Nuken empire-asu: spencer-takki

Lisää kuvabloggaamista. Olen lähdössä taas Irlantiin, joten ajattelin vähän ajantasaistaa blogini tilannetta, koska matkan jälkeen pukkaa uusia aiheita ja uusia kuvia. Tosin tämä ja seuraavat jutut liittyvät aiheeltaan jo Irlanti-matkaani, sillä ompelin nuken empire-asun juuri matkan vuoksi. Pitäähän mukaan saada uutta kuvattavaa! Koska spencer-takki on ollut ompelulistalla jo parisen vuotta, päätin toteuttaa nyt vihdoin sen. Ja tarvitsihan takki sitten kaverikseen uuden hameen... Ja hame uudet alusvaatteet. 

Asun ompelemiseen meni kolmisen viikkoa, josta puolet olin liikekannalla. Kuvista huomannee, että olin varustautunut sukkuloimiseeni ja sukuloimiseeni ainakin näin nukenvaateompelun kannalta hyvin (olin minä muutenkin hyvin varustautunut, mukanani oli esim. kissa), joten anoppilan olohuoneen pöydän suuri koko oli mainio juttu. Tässä kuvassa on karmivan vääristyneet sävyt. Mutta kerron silti, että tuo keltainen silkki silmien edessä tuntui aivoissa (olisi kiinnostavaa saada aivokäyriä siitä, miten aivojen eri osat käyttäytyvät eriväristen ja -materiaalisten kankaiden kanssa), silleen ihan oikeasti iloisesti kutitteli pään sisällä. Väitän, että kyseessä oli kankaan tekstuurin ja värin yhdistelmä. Keltaista silkkiä voisi ehkä yrittää hoitomuotona kaamosmasennukseen.

Tämä kuva on todistusaineistoa kissavarustuksestani. Kuvassa keskellä näkyy sinisestä paperista tuollainen pykämallinen pala kiinitettynä silkinkappaleeseen. Kokeilin tehdä takin hihoihin tuollaiset lehtimalliset olkakoristeet puhvin päälle. Homma ei onnistunut. Tuli kömpelöä ja tökköä. Piti siirtyä hiharatkaisuun B.

Ompeluvahtikissa kookkaammasta päästä. Tässä ollaankin jo äitini keittiönpöydän ääressä.

Äitini luona ompelua haittasi suuresti kissojen tarjoama viihde.

Hiharatkaisu B.

Lähes valmis spencer. Tässä kohtaa tiesin, että teen hihansuihin vielä koristekiristysnyörit. Mutta takin miehustasta en ollut varma, että tekisinkö siihen napit tai tekisinkö nyöreistä koristekuvioita. (Nuken päällä on aiemmin ompelemani valkoinen empirehame. Halusin ommella spencerin kaveriksi kuitenkin uuden, sillä tässä mekossa on vääränmallinen pääntie, jonka piilottamiseen takin kanssa tarvitaan huivi.)

Ompelumiljöö oli kunnossa.

Tosin en minä ulkona ommellut.

Hassunmallinen ja söötti vaatekappale!

Hihoihin kiristyskoristusnauhat. Ei ihan priimaa. Mutta toimivat paikallaan hyvin.

Kun hihansuunyörit tulivat valmiiksi, päätin että takin koristeelliset hihat saavat riittää koko takin koristeellisuudeksi. Napit edessä olisivat varmasti herttaiset, muttei ole lainkaan varmaa, että onnistuisin edes tekemään sellaisia. Koska siis, tämä takki tarvitsisi tietysti napit tuosta keltaisesta silkistä. Ja se silkki on niin riistyvää, ettei sitä päin kuin tarvitse katsoa, kun siitä jo purkaantuu 4 mm kankaanreunaa ripsuiksi. Ja nappien halkaisija saisi olla maksimissaan justiinsa 4 mm. Niin ei juuri nyt tullut tunnetta, että kokeilen onneani ja nokkeluuttani.

Tällä filtterillä kankaan kultainen sävy näyttää kerrassaan... Ai jee. Ehkä ihanimmanvärinen kangas ikinä.