Viktoriaaninen kampaus nukelle ( ja 16 nukkekuvaa)

Kuvassa on pikkusiskoni nukke kera pikkusiskoni ompeleman hameen ja pikkusiskoni tekemän kampauksen. Kuva on otettu pikkusiskon kameralla (joka on parempi kuin minun kamerani, jonka olen ryöstänyt äidiltäni). 

On jännää jotenkin, että pikkusiskoni, joka oli pitkään hyvin pieni, on jo iso (suorastaan aikuisuuden kynnyksellä), vaikka justiinsa hetki sitten sisko ompeli tilkuista parsinneulalla ja villalangalla luomuksia nukeilleen. Ja nyt hän kääntelee ja vääntelee isosiskojensa tekemiä nukenvaatteita, kysyy vinkkejä ja ompelee sitten oman versionsa. Niin. Ja neuvoo, miten nukeille tehdään parhaat nutturat.

Minä halusin Tähkäpäälle viktoriaanisen nutturan (kerran sillä oli viktoriaanien kampausviritelmä, muttei optimaalinen), joten otin pikkusiskolta mallia. Tein kampauksen eri vaiheista kuvasarjan, josta voi napata vinkkiä, jos haluaa letittää omaa nukkeaan.

Ensin jakaus. Huolella.

Sitten jaotellaan hiuksia sivulettejä varten. Kannattaa katsoa, että taakse tulevien hiuksien juuret (hassua puhua nuken hiusten juurista) ovat sivulle menevien lettihiusten alla, jotta valmiissa kampauksessa näkyisi mahdollisimman vähän nuken muovista ja reikäistä päätä.

Ohuehkot sivuletit ja loput paksuksi takaletiksi.

Tässä näkyy (vaikka valitsin sivuletin hiukset huolella), miten kökkelösti nuken reikäpää pilkistelee esiin, jos ei onnistu valkkaamaan hiuksia oikein. (Avasin letin kuvan ottamisen jälkeen ja otin sieltä lisää hiuksia takaponnariin, jotta muovikohta jäi piilompaan.)

Sitten palmikoita. Sivupalmikkojen alkua piti säätää moneen kertaan, että hiukset jakaantuivat oikein, että se reikäpää ei jäänyt näkyviin tuosta sivulettien ja takaletin taitekohdasta.

Sitten takapalmikko rullalle ja kiinni tsiljoonalla metallipinnillä. (Nutturapalmikon pään sidoin kiinni läpinäkyvällä kuminauhalla, niin että palmikon päästä tuli mahdollisimman huomaamaton, vaikka se menikin osittain nutturan alle.)

Nuttura ei saa tulla liian ylös, koska sivupalmikot tulevat sen yläpuolelle.

Sitten sivupalmikko kiinni pinneillä. Kärki mahdollisimman piiloon nutturan alle.

Ja toinen palmikko.

Siinä valmis nuttura. Vieläkin jäi tälle puolelle reikäpää pilkistelemään näkyviin.

Viktoriaaninen neiti on valmis vaatetettavaksi. (Sivupalmikoiden asentoa tuli arvottua paljon. Että miten paljon antaa niille löysää tuohon korvien päälle. Ja tekeekö niihin kierrettä vai ei.)

Ja sitten kuvaamaan nukkea puettuna. Harmillista vain, että enää käytettävissä ei ollut sitä siskon kameraa. Eikä luonnonvaloa sen paremmin, koska sitä on luvassa seuraavaksi noin viiden kuukauden päästä. Joka tapauksessa. Kuvissa on aika samanhenkiset nuket. Minä olen varastanut kampauksen idean siskolta, sisko on varastanut mekon idean minulta (ja seuraavaksi minä varastan siskolta mekon helman kuudesta kappaleesta muodostetun A-linjan idean) (ja hihapitsit).

Aivan optimaalinen ei ole tämäkään nuttura. Mutta aika kiva silti.

Pikkusiskoni ompelema hame.

Ja vielä, kun tässä nyt kuvien lataamisen makuun ollaan taas päästy. Seuraavassa isosiskoni nukkeja ja isosiskoni ompelemia nukenvaatteita. Isosiskoni oli Animator-villitykseni alkusyy, ja hänen kaavojensa pohjalta olen varioinut ison osan omia kaavojani, koska aluksi en uskonut itse osaavani kaavoittaa.

Näiden neitien vaatteet ovat leikittäviä. Nämä isosiskoni ompelemat mekot ovat siis takaa auki ja niissä on tarrakiinnitys.

Omien nukenvaatteideni helmojen takasaumat ovat kiinni, ja lähes kaikki mekot kiinnitetään nuppareilla. (Säästän sormiani ja aivojani, kun en näprää nappeja... Ja tarroja siis en ompele omiin nukenvaatteisiini, koska tarrat repivät helposti nuken hiuksia ja herkkiä kankaita myös.) Nämä mallit näyttävät äkkiseltään melko erilaisilta kuin edellisen kuvan modernihkojen mekkojen mallit. Mutta oikeastaan olennaisimmat erot ovat syntyneet vain lisäämällä hihat ja kaavoihin rypytys- tai laskosvaraa.