Periodidraamojen paras anti

Kuvan on ottanut minä tai ystäväni.

Koen nyt välttämättömäksi kertoa, mikä on kaikissa periodidraamoissa parasta.

Uskokaa tai älkää. Se ei ole puvut. Eikä tummasävyiset elisabetiaaniset tai kepeät georgiaaniset kartanot. Eikä laatulavasteet kukka-asetelmineen, ei upeat kynttiläillalliset eikä puutarhat.

Se on aamupalat ja iltapäiväteet. 

Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvassa (2005) visuaalisesti kutkuttavimmat kohtaukset ovat aamupalapöydän ääressä. Voi niitä makkaroita ja kananmunia ja tuoretta leipää ja astioita! Emma-elokuvasta (1996) mieleen tulee ensimmäiseksi teekupit ja iltapäiväteet puutarhassa (filtteriudun läpi kuvattuna). Kun mietin Järki ja tunteet -sarjan (2008) kuvastoa, ensimmäiseksi mieleeni tulee, jälleen,  aamiaispöytä. Downton Abbeyn paras kohtaus ikinä on sarjan ensimmäiseltä tuotantokaudelta. Siinä leskikreivitär Violet tarjoaa iltapäiväteetä salongissaan. Poirot-elokuvia katsellessani huokailen aina, kun Poirot nauttii aamupalaa. Usein Poirot syö aamupalaansa jossakin nerokkaan täydellisessä ikivanhassa majatalossa tai mökissä, ja aamiaiskuvissa on tumma puinen tausta, ristikkoikkunoista siilautuva valo, joku kirkasvärinen kukka maljakossa, ihana rapea paahtoleipä (telineessä tai lautasella), kananmuna kupissa, voi posliiniastiassa, teekannu... Ja kaikki astiat ovat kauniita ja hohtavat vähän tummaa taustaa vasten. Poirot nauttii huomattavan usein myös iltapäiväteetä puutarhassa, hotellissa tai murhatun ihmisen kartanossa, mikä seikka lisää merkittävissä määrin Poirot-leffojen arvoa silmissäni.

Minulle aamupala on päivän paras ateria. Aina kun olen yksin kotona (ja jaksan), katan aamupalan mahdollisimman sievästi. Se on: mahdollisimman kukkaposliinisesti. Siksi kai pidän niin kovasti television (ja kirjallisuuden!) aamupaloista. Vai ehkä... Haluanko kattaa oman aamupalani kauniisti, koska periodidraamojen aamiaiset ovat niin ihastuttavia?

Ja iltapäivätee...

Olen eläissäni ollut kerran Oikein Hienossa ravintolassa syömässä Kunnolla, kiitos kummitätini. Se oli ikimuistoisen hauska ja herkullinen ilta (muistan ottaneeni alkupalaksi unelmaista parsaa). Iltapäiväteetä olen nauttinut pari kertaa tukholmalaisessa teehuoneessa. Laadukasta teetä kannullinen tai enemmän. Skonsseja, hilloa, voista kermavaahtoa, voileipiä, kakkua. Voin kertoa, että ravintolaillallisen jälkeen vatsalaukussa oli parempi olo kuin iltapäiväteen jälkeen. Mutta jos minulta nyt kysyttäisiin, ottaisinko muutaman ruokalajin illallisen jossakin ravintolassa vai iltapäiväteen jossakin hotellissa, en osaisi helposti päättää! Luultavasti olisin niin hullu, että hankkisin itselleni mieluummin sokerihumalan iltapäiväteen muodossa ja jättäisin oikean (ja ravitsevan) kulinaarisen elämyksen väliin.

Kertokaa minulle, missä elokuvissa tai tv-sarjoissa teidän mielestänne on parhaat aamupalat ja iltapäiväteet, jotta tiedän, mitä lisään katselulistalleni.

Blogitekstin kuvitus liittyy löyhästi teemaan.

Irlannista raahattua materiaa

Olen harkinnut Animator-Annan ostamista heti sen markkinoille ilmestymisestä lähtien (joka taisi tapahtua jo ennen Frozen-elokuvan ensi-iltaa loppuvuona 2013). Aika pitkään pystyin pitäytymään järjissäni ja vastustin kiusausta ja ymmärsin, että minulle riittää kolme Animator-nukkea. Mutta kun nyt keväällä varasin lennot Irlantiin, houkutus alkoi kasvaa, ja lopulta keksin varsin asiallisia perusteluja uuden nuken hankkimiselle. Siispä lopulta Irlanti-viikon lomasuunnitelmiksi sovittiin kaksi asiaa: piknik vuorilla ja Disney Store. Puolet suunnitelmasta oli hyvin irlantilaishenkistä, mutta toinen puolisko kieltämättä oli vivahteeltaan hivenen ylikansallinen.

