Ystävä

Ystäväni oli täällä. Sunnuntaina ehdittiin kahdessa tunnissa käymään läpi kaikkein akuuteimmat kuulumiset, siis eli kangasostokset, tilkkutyösuunnitelmat, nukenvaateompelukset ja nukkekodin muutokset. Maanantaina ystävän äidin luona oli ns. nuorison illanistujaiset. (Ah niitä lämpimiä voileipiä!) Silloin ehti vaihtaa henkilökohtaiset keittiöspykologiset kuulumiset. Ja eilen, tiistaina, pystyttiin keskittymään sitten olennaiseen, nimittäin tudor-taloni valojen paikkaan. Ja kaikkiin muihin tärkeisiin asioihin. Sain ohjeita tilkkutäkkien suunnittelemiseen ja ompeluun (tikkaa keskeltä kohti reunoja, pitäkää mielessä!), mietittiin tudor-talon asukkaita, syötiin välillä ruuneperintorttuja (ystävälleni ekat tortut 12 vuoteen, joten ajankohdan kanssa ei ollut niin nökönnnuukaa), mittailtiin kankaita ja jälleen suunniteltiin tilkkutöitä, pohdittiin ystävän viktoriaanisen pappilan (huom, nukkekoti) olohuoneen kokolattiamattoa, ja kun se oli ratkaistu ja meneillään oli kova pähkinä purtavaksi, nimittäin viktoriaanisen olohuoneen sohvakaluston verhoilun väri, soi ovikello.

Mikään ei ole muuttunut sitten lapsuuden: aina äiti tulee hakemaan kotiin kesken kivoimpien leikkien.

Minä jäin orpona kotiin, hassu tyhjä olo vatsanpohjassa. Ei ole mitään tietoa, koska näemme taas.

Piti laittaa tietokone ulvomaan ja alkaa katsoa BBC:n Emma-sarjaa. Onneksi mies tuli kotiin 20 minuutin päästä :)

Nyt pyykinpesukoneessa on kolmas satsi tilkkukankaita. (Aika vajaita koneita. Lohduttaudun sillä, että ne ovat pikapesuohjelmassa ja että aina muuten pesemme täysiä koneita.) Kun kaikki kankaat on pesty ja silitetty (toimestani), alan suunnitella ja leikellä niistä applikaatiota varten kuvioita. Ompelen teenläträysalusliinan. Siihen tulee ainakin lintuja, kukkia ja kroko. Sitten suunnittelen tilkuista torkkutäkin/pöytäliinan.

Työt kansankynttilänä alkavat kolmen viikon kuluttua, joten alkaa tulla kiire. Sitä ennen pitää hakea oppikirjat ja tutustua niihin ja ottaa selvää, missä mennään. Sen lisäksi pitää tehdä teenläträysliina, tilkkutäkki, tudor-talo valmiiksi, vanhaan taloon tiili-, kivi- ja lankkulattiat sekä etuseinä, väliseiniä, ovia, kerrossänky, katossänky ja petivaatteet (ristipistona ja tilkkutyönä), jonka lisäksi tietenkin pitää tehdä puolen tusinaa tai koko tusina nukenvaatteita, tädille ranteenlämmittimet (kutoen) ja saada valmiiksi pukuhistoriallinen kansioni. Lisäksi voisin varmaankin kirjoittaa jonkun suvun noususta ja tuhosta 3000-sivuisen eepoksen, tapiseerata (jos vuokranantaja suostuu) olohuoneemme, käydä entisöintikurssilla korjaamassa ja verhoilemassa sohvamme ja liittyä johonkin puolueeseen ja alkaa aktiiviseksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Onneksi kädet eivät edelleen anna myöden maalata eivätkä lukea (paitsi telineellä, mutta kun se heiluu ja tekee merisairaaksi), joten on lukemisen ja maalaamisen verran vähemmän tekemistä tämän kolmen viikon aikana.

Arjen jännitystä

Poltin kieleni. Melkein joka toinen kerta kaakaota juodessani poltan kieleni. Sitä voi sitten aina arvella, että onkohan nyt se melkein joka toinen kerta, vai olisiko nyt se melkein joka toisen poikkeuskerta.

Nettiyhteys pätkii nykyään vartin välein. Joskus kyllä tiheämmin ja joskus se saattaa olla katkeamatta. Sekin on aika jännää, varsinkin jos on meneillään joku tallennusjuttu esim. sähköpostissa, jota on kirjoittanut tunnin ja oikolukenut kaksi (ja silti siihen voi jäädä sellainen virhe, jonka takia ei kehtaa ottaa yhteyttä vastaanottajaan enää ikinä uudestaa).

Ystävällä oli kaksi jotakin omatekemää arjen jännitystä. En muista toista, mutta toinen oli se, että maitoa pitää keittää kattilassa niin, että se kuohuaa reunoille saakka, mutta (tietysti) yli ei saa mennä.

Minullakin on omatekemä jännitys. Mikroaaltouuni pitää sammuttaa justiinsa ennen kuin se piippaa. Ruudussa pitää ehtiä olemaan ykkönen, ja sammutus pitää tapahtua juuri sillä hetkellä, kun ykkönen vaihtuisi nollaksi, jos nolla olisi. Vaan nollaa ei ole, on vain piippaus. Ja piippausta pitää välttää, koska siihen menee hermo. Mutta kuitenkin pitää huolella antaa asian olla mikrossa valitun ajan. Jos esimerkiksi olen tietoisesti valinnut vaikkapa kaakaon lämmitysajaksi (täysillä tehoilla) 1 min 52 sekuntia, miksi antaisin kaakaon olla mikrossa vain 1 min 47 sekuntia? Tai 1 min 51 sekuntia? Ei. Päätöksessä pysyä pitää.

Longjingiä lasikannulla läträtessä

Lasikannulla hauduttamisen ilo: Siinä aina joku kimmeltää, tiivistyneet huurupisarat tai lasi tai vesi tai valo lehdissä. Lisäksi kannulla on unelman loistavaa kaataa. Vesi valuu kannun nokasta ulos suloisena yhtenäisenä vanana, sen melkein tuntee, miten kiinteä ja jännitteinen vana se on. Eikä kannu pissi sitten yhtään. Ei lainkaan.

Maaginen gaiwan

Saanko esitellä. Maaginen lintu-gaiwanini, jossa longjing ei voi epäonnistua:

Tässä alla olevassa kuvassa on kaikki gaiwanini. Pienimmän veli toi halvalla Tukholmasta pari vuotta sitten. Lintu-gaiwanin ja sinivalkoisen gaiwanin täti toi Kiinasta. Maagisen sain tuliaisiksi, se oli kuulemma niin halpa, vaikka onkin käsin maalattu. Sinisestä maksan, koska se ei ollut ihan halpa. Mutta sepä onkin ohuen ohutta ihanaa posliinia, ja tietysti käsinmaalattu sekin.

Ja seuraavaksi esittelen lasisen teekannuni ja sen sateenvarjosihdin. Minulle tulee tuosta sihdistä mieleen aina Cherbourgin sateenvarjot. Ihme ettei Maija Poppanen, se olisi enempi normaali assosiaatio minun päässäni.

Kannu painaa tuskin mitään. Se on kevyt kuin kirjekuori ja kaataa teen kuin unelma. Tässä seuraavassa kuvassa esittelen sen mittakaavan kera. Kuvassa esiintyy myös pieni oolong-kuppi. Lasikannusta saa joko kaksi desin kupillista tai sitten neljä tai viisi tuollaista pikkukupillista, jotka ovat siis sosiaalisia kuppeja ja sopivia teenmaistajaisiin. (Puolen desilitran kupillinen on oikein hyvä annoskoko siinä tapauksessa, kun teetä juodaan vaikka viittä sorttia ja jokaisesta useita haudutuksia.)


