Kaikenmoisia (jouluisia) juttuja nukenvaatteista ja piirtämisestä kissoihin

Vielä saa kirjoittaa joulusta! Sehän loppuu vasta perjantaina, Nuutin päivänä!

Minun jouluvalmisteluni sisälsivät sähkökynttelikön ja yhden elävän kynttilän esiin ottamisen, yhden paketin kaupan piparkakkuja, pullollisen glögiä, pellillisen joulutorttuja, monta kuppia teetä, johon ripottelin kardemummaa, influenssan, muutaman kortin askartelun ja toisen mokoman kirjoittamisen, joulukalenterin askartelun sekä neljän joululahjan ompelun (joista yksi valmistui ennen joulua, loput välipäivinä) mutta ei yhtään joulusiivoamista. Niin! Ja ostin Kampin terminaalissa jouluaattona bussille mennessäni yhden joululahjankin! Se oli eka kerta, kun olin jouluaattona muualla kuin Prismassa tai linja-autoasemalla. Tunnelma oli kirjakaupassa ja kauppakeskuksen käytävällä kovin iloinen ja vieraat ihmiset alkoivat jutella kanssani matkakopassa nököttävästä Astridista.

Oli hauska joulukuu!

Seuraavassa kootut (joulu)kuvat:

Astridin kynttiläkruunu.

Joulukahvi. Siinä on pikakahvia, tujua kaakaota, kermaa, maitoa, kermavaahtoa, sokeria, pippuria, kanelia, vaniljaa ja kardemummaa. Niin, ja päällä vähän keksinmuruja esteettisen vaikutelman vuoksi. Paperinukkepiirustuksesta kerron myöhemmässä blogitekstissä.

Ensimmäisen adventin koittaessa en jaksanut miettiä, missä on kynttilänjalka, missä on kynttilät (vai onko lähdettävä kauppaan) ja missä lasimansetit. Sitä paitsi Astrid on vielä vilkkaassa iässä eikä korkeiden kynttilöiden esiin laittaminen (saati polttaminen) olisi ollut viisasta. Joten päätin piirtää joka adventtisunnuntaina ikkunaan kynttilän. Ja siitä taas keksin, että teenpä joulukalenterinkin ikkunaan. Piirsin joka päivä jonkun (kaksipuoleisen) kuvan, ja lopulta ikkunaan tuli paitsi adventtikynttilärivi, myös metsän joulu, paimen laumoineen ja enkeli-ilmestykset, itämaantietäjät, seimi ja bonuksena kauluri- ja haalaripukuinen Astrid

Ompelin siskontytön nukelle hermolepo-ompeluna pikafarkut ja pikapaidan.

Pikkusiskon nukelle ompelin renessanssipuvun alusvaatekerran, jotta sisko pääsisi itse suoraan päälikerrosten ompeluun.

Ystävän nukelle ompelin ballerinat, äidin nukelle varsikengät. Hukkasin viime muutossa oivan jämänahkavarastoni (jossa oli ihanan pehmeitä ja kuluneita paloja eri väreissä), joten nämä kengät ompelin jäykästä ja paksuhkosta nahasta (onneksi en hukannut niitäkin). Oli karmeaa. Ei ikinä enää. Varsikenkiä tein neljä tuntia. Ihan vain, koska nahka oli niin jäykkää ja vaikeaa käsitellä. Ja ompelussa veri lensi. (En hoksannut, että olisin voinut koneella ensin rei'ittää ommelta varten linjan.)

Varsikengät käytössä. Onnistuin unohtamaan lähikuvat kengistä satakuntalaiselle tietokoneelle, joten tarkempaa näkymää nauhoihin ei ole nyt saatavilla.

Tämän sain valmiiksi pari päivää sitten (aloitin jo joskus lokakuussa). Ystävän kanssa sovimme taas vaihtarista. Hän kutoi nukelleni neuleen, minä ompelin hänen nukelleen syysmekon ja sukkikset.

Nämä ostin syntymäpäivänäni Suomen varmasti kivoimmasta kangaskaupasta. Nuikkinen (Porissa) on vanhassa puutalossa oleva aarreaitta, jossa pää menee pyörälle. Oivoivoi. Nariseva puulattia, kankaita lattiasta kattoon, monessa huoneessa. Kankaista löytyy muutakin kuin trendijutut (valikoimassa yli 10 000 eri kangasta). Palvelu on erinomaista, mutta kiireessä Nuikkiselle ei oikein kannata mennä. Viimeistään kassalla alkaisi tuli poltella kiireisen takamuksessa, kun kauppias laskee mekaanisella vanhanaikaisella ihmevempaimella hinnat. Sen sijaan kankaiden kääriminen paperiin tapahtuu käden käänteessä. Oijoi. Oijoijoi.

Joulukissa.