Sota ja rauha (BBC 2016), ensimmäinen jakso

AARRGGHHHHH!

Mieheni joutui kuulemaan minulta eilen illalla pitkän ja paatoksellisen monologin Sota ja rauha -sarjan ensimmäisestä jaksosta. Ja se monologin sävy ei ollut kiittävä.

Joten: Varoitus niille, jotka näkivät sarjan ekan osan ja pitivät siitä. Nyt seuraa Tolstoi-puristin nillittävä valitus!

Olin etukäteen lukenut sarjan arvosteluja ja muodostanut mielikuvan, että mitä odottaa. Siispä olin päättänyt, että tätä pitää katsoa siten, että yritän unohtaa kirjan ja Bondarchukin elokuvan (1966 - 1967). Että ylipäätään pitää muistaa, että tämä tv-sarja on itsenäinen teos ja todennäköisesti ihan vain viihdettä, mutta toivon mukaan laatuviihdettä kuitenkin. Etukäteen toki minua häiritsi ajatus englantia puhuvista hahmoista, näyttelijävalinnat häiritsivät myös. Mutta ajattelin, että kai nyt englantilaisetkin saa filmata Tolstoita ja näyttelijät ovat joka tapauksessa hyviä.

No. Näyttelijät olivat hyviä ja kuvaus nättiä ja miljööt komiat ja puvut hienot (vaikka paikoin aika yllättävät) ja englanniksi puhuminen ihan okei. Mutta. Tuota ensimmäistä osaa katsoessani jouduin jatkuvasti sanoa itselleni, että nyt nyt, älä vertaa alkuteokseen. Mutta ei onnistunut. Ei mitenkään. Ja minusta se, ettei onnistu unohtamaan alkuteosta, kertoo siitä, että sarja ei ole oikein noussut omaksi itseisarvoiseksi teoksekseen.

Seuraavassa syytteitäni.

Dialogi. En moninkaan paikoin kestänyt sitä. Aina joku mättäsi. Puheenvuoro saattoi olla liian läpinäkyvän selittävä, että tämmöinen tausta tällä jutulla tässä meidän venäläisessä 1800-luvun kontekstissa. Tai sitten puheenvuoro oli sellaista alleviivausta, että huomatkaa minkäluonteinen henkilö meillä tässä nyt on. (Eikö henkilöiden luonteen esiintuomiselle ole aikaa kuitenkin kuusi tuntia? Miksi moinen hoppu?) Tai sitten puheenvuoro oli juonen tietävälle lattean oraakkelimainen, sellainen, että hei huomaatko, tässä on jännä viittaus tulevaan huom huom huom. Tai sitten puheenvuoro oli laitettu henkilölle, joka ei kirjassa sano juuri sanaakaan. Nimittäin Helena Kuragin on kirjan halki lähes vaiti. Kun hän avaa suunsa, hän sanoo jotakin latteaa. Ei siinä mitään. Käsikirjoittajalla on oikeus pistää henkilöt puhumaan. Mutta en nähnyt mitään lisäarvoa sarjan Helenaan tehdyissä muutoksissa. Ihan kuin käsikirjoittaja ei olisi luottanut siihen, että Helenan viettelevyys ja irstaus voi ilmetä pelkällä kylmän viileällä ja etäisellä olemisella, ja niin hän teki henkilöstä näpsäkän nykyaikaisen seireenin.

Ymmärrän, että 1800-luvulla kirjoitettua dialogia nykyaikaistetaan ja kaunokirjallisia pitkiä monologeja ei toisteta. On ihan perusteltua saada keskustelut kuulostamaan normaalilta ja arkiselta. Jännä juttu vain, että Bondarchukin elokuvan dialogi on suoraan Tolsoilta (okei, ainakin dialogin suomennos on kuin suoraan kirjasta; venäjää en ymmärrä sanaakaan) ja se tuntui luonnolliselta ja oikealta. Sen sijaan tämä 2000-luvulla kirjoitettu niin sanottu arkinen dialogi kuulosti... käsikirjoitetulta. Eikä ongelma nähdäkseni ollut näyttelijöissä. 

Sitten. Ensimmäinen sotakohtaus ei vielä tarjonnut mitään, mistä puskisi läpi Tolstoin nerokas sotakuvaus. Toivottavasti jatko on parempaa. Ja mitä tulee Kutuzovin esikuntaan... Sodassa ja rauhassa hyörii ja pyörii koko ajan miljoona kenraalia ja adjutanttia, ja esikunta on yhtä karusellia (johon Tolstoi kohdistaa kritiikkiä) ja esikunnan henkilöissä on kymmeniä ja kymmeniä historiallisia nimiä, joiden keskellä toikkaroi muutama fiktiivinen hahmo. Miten tässä BBC:n sarjassa? No. Andrei Bolkonski on armeijan ylipäällikön oikeana kätenä yksinään. Siellä he kahdestaan keskustelevat armeijan liikkeistä. Äärimmäisen naiivi ratkaisu. Tunsin myötähäpeää.

Ja vielä. Se klassinen nyky-tv-sarjan välttämättömyys. Seksi ja irstailu. Tolstoin noin 1400-sivuisessa teoksessa yhden virkkeen osassa mainitaan, että huhuttiin, että Anatol ja Helena Kuraginin välillä oli ollut sopimaton rakkaussuhde. Ai mikä vastustamaton herkku käsikirjoittajalle! Jippii! Mitäs sitä piilottelemaan sitten! Niinpä jo sarjan ensimmäisessä osassa sisarusten välisestä suhteesta saatiin aikaiseksi enemmän ja vähemmän vihjailevia kohtauksia. Voin vain kuvitella, miten hommasta on revitty vielä monen monta kohtausta loppujen viiden tunnin aikana. Ihan kiva myyntilisäarvo?

Phuuh. Siinä päälimmäiset.

Kyllä minä silti aion katsoa sarjan loppuun.  Kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen tunti kuudesta. Kiinnostavaa nähdä, alkaako juonen päälle kertyä jotakin taiteellisempaa lisäarvoa ja kypsyykö tuo sarja tuosta välittämään jotakin Tolstoin syvällisiä mietteitä maailmanmenosta ja nouseeko se vähitellen sille tasolle, mitä Tolstoin alkuteos vaatisi.

 

P.S. Ruhtinatar Maria Bolkonski oli erinomainen.

P.P.S. Aion katsoa ensimmäisen osan uudelleen vielä ennen toista osaa.  Kun tiedän jo tarkalleen. mitä odottaa, ja kun olen päässyt näin purkamaan isoimmat höyryt, voin nähdä toisella katsomiskerralla asiat jo toisin. Jos mielipiteeni muuttuu, lupaan nöyrästi pyörtää puheeni.