On tärkeää lakaista lumet portailta heti kuin mahdollista.
On tärkeää katsella pilviä silloin kun niissä on katseltavaa.
Yleensäkin on tärkeää katsoa välillä ylöspäin. Siellä voi näkyä lintuja tai ukkospilviä (ei talvella) tai lentokone, joka näyttää putovan paikallisen paloaseman päälle, tai sitten jotakin muuta (usein katto, taivas tai puita).
On tärkeää myös katsoa jalkoihinsa (edessä voi olla esteitä, esim läppäri - toiset pitävät läppäreitään keskellä lattiaa, olen tuntenut sen varpaissani).
On tärkeää kuunnella Beethovenin pianosonaatteja.
Erittäin tärkeää on jumpata ja venytellä. Yhtä tärkeää on osata lopettaa ennen kuin aiheuttaa jumppaamisella ja venyttelemisellä tuhoa itselleen (tai jopa ympäristölleen).
On tärkeää äänestää vaaleissa.
On tärkeää niistää nenä ennen kuin tilanne näyttää liian nololta (joskus ei ehdi).
On tärkeää juoda teetä tai jotakin muuta josta nauttii (mutta alkoholia kohtuullisesti, huom.).
On tärkeää osata arvostaa laadukasta trilliä.
Tärkeää on paitsi arvostaa ruokaa myös syödä sitä.
Tärkeää on ystävyys. Ja kartat. Ja ystäviltä saadut kartat. Ystävyys on tärkeää ilman karttojakin.
Hiljaisuus on tärkeää.
Kauppalistan laatiminenkin on tärkeää, jos on huono muisti tai tosi paljon hankittavia asioita.
On tärkeää osata lopettaa listaaminen ajoissa.
Minussa on yksi ... ei suorastaan vika, mutta ... ominaisuus, josta en osaa sanoa, onko se hyvä vaiko aivan totaalisen naurettava. Pidän hienolta kuulostavista teksteistä. Kuten tuo yllä oleva. Eikä ongelma olekaan se, että pidän tuosta - se on oikein hyvä teksti - vaan probleema on se, että tekstin täytyy olla vain hienon k u u l o i n e n , ei välttämättä oikeasti hienoja ajatuksia sisältävä (enkä nyt tarkoita, etteikö t u o kyseinen teksti olisi oikeasti hyvä). Mitä luulette, onko se hyvä vai huono ominaisuus?
VastaaPoistaHmmm... Ensin pitää määritellä "hienolta kuulostava" :D Mitä se tarkalleen ottaen sinulle merkitsee? Sanoja, rytmiä, asettelua?
PoistaMinulle hienolta kuulostava tarkoittaa komeaa ja näyttävää. Esimerkiksi joku kuuluisa lausahdus tai topeliaanisen isänmaallinen runo voi kuulostaa hienolta. Joku tyhjänpäiväinen sanahelinäkin voi kuulostaa hienolta, mutta samoin voi kuulostaa hienolta joku syvällinen filosofinen määritelmä (esim olemassaolosta).
En tiedä, mikä on sinun määritelmäsi hienon kuuloiselle. Mutta minäkin pidän hienolta kuulostavista teksteistä, jos ne sattuvat sisällöltään miellyttämään minua. Enemmän tykkään kuitenkin kauniilta kuulostavista teksteistä tai harmonisista tai yksinkertaisesti hyvistä teksteistä. Mutta en voi pitää tekstistä, mikäli sen sisältö ei miellytä minua. Ok. Joku runo voi kuulostaa (tai näyttää) hienolta/kauniilta/harmoniselta, vaikken tajuaisi siitä mitään, mutta sen yksittäiset sanat tai rytmi tai joku tuntematon tekijä aiheuttaa silti hyvää mieltä. Ja yleensäkin muoto miellyttää minua. On kovin tärkeää, miten asiat sanotaan. (Mutta asiaa on vaikea sanoa, jos kissa kulkee koko ajan näytön editse ja osallistuu muutenkin kirjoitustyöhön. Lisäksi aivoni ovat siirtyneet nukkumista edeltävään tilaan.)