Lierihattuja

Jotenkaan ei irtoa tekstejä edelleenkään. Luulen, että se johtuu osittain siksi, että päässäni liikkuu jossakin määrin blogiteksteiksi epäkorrekteja ajatuksia. Tai ei nyt epäkorrekteja, mutta vähän hankalia kuitenkin. Kuten hauta-arkut tai ujous. En minä nyt ala blogiin kirjoittamaan hauta-arkuista tai ujoudesta. Joten jatkan kuvien lataamista, kunnes sormenpäihin tulee hinku kirjoittaa vaikka kirjoista ja kananmunista. Tai kunnes sorminpäihin tulee rohkeus kirjoittaa ujoudesta.

Aina yhtä auvoisa hetki. Kankaat ja nauhat esillä ja niiden käyttötarkoitus (tässä tapauksessa hattu) selvä. Muttei vielä tietoa, millaiseen ratkaisuun päätyy.

Sama tilanne. Huomatkaa nukkejen luonne-erot ja siitä johtuvat materiaalivalintaerot. Tätä hommaa tehdään huolella!

Punapään hattu edestä. Jalassa uudet kengät. Niistä kuvia vaikka sitten, kun saan tehtyä muitakin kenkiä.

Punapään hattu sivusta.

Ja tietenkin edestä. Meridan mekon vaaleat kuviot ovat muuten hennon hentoa lilahtavan vaaleansinistä. Sopii hatun sävyihin mainiosti.

Halusin kokeilla empireä tapaa rypyttää hattu kasaan.

Kainovienon hattu.

Takana maltillinen koriste.

Minulla on pakkomielle rypytyksiin, luulen. Ja laskoksiin. Kainovieno on selvästi muuten menossa kirkkoon.

Virtaviivainen profiili.