tiistai 25. kesäkuuta 2013

Ei mitään oikeastaan. Paitsi oikeastaan kyllä joo, eli päinvastoin kumminkin.

Inhoan otsikointia.

En ole taas toviin kirjoitellut tänne mitään. En ole keksinyt mitään kirjoitettavaa (kun en ole edes ommellut mitään). Jotenkin mitä enempi istuu ja miettii ja ajattelee, sitä vähemmän on mitään mielekästä sanottavaa (siihen nähden olen tosin pommittanut aika rajusti ystäviäni sähköposteilla)(ihmisparat). Paitsi kananmunista. Niistä minulla on omasta mielestäni vaikka miten paljon mielekästä sanottavaa, ja tässäpä ovat viimepäivät kuluneet kirjoittamalla niistä (olisi kiva keksiä nyt joku uusi mielekäs miettimisen kohde, kun kananmunat on aika hyvin käsitelty).

Ennen kuin poistun takaisin istumaan ja miettimään taas pariksi viikoksi ainakin, lisään tähän pari kuvaa. Ensimmäinen  on juhannusehtoona otettu. Siinä minun Ruusunen-nukkeni on henkisenä tukena siskoni Tähkäpää-nukelle. Nukkejen mekot ovat siskoni ompelemat.


Ja tässä jälkimmäisessä kuvassa on maailman suloisin ja ihanin lahja. (Mitenkään vähättelemättä mitään muita lahjoja, mitä kukaan on koskaan kenellekään antanut.) Ystäväni Irlannissa ompeli minulle ja miehelleni 10-vuotishääpäivälahjaksi parivuoteen tilkkutäkin! Hain sen tänään postista hellettä uhmaten. Täkki on ihan älyttömän onnellinen ja aurinkoinen ja  iloinen ja hassu ja värikäs, justiinsa sellainen, jollaisesta minä ja mieheni pidämme.Tässä siitä kulma:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti