Kävin viime viikolla ekaa kertaa vuosikausiin Hakaniemen kauppahallissa. (Viimeksi olen ollut siellä joskus vuonna 2000 ihan pikaiseen, ja sitä ennen en koskaan.) Kauppahalli oli juuri niin kiva paikka kuin muistinkin. Vähän liian iso se tosin oli. Oloni oli nimittäin bussimatkan jäljiltä melko heikko. Siispä marssin suorinta tietä yläkerran nauhakauppaan (onneksi tiesin että se on yläkerrassa) etsimään nuken renessanssiasuun nyörejä. Matkalla nauhakauppaan näin puodin, jossa oli korunosia ja nukkekotijuttuja. 20 sekunnin vilkaisulla huomasin, että siinä myytiin avaimia, jotka sopivat erinomaisesti nuken renessanssiasun vyöhön. Päätin kuitenkin säästää energiani nauhakauppaan ja jatkoin matkaa. Muutaman minuutin nyöriostosten jälkeen sitten yritin suunnistaa takaisin avainten luo, mutta koska en heti osunut oikealle käytävälle, totesin että ne saavat odottaa toista reissua. Hakeutuessani portaisiin sivusilmäni rekisteröi metallipurnukoita. Pakitin pari askelta ja silmäilin hyllyjä neljä sekuntia ja näin kissapurkin, otin sen käteeni, maksoin ja poistuin kauppahallista. Olin lopulta itse määränpäässä vähemmän aikaa kuin mitä istuin bussipysäkillä odottamassa paluuautoa.
Edellinen kuvaa erinomaisesti, miten huono henkilö cfs-ihminen voi olla markkinatalouden kannalta. Kyseessä oli tämän vuoden toka shoppailuni, ja käytin siihen aikaa ehkä 12 minuuttia, koska energiani yksinkertaisesti ei riittänyt enempään.
Toisaalta tarina kuulosti oikein hyvältä markkinatalouden kannalta, koska vähäenerginen ihminen on pakotettu tekemään nopeita päätöksiä, ja nopeat päätökset voivat johtaa heräteostoksiin.
Mutta! Hähhähhää! Minäpä en ostanutkaan herätettä! Nimittäin siinä neljässä sekunnissa näin kissapurkin, joka oli langettanut minua syntiin jo monen monta vuotta! Nimittäin ystävälläni Irlannissa on samanlainen kissapurkki, ja olen himoinnut lähimmäiseni kissapurkkia siitä lähtien kuin sen ekaa kertaa näin!
Se on tällainen:
Mutta en minä nyt noin vähästä annoskateutta tunne. Se, miksi himoitsin lähimmäiseni kissapurkkia, johtui tästä:
Niinpä niin!
Ja kyllä, edottomasti! Kissapurkki tuli tarpeeseen. Siitä tuli kymmenes metallinen ompelutarvikesäilytyspurkkini!
 |
| Kuvasta puuttuu kaksi suurinta ompelutarvikepurkkiani, joista toinen on varsinainen ompelurasiani. Näihin on lajiteltu puuvillapitsejä, nappeja ja nauhoja, ja melkein muistan, mitä on missäkin. Ja jotta kaikki ymmärtäisivät, miten häpeällistä oli himoita lähimmäiseni kissapurkkia, todettakoon että lähes kaikki kuvan purnukat on saatu juuri siltä henkilöltä, jonka omaisuutta himoitsin. |
Hyvin ymmärrän, että olet himoinnut purkkia, jonka reunaa kiertää noin kaunis kuvio :-)
VastaaPoistaOli yhtä juhlaa, kun kerran keksin, että tarvitsen pelikorteilleni peltirasioita ja sain hyvän syyn lähteä oikein varta vasten valitsemaan hallista monta kaunista yksilöä.
Tuo on kyllä kaikkien purkkien aatelia.
VastaaPoista