Sööttejä nukenvaatteita ja ylisuuria nukensilmiä

Selvisin sitten hammaslääkäristä. Tosin bussimatkalla sinne tunsin, miten kilometri kilometriltä hampaistoni ongelmat lisääntyivät. Valitettavasti olin varannut hammaslääkärin pääkaupunkiseutumatkan yhteyteen, joten bussissa oli useampi sata kilometriä aikaa saada lisää reikiä. Lopputulos Kampin terminaalissa oli melko katastrofaalinen, koska 100 kilometrin kohdalla jo kaikissa hampaissani oli reikä. Lopun matkaa hampaisiini tuli sitten muita ongelmia (juurihoidon tarvetta, heilumisia ja sitten tietysti myös leukaleikkauksen tarve, noin muutaman perusongelman mainitakseni).

Kaivoin tauon jälkeen esiin Disney Animator -nukkeni. Minun piti ommella kummitytön Mulanille  mekko. Sen teinkin, mutta ensin intouduin lämmittelemään vähän. Lämmittelyinnostusta löysin siskon nukenvaatteista sekä Mekkotehdas-blogista. Sitten pengoin kankaitani ja silppuamista varten syrjään laitettuja vaatteita. Se oli kohtalokasta. Nyt on taas ompelulistalla seitsemän uutta lisämekkoa. Ja kun Martta-nukkejen mekkolista on 15 mekkoa, Pseudo-Hittyn jonotuslista on 10 mekkoa ja barbien noin ehkä kaksi tusinaa, vähintään, ja listat kasvat koko ajan, on minun ja mieheni kai hyväksyttävä, että alan ommella nukeilleni kokopäiväsesti hameita noin kuuden kuukauden ajan, joksi ajaksi meiltä pitää katkaista internetyhteys ja minulta evätä pääsy kirjastoon ja kangaskauppoihin, jotten saa lisävirikkeitä. Kyllä on raskasta tämä.

Kumma juttu muuten se, miten itsekseen huvikseen ompelu sujuu aina mukavasti, kun taas toiselle tekeminen aina takkuaa.  Esimerkiksi Peppi-hametta tein kaksi tuntia. Se aika sisälsi värien miettimisen, kaavojen piirtämisen, palojen leikkaamisen ja silittämisen, ompelun ja viimeistelyn nappeja vaille. Kummitytön mekkoa, jonka kaavat oli olemassa valmiiksi ja kangas mietittynä etukäteen, ompelin kolme ja puoli tuntia. Sinä aikana tietysti alalanka loppui useasti (ja aina mälsässä kohdassa), kone temppuili, minä säädin ja lopuksi, tarranauhan jälkimmäisen puoliskon kiinnityksessä, siis kaksi minuuttia ennen kuin hame olisi tullut valmiiksi, koneen neula katkesi. Olettaisin, että kyse on paineista (ja sitten paineeni siirtyvät myös herkkään rakkaaseen ompelukoneeseeni). Itselle voi tehdä mitä lystää, toiselle yrittää pistää parastaan.

Ruusunen sai topin ja pöksyt tädin vanhasta topista.

Ja niihin sopivan puolihameen.

Ja Peppi-hameen. Mulanin sain lainaksi tädiltä, ja Mulanillekin tietysti piti sovittaa Ruususen mekkoja.

Peppi-hameessa on takana punainen ja oranssi nappi, jotka kumpikin on ommeltu jotakuinkin vastavärisellä langalla (vihreä ja sininen). Se ei näy kuvassa, mutta läheltä se tuo mukavan lisäpirteysvaikutelman.

Tämä mekko lähtee kummitytön Mulan-nukelle.

Tässä alkaa söpöisyysmittari poksahdella ylilukemista.

Kaikki eri yhdistelmät piti saada samaan kuvaan.