntaina ikkunaan kynttilän. Ja siitä taas keksin, että teenpä joulukalenterinkin ikkunaan. Piirsin joka päivä jonkun (kaksipuoleisen) kuvan, ja lopulta ikkunaan tuli paitsi adventtikynttilärivi, myös metsän joulu, paimen laumoineen ja enkeli-ilmestykset, itämaantietäjät, seimi ja bonuksena kauluri- ja haalaripukuinen Astrid

Ompelin siskontytön nukelle hermolepo-ompeluna pikafarkut ja pikapaidan.

Pikkusiskon nukelle ompelin renessanssipuvun alusvaatekerran, jotta sisko pääsisi itse suoraan päälikerrosten ompeluun.

Ystävän nukelle ompelin ballerinat, äidin nukelle varsikengät. Hukkasin viime muutossa oivan jämänahkavarastoni (jossa oli ihanan pehmeitä ja kuluneita paloja eri väreissä), joten nämä kengät ompelin jäykästä ja paksuhkosta nahasta (onneksi en hukannut niitäkin). Oli karmeaa. Ei ikinä enää. Varsikenkiä tein neljä tuntia. Ihan vain, koska nahka oli niin jäykkää ja vaikeaa käsitellä. Ja ompelussa veri lensi. (En hoksannut, että olisin voinut koneella ensin rei'ittää ommelta varten linjan.)

Varsikengät käytössä. Onnistuin unohtamaan lähikuvat kengistä satakuntalaiselle tietokoneelle, joten tarkempaa näkymää nauhoihin ei ole nyt saatavilla.

Tämän sain valmiiksi pari päivää sitten (aloitin jo joskus lokakuussa). Ystävän kanssa sovimme taas vaihtarista. Hän kutoi nukelleni neuleen, minä ompelin hänen nukelleen syysmekon ja sukkikset.

Nämä ostin syntymäpäivänäni Suomen varmasti kivoimmasta kangaskaupasta. Nuikkinen (Porissa) on vanhassa puutalossa oleva aarreaitta, jossa pää menee pyörälle. Oivoivoi. Nariseva puulattia, kankaita lattiasta kattoon, monessa huoneessa. Kankaista löytyy muutakin kuin trendijutut (valikoimassa yli 10 000 eri kangasta). Palvelu on erinomaista, mutta kiireessä Nuikkiselle ei oikein kannata mennä. Viimeistään kassalla alkaisi tuli poltella kiireisen takamuksessa, kun kauppias laskee mekaanisella vanhanaikaisella ihmevempaimella hinnat. Sen sijaan kankaiden kääriminen paperiin tapahtuu käden käänteessä. Oijoi. Oijoijoi.

Joulukissa.

Ilmoitan itsestäni!

Eli en ole lopettanut blogia. (On minulla silti ollut ennen pidempiäkin taukoa kirjoitusten välillä.)

Marraskuun jälkeen olen ommellut joululahjoja, ostanut synttärilahjakankaita itselleni, saanut nuken, piirtänyt paperinuken ja askarrellut kissalle (Astrid-seuraneidilleni) esiliinan sekä syynäillyt kissankakan rakennetta. Joskus tulevaisuudessa pistän tänne kuvia kaikesta edellisestä paitsi kissankakasta. Mutta nyt vetäydyn vielä joulunjälkeiseen lepoon, kiitos hei.

Kai tämä on vielä melko ajankohtainen. Joten esteettinen toivotus kaikille vain!

Joululahjanukkeni! Sillä on melkein jo oma alushame! (Kuvanottopäivänä oli pakkasta niin paljon, että piti lainata nukelle pitkähköjä hihoja alushameen päälle.)