Edellinen kuulostaa siltä, että ajattelen, että ennen viime aikoja olen ajatellut mielenkiintoisia.
Nyt minua mietityttää, voinko kirjoittaa kuten ensimmäisellä rivillä kirjoitin. (Tässä välissä juon kaksi hörppyä teetä, tuijotan ikkunasta polkupyörääni ja vastapäisen talon aurinkoista seinää, joka ehtii välillä muuttua ei-aurinkoiseksi mutta joka pian palaa taas aurinkoiseksi. Ei-aurinkoinen on siis vain väliaikainen hetki valossa, mutta kerron sen ilmaistakseni että aikaa kuluu. Lisäksi tässä välissä kirjoitan tämän ((imperfekti alkaisi olla todellisempi sanamuoto)) ilmaistakseni että minua todellakin mietityttää, voinko kirjoittaa kuten ensimmäisellä rivillä kirjoitin.)
Kai minä voin kirjoittaa kuten kirjoitin.
Ymmärrän juuri parhaillani, miksi olen siirtynyt kuvapainotteisiin blogiteksteihin.
Tänään kuitenkin olen ajatellut ajatuksen. Tämän: On huono juttu, jos ihminen ei pysty syömään surffaamatta netissä.
Olen ajatukseni kanssa samaa mieltä.
---
Kyseisen ajatuksen ajattelemisesta ja oheisen tekstin kirjoittamisesta on kulunut jo useita päiviä. Ajatukseni meni nimittäin jumiin, ja sen mukana tietenkin myös kirjoittaminen. Siispä (ystävän kannustuksella) julkaisen lyhyen yksiajatuksisen tekstin ja jatkan ajatuksen edelleenajattelua sekä sen ylöskirjaamista (svetisismi) toisella kertaa.
Hyvä ajatus julkaista tämä. ;)
VastaaPoistaKyllä minusta blogissa voi ja saa kirjoittaa lyhyestikin. Ja pikkuteksteistä muodostuu ennen pitkää kokonaisuuksia ja suuria linjoja, laajempia ajatusketjuja.
Mistähän se ajatus putkahtikaan ilmoille... :D
PoistaJoo, Minustakin blogissa saa kirjoittaa lyhyesti. Mutta keskimäärin minä en _voi_ kirjoittaa lyhyesti, koska en koskaan pääse asiani ytimeen ilman neljän lyhyehkön blogitekstin mittaista alustuspätkää... Keksin kuitenkin (vinkistäsi), että niin tuota, minähän voin vaikka jatkaa ajatustani toisessa tekstissä myöhemmin. Jää nähtäväksi, miten paljon myöhemmin.