Siinä hän on. Eikö sovikin joukkoon mainiosti! Aion luultavasti pukea hänet suunnilleen 1920-luvun tyyliin (nyt hän on pelkässä neutraalissa paitulissa, koska neutraali paituli on neutraali inspiraatiotausta). Kuten näkyy, Anna on muita Animator-nukkeja lyhyempi. Ja skandinaavisesti kalpeampi! (Minusta on muuten hassua, että Meridalla on tuollainen 1800-luvun alun asu, jossa hän voi juoda jonkun tädin luona teetä, ja että Tähkäpäällä on 1800-luvun lopun asu, jossa hän voi juoda jonkun tädin luona teetä, ja että samoin Ruususella on nykyaikainen asu, jossa hän voi juoda jonkun tädin luona teetä. Jotenkin hauskasti nuo nukkejen vaatteet konkretisoivat kulttuurin muutosta.)

Ystäväni Belle ja minun Annani. Tämä tässä esittelee, miten Annalla on aivan eriväriset kasvot kuin muilla nukeilla. Mutta niin on kyllä Bellelläkin.

Disney Store on Dublinissa. Kun kerran kaupunkiin mentiin, käytiin samalla vaivalla myös parissa kangaskaupassa, yhdessä lankakaupassa, lounaalla ja kahvilla. Disney Store oli äärimmäisin etappi parkkihallista ja sieltä sitten palasimme toisten kohteiden kautta autolle ja hurvittelimme kokonaisten kolmen korttelin alueella (noin). Kelpaa minulle. Dublin on söpö kaupunki, mutta en ole koskaan oikein kunnolla pitänyt mistään kaupungista. (Siitä oli muuten niin pitkä aika, kun viimeksi olin ollut kunnon hulinassa, että kaupungin äänimaailma oli minulle shokki. Katutaiteilijoita ämyreineen ja ihmisiä huutamassa toisilleen melun yli. Aaarggghhhh. Ja Disney Storen meteli oli vielä pahempi.)

Minun piti kesällä käydä Porin aarreaittakangaskaupassa (Nuikkisella)(ei maksettu mainos) katsomassa villakankaita. Mutta mokoma paikka oli suljettu, kun olin maisemissa. Niinpä olin varsin ilahtunut, kun löysin Dublinista kauniit ja ohuet villakankaat. Tästä harmaasta tulee jotakin Annalle.

Ja tästä ehtakeltaisenvihreästä tulee Meridalle viitta. Jos jää yli, kankaasta tulee myös kiva takki.

Nyt oma renessanssihameprojektini on muuttunut konkreettiseksi! Toin mukanani ystäväni lahjoittaman sametin, jota on metritolkulla ja joka on mahtavan väristä (sopii minulle kuin optikon valitsema piilolinssi likinäköisen silmään)(äskeinen on yleinen käpyläläinen sanonta ja rauhanomainen vaihtoehto väkivaltaisemmalle ja tunnetummalle sanonnalle) ja upeasti laskeutuvaa ja äärimmäisen nukkaavaa, kuten sametit yleensä. Mieheni mahtaa olla onnessaan, kun alan ommella tuota kangasta. Hengitämme täällä silloin nukkaa kuin lapsoset puuvillatehtaissa 1800-luvun Englannissa.

Kassissa on paljon kangasta. Kangasta varten piti varata paluulennolle ruumaan laukku.

Pöydällä on paljon kangasta.

Tämä ei liity enää mitenkään Irlantiin. Mutta kun tässä nyt esittelen materiaa, pistän näytille kuvan elokuisista kauppahalliostoksista. Löysin silloin hyvässä seurassa mainioita pieniä aarteita:

Nuken renessanssihameen avaimet. Strasseja jotakin prinsessa- tai balettihameprojektia varten. Kiinnityshärpäkkeet nuken viittaan. Ja pöllö, jonka käyttökohde on vielä auki. Hakaniemen kauppahallista saa melkein kaikkea, mitä käsityö- ja askartelijaihminen tarvitsee! Erinomaista.

Perinteikkään Irlanti-nukenvaateleirin tuotantoa: empiremekko Meridalle

Olen matkustanut sinne ja takaisin! 

Sinne otin mukaani vihreää samettia, jotta ompelisin Meridalle takin. Lisäksi otin mukaan ruutukankaan, josta ajattelin ommella Meridalle arkimekon, mikäli ehdin. Mutta unohdin ottaa mukaan jonkun Meridan valmiista mekoista. Joten takin ompelua oli turha miettiäkään, kun ei ollut mitään, minkä päälle sitä mitoittaa. Niinpä suunitelma kääntyi nurin. Piti ensin ommella jotakin takin alle, ja sitten vasta itse takki, mikäli ehdin. En ehtinyt. Joten esittelyssä (vain täällä ja tänään): Meridan Uusi ja Muuntautumiskykyinen Arkimekko!

Sovitusnukkena Irlannissa oli Animator-Anna. Joka on lyhyempi kuin muut sarjan nuket... Jota asiaa en muistanut kun käänsin tämän mekon helmaa... Joten mekko on lyhyempi kuin Meridan muut mekot. Jonka vuoksi alushame on liian pitkä (olen taittanut sen piiloon tuossa kuvassa). Joten vaihtoehtona on joko purkaa ruutumekon helman käänne ja pidentää helmaa (niin kuin muka!) tai ommella uusi alushame (ai kauheeta miten traagista! miten kestän!).

Vihreän vyön kanssa hameessa on enempi ilmettä, kun hihat on näin.  Vaikka ruutukangasvyökin kyllä on tosi kiva. Itse asiassa tykkään kummastakin enemmän.

Pikku-pikku-nöpöiset puhvit.

Ja! Tadaa! Osasitteko odottaa tätä!

Vyö näyttää hauskalta myös täten eteen sidottuna. Keksin asian mallimekosta. Josta keksin myös, että en tee kiinteitä pitkiä hihoja. Mallimekon (ja muiden katselemieni pitkähihaisten empirehameiden) hihat olivat niin selvän kiinnostavasti sellaiset, että puhvin ja suoran pitkän hihan välissä oli ilmaa, että itselleni tuli mieleen, että oli niissä oikeissa hameissa sitten irtohihat tai ei, minä voin tehdä irtohihat, koska loppuvaikutelma on sama ja saan hameesta muunneltavan. Oliko selkeästi muotoiltu virke?

Tuli kesämekko.

Huivi luo aina elegantin vivahteen.

Ystävän kanssa räknättiin, että ei kannata tehdä hihoja ihan ympäri kokonaan. Se oli hyvä ja oikea ratkaisu.

Rokokoohameesta lähtien olen vuorittanut kaikkien mekkojen yläosat. En tiedä, miten siinä niin kävi. Mutta rakastan vuorin tuomaa selkeää ja huoliteltua loppuvaikutelmaa.

Nuken renessanssihame tuli valmiiksi (!)

Edellinen renessanssihamepostaukseni esitteli alushameen ja taskun, sitä edellinen esitteli keskeneräisiä hihoja. Seuraavaksi tässä nyt esittelen valmiit hihat ja sitten pistän vielä muutaman kuvan valmiista kokonaisuudesta. Jos joku haluaa käydä läpi koko renessanssihamehomman, tämän jutun tunnisteista 'renessanssihame' (yllättäin) antaa hakutuloksesi kaikki projektin vaiheet (seitsemän viestiä, tämä mukaan lukien).

Tällaiset hihat. Kunhan löydän kapeinta mahdollista mustaa organzanauhaa, saa asu vielä kolmannet hihanyörit.

Nämä vihreät nyörit pysyvät huononlaisesti kiinni.

Olen varsin tyytyväinen aluspaidan hihojen mittoihin. Löytyi juuri sopiva ylipituus, jotta päälihihojen alta riittää tursuttavaa. (Olin tyytyväinen hoksaukseeni, että juuri aluspaidan hihojen pituus on ratkaiseva tekijä, ei leveys. Tällaiselle epämatemaattiselle yksilölle se oli korkeamman luokan matematiikan havainto.)

Hivenen sairaalloisen väriset kasvot näin vihreää taustaa vasten kuvattuna. Ei ihan Meridan juttu. Mutta tässä näkyy söötit tossut (minusta ne on söötit) ja asun vihreät nyörit ja punahihainen kokonaisuus. Ja helman runsaus.

Olen tavattoman iloinen, että jaksoin näpertää kaksipuoliset hihat. Ystäväni tosin totesi, että pakkohan nuo olikin vuorittaa: yksi kangaskerros olisi ollut liian flötköttävä juttu. Eli sanotaan, että olen tavattoman iloinen, että hoksasin hyödyntää vuorituspakon niin, että tein hihoista kaksipuoliset. Samalla vaivalla sain asuun mukavaa muuntelua:

Silkkihihat ja kultanyörit = linnanneito. (Tämän postauksen ekassa kuvassa taas on joku, joka oltaisiin aikanaan ehkä poltettu roviolla.)

Myrkkypullo ja tikari puuttuvat vielä. Ja viitta. Mutta julistan tämän asun kuitenkin valmiiksi. (Ja seuraavaan renessanssiasuun teen vähemmän runsaan helman!)

Ruususen prinsessamekko

Minulle ilmaantui kesken renessanssihameen ompelemisen tarve tehdä prinsessahame. Taas. Tällä kertaa aioin onnistua. Nimittäin jokainen prinsessahameyritelmäni on lopulta päätynyt melko maltilliseen ratkaisuun. Yksikään niistä ei ole loppujen lopuksi täyttänyt kimmeltäviä standardeja aitoon Disney-tyyliin. (Niin se vain on, että Disney-tyyli on aina ja ikuisesti minulle hempukkaprinsessamekkojen mittari.) Nyt ystävien tuella pysyin lujana ja saavutin nähdäkseni melko autenttisen lopputuloksen.

Ensin leikkasin helmapalan ja konekirjoin sen. Konekirjonnan päälle pistelin käsin kultalankaa ja helmiä. (Kissa, jonka nenä on muuten erityisen prinsessavaaleanpunainen, valitsi taas tyllit ja satiinit leposijakseen. Sillä on ollut alusta saakka taipumuksia rakastaa kankaitani. Paitsi että nyt sitten vihdoin keksin, että enemmän se itse asiassa rakastaa seuraa. Niinpä nykyään ompelukoneen vieressä on koko ajan tyyny, jolla kissa nukkuu, kun ompelen. Ja kankaat saavat olla rauhassa!)

Leikkasin helmapalasta kokoympyrän. Se oli liioiteltua. Satiini ei tykännyt laskeutua. Mutta en minä nyt suostunut leikkaamaani palaa pienentämäänkään, koska se nyt olisi ollut tuhlausta. Siispä tein helmaan sinne tänne pieniä ryppyjä, ja lopputulos oli aika hauska. Sarjassamme vahinkolopputuloksia.

Valmis hame ja alushame.

Alushame on.

Ja organzahempukkaisuutta on.

Ja radikaalia kuvankäsittelyä on. Mutta tässä taas tulee hameasioita erilailla esiin.

Tähkäpään uudet mekot: kesämekko ja arkihame

Kylläpä nämä uudet mekot valmistuivat sukkelaan. Rokokoo- ja renessanssihameisiin meni loppukevät ja koko kesä, ja nyt ompelin kaksi mekkoa ja esiliinan alle kahdessa viikossa! Ja kuitenkin nämä yksinkertaiset mekot ilahduttavat mieltäni ja silmääni yhtä paljon kuin moniosaiset härvelit, joiden takana on tsiljoona työtuntia. Hassua jotenkin.

No. Tähkäpää meni ajanmukaisessa varustelussaan jo ohi Meridan (jolla on kolme empire-hametta) kun hänen päälivaatteidensa määrä lisääntyi sadalla prosentilla. Viime viikolla Tähkiksellä oli kaksi hametta ja esiliina. Nyt hänellä on neljä hametta ja kaksi esiliinaa! 

Tässä kesämekko, joka on varsin partiohenkinen. Käsittelin kuvan täten melko rajusti, koska sillä tavalla mekon malli ja väri tulivat parhaiten esiin.

Punainen silkkialushame!

Tähkäpään arkihameesta ei tullut lopulta arkinen, mutta otsikoin sen silti arkiseksi. Homman arkisuus meni pieleen, sillä valitun kankaan laskeutuvuus suorastaan pakotti (aseella uhaten)(ainakin kangas uhkasi piilottaa ompelusakseni ja syödä marjapiirakan viimeisen palan) minut tekemään runsaan helman. Ja sitten kankaan laskeutuvuus pakotti tekemään myös lampaanlavahkot hihat. Niin että se siitä. Miehusta sentään on sileä!

Kauluksen kanssa hän on Erittäin Asiallinen.

Essun kanssa hän on kotoisa. Mutta hameen 80 cm:n leveys ei ihan ole passeli tuon essun kanssa, ja koska hameen arkisuus epäonnistui, teen myöhemmin uuden (oikeasti arkisen) hameen esiliinan alle. (Tähkäpään olen sijoittanut jonnekin vuoden 1890 hujakkeille, mutta hänen vaatteensa kyllä haarukoivat useamman vuosikymmenen jaksoa. Essun ja kesähameen linjoissa on ajanmukaisuutta. Muut vaatteet voisivat olla melkein mitä tahansa viktoriaanisia asuja. Mutta eivät kaikki olleet 1800-luvullakaan jatkuvasti muodin aallonharjalla!)

Kaula-aukko epäonnistui symmetriassa. Minusta tuo aluspaidan pilkistys näyttää kivalta.

Siinä on kaulus toisinpäin.

Siinä on kaulus oikeinpäin.

Tähkäpää on viimeaikoina otattanut ison läjän studiokuvia. Tai siis hänen äitinsä on otattanut. (Kuvat lähetetään sukulaisille jouluksi.)

Tämä vielä tähän, jotta kaikki potretit ovat samassa paikassa.

Ja kun potrettien makuun ollaan tässä päästy, pistetään nyt sitten Tähkäpään vanhatkin vaatteet tähän samalla tyylillä esiteltynä:

Hattu ja esiliina.

Koulupuku ilman esiliinaa.

Ja lopuksi Tähkäpään paras mekko.