Ballerinoja

Sisko ompeli nukeilleen balettiasut. Olin jo hankkinut tylliä ja minulla oli myös ollut balettihameajatus, mutta siskon nukkejen balettihameiden näkeminen synnytti välittömän kuumeen ja tarmon ryhtyä toimeen itsekin. Sain häneltä bodyn kaavan. Sisko tekee nukenvaatteet leikittäviksi, minä en näitä omiani, joten hänen tekemissään balttiasuissaan on erillinen body ja kätevät vaihdettavat frillat. Minä halusin hameen, jossa on kiinteä frilla, joten sovelsin vähän bodykaavaa. Tuloksena kuvan eteerisesti katsovan Ruususen terhakka, trikoinen balettihame ja entistä kovempi balettihamekuume.

Seuraavaksi siis kangaskauppaan hakemaan loimusamettia. Halusin tehdä sellaisen balettihameen, jollaisen pikkusiskoni sai joskus viisivuotiaana joululahjaksi. Pääsin aika lähelle. Tähkiksen asu on (kuten pikkusiskonikin) nimenomaan balettimekko. Sen alla on siis erilliset trikoopikkarit (kera rusetin).

Balettiasukuume oli päässyt akuuttiin vaiheeseen. Surffasin netissä tuntitolkulla (en yhteen pötköön!) tutuja katsellen ja päätin, että seuraavaksi olisi sitten vuoro hoitaa kuume kuntoon. Halusin sellaisen nuken balettihameen, josta (lähes) jokaisella tytöllä on unelma noin kolmevuotiaasta lähtien. Ompelin suhteellisen höyrypäisenä. Toisen ompelupäivän pikkutunneilla hame oli hyvällä mallilla. Tokkuraisena vielä ennen nukkumaanmenoa kaivoin erilaisista syistä nurkkiin kertyneet muovikruunut, pistin ne nukkejen päähän ja otin kuvan. Aamulla herätessäni nuket kököttivät pöydällä edelleen samassa asennossa ja minua nolotti. Historialliset puvut. Ok. Minipiiperrystä nukkekotiin. Ok. Puhuvien kettujen maalaaminen. Ok. Isopäiset lautassilmäiset pastellityllihörhelöasuiset kruunutetut Disney-nuket. Ei ok.

Kolmantena ompelupäivänä lisäsin hameeseen niskakiinnitysnauhat, satiiniruusuja ja irtohihat. Tossut vielä puuttuvat.

Helmiä on melko paljon (ei siis mielettömän paljon), mutta ne uppoavat väreiltään pitsin hopeaisuuteen. Hyvä niin, sillä ompelin helmet pitsin sävyä pehmentääkseni. Ruusujen kanssa minulla on sellainen häiriö, etten tohdi liimata niitä. Mutta voi nenä, miten niiden paikalleen ompelu on mänttiä puuhaa!

Sitten alkoi potrettien ottaminen.

Ja totesin, ettei tässä ole enää mitään menetettävää, ja kaivoin kruunut uusiksi esiin.

(Huomaatteko, miten Ruususen eteerinen katse on suorastaan maneeri?) Täten balettiasukuumeen kriittinen vaihe on selätetty ja toipuminen voi alkaa. Toipumista voin harjoittaa ompelemalla vielä viisi hametta lisää... (Materiaalit ja ideat ovat valmiina jo...)