Villapaita hiihtokelejä varten

Nuken raidallinen villatakki, jonka värejä tässä taannoin blogissakin mietin, jäi lähtökuoppiinsa (takakappaleeseen), kun ystäväni vinkkasi kirjasta, jossa on ohje nuken islantilaiseen kaarrokeneuleeseen. Lainasin kirjan, katselin kuvioita, yhdistelin niistä itselleni mieluisan mallin ja päätin tulevan paidan värit. Värien valinta oli pulmallinen asia, sillä yleensä en kovastikaan karsi niitä, mutta islantilaisissa neuleissa pelataan näköjään noin kolmella tai neljällä värillä, joista osa on vielä sävyiltään lähellä toisiaan. Kriisihkön hetken jälkeen hyväksyin ajatuksen nelivärisestä paidasta, kunhan väreissä on vähän potkua sentään.

Paidan malli on Védís Jónsdóttirin toimittamasta kirjasta Islantilaisia neuleita. Kyseisessä kirjassa on ohjeet toinen toistaan kauniimpiin kaarrokeneuleisiin, joihinkin asusteisiin ja koiran sekä nuken paitaan. Nuken paidan kuvio oli minusta vähän tylsä (ehkä se johtui vain mallipaidan väreistä), mutta koska koiran paita oli hyvin samaa kokoa, sain siitä helposti ideaa, millaiset kuviot toimivat pienessä mittakaavassa. Niin sitten kokeilin erilaisia yhdistelmiä ja löysin mielekkään ratkaisun, jonka saatoin yhdistää nuken paidan alkuperäisen kaarrokekuvion kavennusvaiheeseen (en mitenkään osaisi omin nokkineni suunnitella kuviolliseeen kaarrokkeeseen kavennuksia niin, että symmetria pysyisi kasassa).

Pääväreiksi valitsin melko vastaväriset keltaoranssin ja sinisen. Kavereiksi otin harmaan, joka tuskin edes erottuu sinisestä, mutta joka tuo vähän pehmeyttä kuvioon, ja oranssin, joka on siniselle oikeastaan täysin vastaväri. Halusin saada kuviolla ja väreillä aikaiseksi Lappi- ja tuli- ja aurinko- ja revontuliassosiaatioita.

Paidan malli on nimeltään Dísa ja se löytyy Védís Jónsdóttirin toimittamasta kirjasta Islantilaisia neuleita. Kirjassa paita on BabyBornin näköisen nuken päällä (malli on 40 cm korkealle nukelle). Ohjeet ovat selkeät, ja tällainen, joka ei ole ennen tehnyt kaarrokeneuletta, osasi homman helposti (ok, kerran neuvottelin ystävän kanssa). Niin että kaikki nukenomistajat kipinkapin kirjastoon tai kirjakauppaan!

Lapaset kutoi mummini. Ei minulla olisi hermoja kutoa nukenlapaseen peukaloa.

Lumiukon pukeminen on aina tarpeellinen toimenpide.

Leikkasin pääntiehen viillon (ensin ommeltuani koneella varmistukset) ja virkkasin sen reunat siistiksi. Lopputuloksesta tuli mielestäni niin hauska, että paidassa on nyt kaksi etupuolta.