Kankaat ostin kolme vuotta sitten. Suunnittelin silloin jo ompelevani niistä tyynyliinat, ja päätin plagioida ystävääni ja koristaa ne pompulanauhalla. Kesti kuitenkin kolme vuotta muistaa ostaa pompulanauhaa ja päättää, miten (esim. tilkkuinako) käyttäisin kankaat tyynyihin. Ja sitten oli vielä tyynykysymys. Jos ompelee tyynyliinat sohvatyynyihin, pitäisi olla sohvatyynyt.
Kun nyt sitten keksin, että käytän tyynyliinojen kääntöpuolelle vanhan suuren tyynyliinan kankaan ja muutan pari flötköpötköä (mutta uutta ja raikasta) tyynyä sohvatyynyiksi, onnistuin kerrankin tekemään jotakin nopeasti.
Viime blogitekstissäni minua häiritsi alus-sanan määrä. Nyt minua häiritsee tyyny- ja liina-sanojen määrät. Kamalaa jotenkin.
Mutta kuvia seuraa.
 |
| Kissamaista käytöstä ängetä kuvaan. |
 |
| Alimmainen tyyny on alkuperäisessä kuosissaan. Päälimmäisestä on nipsaistu pituutta (vai leveyttä?) pois noin 20 cm ja vanut on survottu tiiviisti pienempään tilaan. Passiivin käyttö tässä on vähän kummallista, koska nipsaisija ja survoja olin minä. Joka tapauksessa flötköpötköistä ja tylsistä tyynyistä tuli pulleat ja hauskat sohvatyynyt. |
 |
| Keskimmäinen kangas on vanhasta tyynyliinasta. (Kerrottakoon, että ompelin näihin tyynyliinoihin kymmenen napinläpeä yhdessätoista minuutissa. Se oli miellyttävä kompensaatio Annan alusasun viiden napinläven kahteen ompelutuntiin. Sanoisinko, että tyynyliinojen napinläpien kanssa homma meni putkeen.) |
 |
| Tyynyt loppusijoituspaikassaan. Ne ovat varsin miellyttävät lepokaverit. Ja erittän ilahduttavat. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti