Maalauksia / Paintings

Tahdon maalata iloisia kuvia, jotka kertovat tarinaa ja jotka saavat toiset hyvällä mielelle. 

Kun maalasin pitkän käsitulehdusten aiheuttaman tauon jälkeen ensimmäistä kuvaa aikoihin, minua pelotti, että ehkä en enää osaa. Mutta sitten meille tuli käymään rakennustarkastusmies. Hän pysähtyi maalaustelineeni eteen ja palasi sen luo monta kertaa. Lopulta hän sanoi, että hän pitää tästä kuvasta, koska siitä tulee mieleen, että siinä on enemmän kuin tuo pelkkä kuva, että siinä on joku tarina. 

Se oli onnellinen hetki: Sain varmuutta, että ei tarinoiden maalaaminen katoa päästäni minnekään, vaikkei fysiikkani sallisi jatkuvaa harjoittelua ja tekemistä. Ja etenkin sain varmuutta, että kyllä vain. En osaa maalata mitään symbolistista jännää erikoista, mutta ei haittaa. Niin vain tuokin rakennustarkastusmies unohti ainakin hetkeksi päivän kiireet ja mietti mielessään muita maailmoita. Sen takia haluan maalata onnellisia kuvia. Että toiset voivat hetken miettiä muita maailmoita.








Illustration for Heipparallaa! Story by Liliana Stafford, illustrated by Elina Järvinen, published in 2008 by Windy Hollow Books, Australia.

Illustration for Heipparallaa! Story by Liliana Stafford, illustrated by Elina Järvinen, published in 2008 by Windy Hollow Books, Australia.

Illustration for Heipparallaa! Story by Liliana Stafford, illustrated by Elina Järvinen, published in 2008 by Windy Hollow Books, Australia.

Illustration for Heipparallaa! Story by Liliana Stafford, illustrated by Elina Järvinen, published in 2008 by Windy Hollow Books, Australia.






2 kommenttia:

  1. Kuvituksesi ovat todella suloisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Saanko tiedustella ihan mielenkiinnosta, kuinka päädyit kuvittamaan lastenkirjan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ja saa kysyä :) Se oli näitä elämän jänniä sivupolkuja.

      Olin Irlannissa vapaaehtoistyössä ja tapaamassa ystävääni. Liliana oli samassa paikassa perheineen lomalla Australiasta ja tapaamassa poikaansa. Minulla oli, kuten aina, maalausvälineet mukana ja Liliana näki kuviani. Hän kysyi, olisinko kiinnostunut kuvittamaan hänen kirjansa joskus. Vastasin suomalaisesti, että mikä ettei paitsi emmääosaa. Sitten palasin Suomeen ja hän Australiaan ja pidimme hetken yhteyttä. Ja sitten kuuden vuoden päästä sain sähköpostin, että kuvittaisinko tällaisen tarinan, josta puolet tapahtuu Suomen Lapissa. Keräsin kustantajaa varten portfolion ja maalasin jonkun näytteen kirjaa ajatellen ja sain homman. Sitten väsäsin kuvitusta Turun Ylioppilaskylässä nivelet ja selkä kipeinä ja tykkäsin elämästäni enemmän kuin koskaan ennen :) (Opinnoissani oli luennoillaravaamisvaihe onneksi jo takana.)

      Poista