Ja lopuksi haluan välttämättä esitellä koko astiastoni. Tällainen esittely on melkein kuin saisi keittää ystäville teetä.


Kuvassa siis gaiwanit sekä lasikannu vihreää, valkoista ja oolongteetä varten. Valkoinen kannu on mustaa teetä varten. Siinä oli metalliläppäkansi, jonka ruuvasin irti, sillä metallikannesta ei voi nuuhkia teen tuoksua. Pieniä juomakuppeja on vasta yksi, isompia kuppeja (takarivissä) on vierasystävällisesti kuusi. Mustan teen nauttimiseen on kaksi laakeaa kuppia. Muumi-mukeista sujuu aamupalan maitoteen ja yrttijuomien litkiminen. Mutta herkkumustat teet pitää juoda herkullisista ja siroista ja tuoksut nenään höyryttävistä kupeista.

Lisäksi meillä on vielä kolme isoa posliinikannua, jotka ovat vähän turhankin isoja, paitsi jos keittää porukalle iltasella rooibosta. Joskus tulevaisuudessa hankimme varmaankin vielä savikannun. Oolongille. Mutta sellaista pitää harkita huolella. Joten näillä mennään, ja iloisena mennäänkin.

Paluu asiaan

(Kuvassa Husqvarna Emerald 183, Erittäin Rakas Ompelurulla, uudet kankaat, The Map Book, keskeneräiset helmityöt ja hame sekä perheemme uusin asukas, kettu. Kuvassa on hyvä tilanne. Ihanteellinen suorastaan.)

Asiaanpaluu tapahtui pari viikkoa sitten ja blogissa se tapahtuu nyt. Edelleen olen ajoittain käsipuoli, joten pidemmittä puheitta. (Säästelen vieläkin käsiäni, ja käytän niitä mieluummin näpräämiseen kuin näpyttelemiseen. Näprääminenkin tapahtuu kera venyttelyjen, jumppaamisen, taukojen, välipäivien ja paniikkien, että eikä, joko taas alkaa vihloa. Mutta näprääminen sentään tapahtuu!)

Punainen tudor-puku on saanut koristehihat, kaula-aukon koristekirjailun koko kaula-aukkoon, alushamepitsin ja aluspaidan hihojen pitsit sekä uusiksi kootut helmet. Musta tudor-puku on saanut alushamepitsin ja helmikoristekirjailuja. Hiusverkkokin tuli närpättyä.

Ompelin tudor-aluspaidan tähän seuraavaan kokonaisuuteen, kun keksin, että siskon tekemästä samettihameesta saa satuprinsessahameen lisäämällä valkoisen paidan sen alle. Paidan hihat ovat pitsittömät ja loppuvat ranteeseen sulkeutumalla. Eli hihojen alle on tyngetty koristeeksi viktoriaaniseen asuun tekemäni mansetit. Neitokaisen kruunua väsäsin sen ajan, mitä Yle Areena lähetti vaalilähetystä päivänä, jona Sauli Niinistö valittiin seuraavaksi presidentiksi.


Vaalien aikaan tuli tehtyä muitakin koruja. Tässä joitakin (ja kruunu uudemman kerran):

Edelliset (plus kolmet tuplahelmet ja yhdet tavalliset helmet, pari tiaraa sekä tusinan hiuskoruja ja riipuksia) tehtyäni ongelmaksi muodostui se, että nukkeneitosillani ei ollut vaatteita koruihin. Siispä ompelin (siskon inspiroiman mallin mukaan) ensimmäiseen hätään tämän:


Työn alla on toinenkin tanssiaisleninki (se näkyi ensimmäisessä kuvassa), joka on vielä pitsejä, nauhoja, ruusuja ja tyllialushametta vailla. Sen sijaan valmiiksi saakka ehti ohituskaistaa pitkin samettileninki, jonka suhteen minulla on siskoille helppo kysymys. Kenen inspiroima?


Ja kolmasosapisteen vihje: