Lahjapuuhakuvia

Tämä on sarjassamme kuvakuulumisia ystäville kaukana.

Olohuone on näyttänyt enemmän ompelimolta kuin olohuoneelta marraskuun puolivälistä lähtien. (Tosin, eikö olohuone ole se huone, jossa ollaan? Ja olemiseen kai kuuluu muukin kuin pelkkä... oleminen? Eli eikö olohuoneen kuulukin näyttää juuri tältä?)  Aloitin lahjaompelukauden siivoamalla ompelukaappini ja organisoimalla ompeluvälineeni. Aika onnistunut siivous ja organisointi oli. Silityslaudan paikka on olennainen osa toimivuutta. Älytöntä, että kesti vuoden, että hoksasin, että tuossa se on aivan täydellisen käytännöllinen eikä lainkaan tiellä eikä juuri lainkaan esteettinen haittakaan. Kun on projekti meneillään, on kamalan kuluttavaa kaivaa silityslauta esiin viisi kertaa päivässä, joten käytännöllisen paikan keksiminen oli hyvä juttu. (Kuvassa leikattunansa viiden eri hameen palaset. Kaikki erilaisista sinisistä kankaista! Hassu sininen sattuma.)

Ompelukissa pitää taukoa.

Ihan vain siitä ilosta, että oli päivänvaloa kuvaamiseen. Ja näkyy siinä, että kaksi erilaista sinistä mekkoa on edistynyt.

Apulainen vahtii kummitytön kynää ja korttia.

Lisää edistyksiä sinisissä ompeluksissa. Ompelukissaa väsyttää. (Ompelukissa on myös seurallinen ja haluaa aina olla tapahtumien keskiössä, nukkuessaankin.) Huomatkaa, miten siisti olohuoneen pöytä koko ajan on! Sitä se organisointi teettää. (Hetkeksi.)