Lohikäärmebrokadista suunnittelemani rokooasu on luullakseni kohta valmis. Sen valmistuminen tulee olemaan haikea juttu, sillä tämä jäi viimeiseksi nukenvaatteeksi, jota ompelin yhdessä seuraneiti- ja endorfiinikissani kanssa. Yli kaksi vuotta Arthur-neiti valvoi tarkkaavaisena vierelläni, kun tein käsitöitä (no, tein mitä tahansa). Kissan homma oli laskea nuppineulat, tarkistaa että mitassa on sentit tallella ja että ompelukoneen neula tikuttaa tasaisesti (tosin viimeisen vuoden olen tehnyt lähes kaiken käsin, kuten nyt tämänkin asun kaikki muut jutut paitsi kureliivin tikit rintamuksessa). Ennen kaikkea kissa hyväksyi suunnitelmani. Lohikäärmebrokadisuunnitelmakin on vielä Arthurin leimaama, kissa oli valitsemassa koristenauhatkin. Mutta jatkossa minun pitää pärjätä omillani, sillä 17-vuotias kissa on nyt siirtynyt taivaaseen opiskelemaan koinee-kreikkaa ja kirjoittamaan runoja (viimeksi mainittua kissa teki täällä Käpylässäkin).
Asun aluskerrokset ovat valmiit. Päälihame on vielä koristeluita ja päärmeitä vaille. Ja hihapitsit pitää askarrella jostakin. Sellaiset rokokoohörhellykset
 |
| Se kyllä näyttää muhkeudessaan enemmän barokilta kuin rokokoolta. |
 |
| Piti tehdä uusi kureliivi. Vanha nimittäin pilkisteli näkyviin vatsakappaleen alta. Mutta ei haittaa, että pilkisteli. On kivaa että nukella on nyt pinkkikin kureliivi! (1700-luvulla oli vaikka minkävärisiä kureliivejä!) |
 |
| Tämä valmistui nopeasti, sillä vanhan kureliivin kaava oli tallella ja tekotapa takaraivossa. Kaavan pienellä korjaamisella uudesta kureliivistä tuli istuvampi kuin vanhasta. |
 |
| Pujotin rintamukseen tikkausten väliin siimanpätkiä. Ja siimanpätkät sain leikkelemällä ja halkomalla ostamaani 1:1-korsettinauhaa. Ostin sen aikanaan nukenvaatetarpeisiin, ja hyvin toimii! |
 |
| Hempukkaista! Minulla on suunnitteilla jo vihreästä silkistä seuraava hame. Ajatuksena on, että tämä alushame ja vatsakappale sopisivat senkin kanssa. |
 |
| Vatsakappale on erittäin nafti. Nimittäin silkkiä oli naftisti. Sitä jäi yli postimerkin kokoinen pala. |
 |
| Alushameen takakappale on puuvilla. Takana helmassa on toki silkkisuikale. |
Surullista, että rakas kissa-kulta lähti täältä. Omaani itkin 19 yhteisen vuoden jãlkkeen vaikka miten kauan.
VastaaPoistaTeitkö nuo oikkuruusut itse mekkoon?
Terkut kaatosateesta!
Hanna
Joo. Kova oli itku kissan vuoksi. Vieläkin itkettäisi joka välissä, mutten mieluusti päästä itkua tulemaan, sillä se väsyttää. Sitä paitsi alkaessaan itku kertakaikkiaan ei lopu.
PoistaMiljoona kertaa olen tietysti jo luullut näkeväni (tai tuntevani) kissan täällä. Näin myös unta, jossa ilmeni että Arthurin kuolema oli silkkaa väärinkäsitystä.
Olen miettinyt, miltä olisi tuntunut, jos Arthur olisi asunut kanssamme paljon pidempään... Kyllähän se oli mun kissani nämä 17 vuotta. Minä sen hain Preiviikissä ja asuin kissan kanssa samassa talossa sen ekan elinvuoden. Sitten näin kissaa aina kotona käydessäni. Mutta tietysti suhde elukkaan muuttui erityisen läheiseksi viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana.
Tein ruusut kyllä juu ihan omin kätösin. Eikä mennyt aikaa edes kauaa :P Yhteensä noin kolme tuntia... En ole kovin nopea nykyään satiiniruusujen pyörittelyssä.
Muistan Nirpunkin naukuneen mukamas ulko-oven takana jopa Turussa kuoltuaan, vaikka se elikin Satakunnassa. Lohdutuksen halaus sinne!
VastaaPoistaHienot pikkuruusut väsäsit:)
Surullista, ettei ompelukissa ole enää osallistumassa askareisiisi. Tai köllöttämässä sohvalla, kun käydään teillä.
VastaaPoistaIhana pinkki kureliivi! Ja kauniit kirjonnat!