Kun ihminen matkustaa Kiinaan, osa 2: Ymmärryksiä

Nyt kun viisumi on valmiina, rokotukset aloitettu, reseptit uusittu, lentokenttäavustajat varattu  ja noin miljoona asiaa säädetty, ajatuksissa on ollut tilaa alkaa käsittää, että mitä kaukomatka tarkoittaa. 

Se tarkoittaa sitä, että syön kiinalaista ruokaa Kiinassa! Ja sitä, että kun pistän nenäni ulos kadulle, saan jo viidessä sekunnissa enemmän erilaisia virikkeitä kuin yhteensä vuodessa eräällä käpyläläisellä sohvalla ja sohvan lähiympäristössä. Se tarkoittaa sitä, että kun käydään ruokaostoksilla, on meininki taatusti hyvin erilaista kuin täkäläisessä Siwassa tai Alepassa.  Se tarkoittaa sitä, että menen ensimmäistä kertaa elämässäni kaupunkiin jossa asuu ihmisiä yhtä paljon kuin koko Suomessa. Miten sellaisesta kaupungista poistutaan? Miten laajat lähiöt sen ympärillä on? Miten selkeä ero siellä on urbaanin ympäristön ja maalaismaiseman välillä? Loppuuko kaupunki kuin seinään vai haihtuuko se vähitellen? 

 

Aivan varmaa on, että tulen kokemaan monta kertaa hetkiä, jolloin vastaanottimeni kapasiteetti tulee täyteen ja havainnot alkavat tursuta korvistani ulos, ja silloin on ehkä pakko vain nauraa hermostuneen hämmentyneesti. Pelkästään lentokentältä ulos astuminen tulee taatusti olemaan yhtä maagista kuin aina, kun tulee vieraassa maassa ulos lentokentältä. (Uuteen maahan rantautuminen on luultavasti aina niin maagista osittain siksi, että pää on aivan sekaisin lennon jäljiltä ja järki ei kulje mutta aistit silti vastaanottavat virikkeitä.)

On meillä on jotakin suunnitelmiakin jo. Käymme kävelyllä. Menemme torille katsomaan (höm... ja ostamaan....) nauhoja ja kankaita. Juomme teetä. Ja käymme kauneushoitolassa (joka on asuinpaikkamme vieressä!). Mikä on sen parempi paikka lennoista toipumiseen kuin yrttikylpy?

Huhhuh. Nyt tämä alkaa mennä jo absurdiksi! Minä puhumassa yrttikylvyistä!