tiistai 5. syyskuuta 2017

Elsan asu: nuttu tai röijy tai takki tai miksi sitä nyt sitten halutaan kutsua

Jutut asun muista osista löytyy tunnisteen "Elsan satukansanpukuhenkinen asu" takaa.

Tämän asun työläin osa oli nuttu. Se oli myös haastavin ja siten tavallaan myös hauskin osa. Alkuperäisessä suunnitelmassani takin malli oli tyköistuva ja ajattelin toteuttaa sen rokokootakin kaavalla. Siinä vaiheessa kun ompelin Elsan feresimekkoa, tuli kuitenkin selväksi, että tyköistuvan takin kanssa nukke näyttäisi tönköltä Michelin-ukolta, jos haluaisin pukea takin alle asun kaikki kerrokset. Ja tietysti nyt pitäisi olla mahdollista, että koko asu kaikkineen on nuken päällä samanaikaisesti. Niinpä sitten aloin kaivella kirjoistani ja netin syövereistä erilaisia väljänmallisia takkeja.

Päädyin takin mallissa neljän löytämäni mallin sekoitukseen: yhdistin kahden 1700-luvun takin ja kahden suomalaisen kansallispuvun takin ideat keskenään. Paitsi oikeasti kyllä ne kaksi suomalaista takkia (salmilainen nuttu ja Korpiselän nuttu) vastaavat aikalailla niitä kahta 1700-luvun takkia. Käytännössä siis ehkä sekoitin kuitenkin kahta mallia. Tosin toteutukseen löytyi käytännön apua kaikkien neljän mallin syynäämisestä. Kaavojen lähtökohtana käytin 1700-luvun pierrot-takin ja pet-en-l'air-takin kaavojani.

Ompelin kaksi koetakkia, joista tämä on ensimmäinen. Tätä voisi sanoa melkein lannistavaksi näyksi! Eka kaava oli jo melkein hyvä, mutta sitten ei kuitenkaan lainkaan. Hiha-aukot olivat liian pienet, kaula-aukko ja olkapäät repsottivat ja etuhelman laskeutumisessa oli jotakin sellaista, mistä en oikein saanut otetta, mutta mikä huolestutti.

Kuten arvata saattaa, tässä on käytetty lopullisia kaavoja. Tuo etummaisin pala on tietenkin takahelma. Etukappaleiden laskeutuvuuteen vaikutti kaksi asiaa: 1) Sivukiilat helmaan. 2) Laskin olkasauman lähes samaan linjaan kaula-aukon kanssa (mikä auttoi myös kaula-aukon ryhtiin). Hiha-aukoista sain kerrankin riittävän isot, samoin hihoista. Piti olla tarkkana asian kanssa, koska takin alla oleva pellavapaita kainalokiiloineen ja olkapääkirjailuineen ei ole mikään hennoin mahdollinen aluskerros.

Tältä näyttää valmis takki.

Ja sisältä. Tässä oli jotenkin ihan kamala työ. Minua aina vain harmittaa, etten saa hiha-aukoista kauniimpia. Mutta hihojen vuorittaminen koko matkalta tai yläosan vuorin kääntäminen hiha-aukoissa niin, että saumanvarat menevät piiloon, ei toimi, jos haluaa napakan kokoisen takin, jonka alle mahtuu vaatekerroksia. Mitä tulee sivukiilojen aiheuttamaan kangaspalojen risteyskohtaan kainalon alla... Mielelläni vastaanottaisin vinkkejä, miten sellainen kohta huolitellaan ja vuoritetaan nätisti!

Vyötärönyörin sitominen ryhdistää takin selän. Kaula-aukon käänteen sisällä kulkeva nyöri ryhdistää kaula-aukon.

Tässä kaula-aukonryhdistysnyöri on kiristämättä.

Tässä se on kiristetty.

Kuten näkyy, nyörin kiristäminen näkyy koko kaula-aukon matkalla pienenä vekkinä. Mutta se ei kyllä minua haittaa. Tästä näkyy myös varsin kerettiläinen tapa kääntää kaula-aukon reunat. Ei mitään hienoja päärmeitä ja kanttauksia... Mutta tämä oli nähdäkseni järkevin tapa tässä yhteydessä. Näin kaula-aukon reunasta tuli siroin mahdollinen.

Tämmöinen edestä. Kangas ei ole kovin laskeutuvaa. Varastoistani olisi löytynyt pehmeämpääkin kuviopuuvillaa, mutta tässä kohtaa koin, että kankaan kuosi oli laskeutuvuutta tärkeämpi juttu.

Sivuviisto. Helmanosto numero... en muista. Mones.

Takaviisto. Helmanosto numero mones-kaksi.

Sivukiilapaikka. Se on ihan tosi tärkeä juttu. Se näyttää melkein pro-meiningiltä livenä. Etenkin kun saumanvarat on tikattu auki, niin että saumojen kummallakin puolen kulkee pikkuiset tikkaukset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti