Lisää söpöjä nukenvaatteita. (Haalarit ja synttärimekko.)

Haalareista muodostui pakkomielle puolessa minuutissa, kun pikkusisko lahjoitti kevyesti rei'itetyn ja mustikoittuneen raitapaitansa nukkenvaatetustaiteen hyväksi. Ajatuksenani oli pirtsakat haalarit kera madonvihreiden resorien. Vakoilin mallia Mekkotehdas-blogista, tein kaavat, ompelin, menin nukkumaan ja aamulla heräsin ajatuksissani heti reissu kaupunkiin hakemaan madonvihreää resoria ja vetskaria. Mutta kangaskauppa ei tarjonnutkaan madonvihreää resoria. Piti tyytyä pliisuun vaaleanpunaiseen. Nappikauppa onneksi sentään tarjosi toivotun vetskarin, ja lisäksi sieltä löytyi resoritappion lohdutuksesi kiva silitettävä pöllökuva.

Mieheni totesi, että Ruusunen on ilmiselvä kofeiiniaddikti, että sen näkee maanisista silmistä ja siitä, että se tunkee samaan kuvaan kahvimyllyn kanssa.

Halusin hupun, jonka voi vetää aivan silmille saakka, jos esimerkiksi iskee vaikka ujostus.

Ja koska Ruususen pää on tosi iso...

... pitää hupunkin olla tosi iso.

Punavalkoisesta pallokankaasta mietin mekkoa muutaman päivän ajan, kun sitten keksin, että kangas toimii parhaiten rypytetyllä mallilla ja että kyseisen mallin puuhaan kasaan soveltamalla tudoraluspaitamallia (eli hihat ja etukappale ja takakappale liitetään kainalokulmista viistolla saumanpätkällä yhteen, sitten tehdään kaula-aukkoon ja hihoihin nauhakujat, sitten ommellaan sivut kiinni ja tehdään nauhakuja vyötärölle, paitsi että tudorpaidoissa ei ole nauhakujaa vyötäröllä, ja lopuksi syötetään kujiin hermot piukalla kuminauhaa).

Ollaan lähdössä kesäisille teekutsuille.

Hän on paketoinut itsensä.

Seuraavaksi Ruusunen tarvitsee alushameen ja kunnon pikkarit. Mutta sitäkin enemmän pikkusiskoni tarvitsee tyllialushametta juhliin, joten Ruusunen joutunee odottamaan. (Ellen valvo.)